Ruuan hintasodan innoittamana paljastan parhaan säästövinkkini

Kaikissa medioissa on nyt muutaman päivän ajan toitotettu ruuan hinnanalennuksista. Mahtava S-linjan mainoskampanja. Ja perässä kaikki muut. Hintojen laskeminen on tietenkin oikein tervetullut kevennys talousmenoihin. Kun sen oikein hyödyntää.

Uutisten mukaan kansa on rynninyt lastaamaan tavaraa ostoskärryihin. Paikallislehti otsikoi miten "Prismaan tulvi asiakkaita ovista ja ikkunoista". Ostoryntäystä en tajua alkuunkaan Mistä moinen äkillinen ruuan tarve ilmaantuu? Onko ihmiset seonneet? 
Todellinen systemaattinen ja pitkäaikainen säästö syntyy ihan toisella tavalla. Vähän on nyt pakko marttailla. 

Ihan ensiksi paljastan tehokkaimman säästövinkkini. 

Se on ehdottomasti ostoslista.

Ostolistan paikka on kotona keittiön pöydällä ja mökillä magneetilla jääkaapin ovessa. Aina käsillä muutaman askeleen päässä hellasta ja jääkaapista.
Kun jokin tuote alkaa olla lopuillaan, lisään sen heti listaan. Siis ihan heti. Kahden minuutin päästä olen jo unohtanut. Ei tarvitse kaupassa arpoa, oliko kotona niitä sipuleita tai sinappia. Vai mikä ihme se puute oli? Eikä tarvitse sitäkään miettiä, mitä muuta ehkä mahdollisesti puuttuu. Ei synny tarvetta ostaa varmuuden vuoksi.
Kirjoitan ostoslistaan tuoreeltaan myös pesuaineiden ynnä kaiken muun ruokakaupasta hankittavan. Ei pääse vessapaperi yllättäin loppumaan.

Ennen kauppaan lähtöä ratsaan jääkaapin. Aina. Mieskin on oppinut.  
Jos siellä on edelliseltä aterialta jäänyttä valmista ruokaa, tarkistan riittäisikö se sellaisenaan. 
Jos ei, mietin miten voin hyödyntää ruuan. Käytänkö sen osana uutta ruokaa vai laitanko vain jotain sopivaa lisuketta. Merkitään ostoslistaan. Ostetun ruuan heittäminen roskiin on turhinta rahan tuhlausta. Ja biojätteen tuottamista.

Kaupassa ostan listan mukaan. Lihan tai kalan päätän usein vasta kaupassa tarjousten mukaan. Jos käy tuuri, hyödynnän oranssit alehinnat. 
Vertailen aina tuotteiden kilo- ja litrahintoja, en yksittäisen pakkauksen hintaa.
Pelkkä hinta ei ratkaise, vaan hinta-laatusuhde.

Koska kotiin jaetaan ahkerasti tarjousmainoksia, miksi en niitä hyödyntäisi. Kirjoitan ostoslistaan sopivat tarjoustuotteet. Viime viikolla eräänä päivänä ostin tarjouserät useampia kestotuotteita. Laskun loppusummasta humahti erityisen edullisten jäsenetutarjousten vuoksi alennusta lähes 40 euroa. Ällistyin. Kannatti. Koska käytän kaikkia näitä tuotteita jatkuvasti muutenkin. Nyt saan siltä osin pitää taukoa.

Käyn lähikaupassa. Onnekseni se on lähellä. Ostokset hoidan kävellen. En käynnistä autoa kauempana olevien ruokatarjousten tähden. 
Käytän ostoskärryä. Hyvässä kärryssä kulkee kepeästi suurikin kertasatsi naapurikorttelista. Punnitsin kerran täyden kärryn, 15 kiloa. Kärryn kantaminen kolmanteen kerrokseen käy kuntoilusta.

En osta muovikasseja. Käsilaukussa on rullattuna tilava ohut, mutta kestävä varakassi. Kiitos siitä ompelevalle kaverille. Lenkkitakin taskussa on taiteltuna varakassi kirpparikäyntejä varten.

Tämä toimii. Keittön pöydällä on aina vanha kunnon liuskelehtiö. Me molemmat kirjoitamme listaan kauppatarpeet sitä mukaa kun niitä huomaamme. Lehtiön liuskat ovat juuri sopivan levyisiä sujahtamaan lompakon korttilokeroon. Riittää arkiostoksiin. 

Kun on tulossa enemmän ruokailijoita, mietin tarjoilun etukäteen ja teen tarkan listan. Yritän välttää kaupassa haahuilua kaikin keinoin.

Eräänä tiukkana aikana pidin lompakossa jatkuvasti esillä lappua, jossa luki säästä tänään 3 euroa. Jos teen kolmen euron tietoisen säästön joka päivä, se on 1095 euroa vuodessa.

Eläke nousi, mutta verotus kiristyi. Käteen jää nyt kuukaudessa hieman vähemmän kuin viime vuonna. Näillä mennään. 

Sukellus kaapppiin ja työarkistoon

Eilinen Helsingin Sanomien juttu miesten muodista herätti nostalgisen mielleyhtymän. Riemastuin shaaleihin kietoutuneiden miesten kuvasta. Kahdesta syystä. 

Italialainen mies on aina keikaroinut kaulaliinoilla. Suuri huivi on hauskaa ja uutta irrottelua. Firenzen talvessa shaali saattaa hyvinkin riittää takin korvikkeeksi. 

Lehtikuva vei penkomaan omaa kaappia.

Tein tämän blogijutun Firenzen muotikuvien innoittamana. Kuvausvalo on surkea. En malttanut odottaa huomiseen, jolloin luvatun pakkasen myötä saattaisi olla tiedossa pilkahdus aurinkoakin.

Olen aina tietyllä tavalla viehtynyt miesten asuihin. Paidoissa on paremmat kankaat kuin naisten paitapuseroissa. Hatut ovat reilumpia. Takeista trenssi on aina ollut suosikkini. Tämä kotimainen pitkä miesten nahkatrenssi, ilmeisesti 70-luvulta, on parin vuoden takainen kirpparilöytö. Huivi ja huopahattu ovat 80-luvulta.

Inspiraatiokuvani on leike Helsingin Sanomien miesten muotia käsittelevästä jutusta sunnuntaina 18.1.2015. Suuret huivit  ja huopahatut. 

Jännästi nousi mieleen kauan sitten Kodin Kuvalehteen kangaspuilla kudottavaksi suunnittelemani huivi. 

Tässä. Tiesin, missä yläkomerossa huivi on. Vuosikymmeniin en ole sitä käyttänyt. 

Mielessäni paikansin jutun ajankohdan 80-luvun alkuvuosille. Muutaman arkistovuosikerran selaamisen jälkeen oikeat revinnäiset löytyivät. Lehtileike on Kodin Kuvalehden numerosta 16 vuonna 1982. 

Olisin silloinkin mieluummin asustanut kuvaan huopahatut, mutta piti saada nuo neulebaskerit ja rusettihuivitkin kuvattua. toden sanoakseni tilanne oli niin, että ujutin ruutuhuivit kuvaan niiden siivellä. Kangaspuilla kutominen ei ollut mitenkään muodikasta 80-luvulla.

Sommittelin huiviin kaksi väritystä. Tähän kuvaan pääsi myös huopahattu, Kodin Kuvalehti 16/82. Vaalea huivi on nykyisin makuuhuoneen telkkarisohvalla jalkojani lämmittämässä.

Huivit toteutti Pirkanmaan Kotityö. Kangaspuilla kutominen ei 80-luvulla enää ollut joka naisen taito. Eikä todellakaan muodikasta. Äiti kävi ahkerasti käsityöasemalla kutomassa. Tiesin, että vastaavia kudonnan harrastajia ahersi kangaspuiden ääressä paljon joka puolella maata. 

Halusin tarjota käsityömalleja myös heille. Yritin keksiä myös villalangasta tehtäväksi muutakin kuin matkahuopia. Toki kutojan oli helppo halutessaan soveltaa nuo mallit myös matkahuovan tekoon. 

Ei kangaspuille suunnittelemistani kudontamalleista lehdessä järin innoissaan oltu. Tuohon aikaan, kun sanat brändi ja formaatti olivat vielä tulevaisuutta, sai toimittaja ihmeen vapaasti toteuttaa omia ajatuksiaan. Siitä olen työelämälle kiitollinen.

Menneen maailman loistokasta käsityötaitoa

Sain vihdoin ystävän kanssa aikaiseksi pistäytyä Tallinnasas katsomassa taidemuseo Kumun Art déco-näyttelyn. Onneksi. 

Olen hengästynyt kaikesta nähdystä kauneudesta ja ajan loistokkaasta käsityötaidosta. En malta olla kirjoittamatta, vaikka moni onkin varmaan sunnuntaina 18.1. päättyvän näyttelyn nähnyt jo aiemmin. Sitä kelpaa muistella.

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli valtaisa halu unohtaa sodan kauhut. Syntyi moderni tyyli, joka levisi koriste- ja kuvataiteisiin, muotoiluun, arkkitehtuuriin ja muotiin. Tuossa ajassa kahden traagisen sota-ajan välissä on luovaa hillittömyyttä. 1920-lukua ajatellaan aikana, jolloin juhlittiin kuin viimeistä päivää. Todellisuudessa arki oli sodan tuhojen jäljiltä varmasti melkoista kamppailua. Mutta oltiin elossa ja katse toiveikkaasti kohti uutta. 

1920-luvun tyylin nimeä Art déco  alettiin tosin käyttää vasta 1960 -luvun lopulla. Sana juontuu Ranskassa 1925 pidetystä taideteollisuusnäyttelystä Exposition Internationale des Arts Décoratifs et Industriels Modernes.

Ajan pukeutumisen tyyli-ikoni on moderni jazz-tyttö. Näillä eväin se onnistuu.

Vartalon ihanne on reippaan urheilullinen, hoikka ja pienirintainen.

Hiuksiin on leikattu niskasta lyhyt polkkatukka. Ehkä melkein silmille yltävä otsatukkankin. Juhlaaan loihditaan vedellä ja laineraudoilla taidokas litteä lainekampaus.

Olennaisin on mekko. Ja sen mullistunut ilme. Helma on lyhyt, polven alapuolelle. Korsetti on hylätty. Vyötäro on pudotettu lanteille. Tai mekko on vain suora laatikko. Mekon helma voi olla epäsymmetrinen. Mekko on kaulukseton ja usein myös hihaton. Huomion painopiste on usein lantiolla ja helmassa.

Jalassa on saumalliset silkkisukat.

Hattu on asusteista tärkein. Hatun muoto on kypärämäinen, syvälle päähän painettu. Hattu kuuluu myös juhlapukuun. 

Kengät ovat tanssin vauhdissa hyvin jalassa pysyvät t-hihnakengät. Kengän kärki on sirosti pyöreä ja maltillinen muutaman sentin korko on kaareva.

Asuun kuuluu pieni laukku, jossa voi olla modernisti olkahihna.

Laukussa on ainakin koristeellinen puuterisasia, huulipuikko ja pitsinenäliina. Ehkä viuhkakin.

Kuumin koru on pitkä helminauha.

Takissa on pörröistä turkista kauluksessa ja hihansuissa.

Kapea pitkä silkkihuivi kruunaa tyyliin.

Suihkaus tuoksua, Chanel 5 tai Lanvin Arpége.

Riehakkaissa juhlissa soi jazz, charleston ja foxtrot. 

Kumun näyttelyssä on 80 asua ja paljon asusteita. Näyttely on vain osa käsittämättömän suurta 1920-luvun muodin kokoelmaa, jonka on koonnut nykyisin Pariisissa asuva, Moskovassa 1958 syntynyt Aleksandr Vassiljev. Lavastaja, dokumenttiohjelmien tuottaja, sisustussuunnittelija, opettaja, kirjoittanut muodista yli 40 kirjaa. 

Haluaisin todella nähdä dokumentin tuosta herrasta ja siitä, mistä aarteet ovat löytyneet, kuinka ne ovat säilyneet, miten kaikki on tapahtunut.

Kuvasin asuja näyttelyn tungoksessa puhelimella. Tarkempia tuotetietoja ei siinä hulinassa tullut tallennettua. Mutta tässä tunnelmia. Nämä eivät ole mitään joka tytön mekkoja. Aikansa huippuluomuksia. Käsityön taidetta.

  
Puvuissa on valtava määrä silkille käsin ommeltuja paljetteja ja lasihelmiä. Vaikka itse kangas on henkäyksen ohutta, puvuilla on varmaan melkoisesti painoa. 

Tämä selkämys kohauttaisi tänä päivänäkin. Saati joskus reippaat 90 vuotta sitten. 

Yksi kauneimmista oli tämä herkän tyttömäinen mekko. Kuka onnellinen lie näitäkin helmoja liehutellut charlestonin tahdissa.

Charleston, hilpeän hippa-asun suora linja, helmahapsut ja pitkä helminauha.

Muotikuvan puku näyttäisi olevan takaa kovin avoin, Tarkkaan katsoen huomaa, että puvussa on ihonvärinen ohut selkäkappale. Kuvassa näkyy ajan kampaus- ja kenkätyyli.

Juhla-asujen hatut tehtiin pukuun sopivaksi. Ulkoiluhattu oli usein huopaa ja siinä saattoi olla myös kapea lieri.

Samettisessa iltatakissa on muhkeat pörröiset turkissomisteet. Mekossa hapsuhelma.

Samettisen iltaviitan selässä on loistelias ruusukirjailu.

Moderni jazztyttö harrasti myös reipasta ulkoilmaelämää suositussa lomakohteessa.

Yksi näyttelyn muotokuvista. Rouvalla on huippumuodikas lainekampaus.

Tämän viimeisen kuvan otin syksyllä mökillä. Sopii teemaan.Kampaajaäitimme loihti asiakkailleen vesilaineita tällaisilla laineraudoilla.

Farkkupeitteen päivitys

Tarina lähtee aika kaukaa, 27 vuoden takaa, vuoden 1987 keväästä. Neljän hengen perheessä hylättyjen farkkujen pino karttui. Rispaantuneista housuista ei ollut kierrätykseen, mutta en osannut heittää poiskaan. Pinosin kellariin. Kerran mietin ideaa teinin huoneen sisustukseen ja muistin farkkupinon.

Tyttären luona kyläillessä olen huomannut, että heillä on sängyn päätypuolessa kauan sitten opelemani farkkupeite. Pesuista pehmeäksi hioutunut ja kuluneimmista kohdista reikiintynyt. Koska peite oli aikoinaan tehty yhden hengen vuoteelle, lupasin ommella heille kooltaan paremmin parivuoteeseen sopivan, jos materiaalia on kertynyt. Olihan sitä. Tässä farkkupeite mallia 2014.

Kuvasin peitteen omassa vuoteessa ennen pukin konttiin pakkaamista.

Valkoiset ja sinikuvioiset liinavaatteet näyttävät erityisen raikkailta farkkukankaan kanssa. Farkkujen käyttäjät tietävät, että melkein kaikki värit pelittävät.

Näin se käy, farkut peitteeksi. 

Materiaalia sain yllin kyllin. Tarkasti leikaten peitteeseen riitti seitsemän paria aikuisten farkkuja. Mukana oli melko leveälahkeisiakin malleja. Heti alkuun varoitus: tämä ei ole pikkutarkan tekijän puuhaa,  

Otin peiteen peruspalan kaavaksi tukevan pahvikansion, avattuna reilusti A3 kokoa. Homma alkaa ratkomalla tai leikkaamalla auki lahkeen helpompi sauma. Useimmiten se on puntin sisäsauma. Ulkosivun katesauma saa jäädä palaan. Sitten vain leikkaamaan paloja. Pidin homman suuripiirteisenä, lankasuorista ei nyt vähää väliä.

Puntin alapäästä saa ainakin yhden tai kaksikin kokonaista palaa. Puntin leveydestä riippuen vaakaan tai pystyyn. Sitten voi kaavana käyttää suljettua kansiota ja lisätä sentin verran saumanvaraa yhdistettävälle sivulle. Ylempää täytyy jo leikata useammasta osasta koottavia paloja. 

Koostin peitteeseen kaikkiaan 35 avatun pahvikansion kokoista palaa. Saumat ompelin siksakilla noin sentin saumanvaroilla niin, että varat tulevat työn päälipuolelle. Aloitus- ja lopetuskohdissa ompelin varmistukseksi vähän matkaa edestakaisin. 

Seuraavaksi suunnittelin palapelin kokoamisen. Levitin palat lattialle. Sommittelin vaaleammat palat keskelle. Taskupalat asettelin avautumaan samaan suuntaan, peitteen pääpuoleen, mikä olisi kuvan sommitelmassa oikealla. Peitteen korkeudeksi asettelin 7 vaakapalaa, eli kuvassa vasemmalta oikealle. Peitteen leveydeksi sommittelin 5 pystypalaa, eli kuvassa ylhäältä alas.Tuosta jo näkee, ettei homma ole millin, eikä ihan senttienkään päälle tarkkaa.

Kokosin peitteen ompelemalla ensin peitteen poikkisuuntaiset viiden palan koosteet. Siksakilla noin sentin saumanvaroin ja varat kaiken aikaa työn oikealle puolelle. Asetin valmiin kaitaleen takaisin lattialle, että järjestys säilyy. Sitten yhdistin kaitaleet toisiinsa aloittamalla aina samasta päästä. Kuvassa näkyy että toinen reuna jäi aika epätasaiseksi, koska palat eivät olleet täsmällisiä. Leikkasin tylysti reunan suunnilleen suoraksi. Ompelin vielä siksakilla koko peitteen ympäri ja saumakohdissa vahvistukseksi edestakaisin.
Nämä kokoamiskuvat ovat valitettavan huonoja. Oli varmaan talven pimein päivä. En malttanut odottaa suotuisempaa valoa. 

Seuraavaksi lykkäsin peitteen pesukoneeseen ja nappasin päälle pitkän 60 asteen ohjelman. Koneesta pullahti aika villin näköinen mytty. Tämän myllytyksen jälkeen pitää muistaa tyhjentää pesukoneen nukkasihti. Saumoista irtoaa tavaraa melkoisesti. Kun peite oli kuivunut, seurasi trimmaus. Poistin saumoista nyppimällä irtoavat langat ja leikkelin hurjimmat hapsut. Koska peite oli menossa lahjaksi, hienostelin ja silitin palat vältellen saumojen painamista.  

Ja mitäs näistä tekisin? 
Farkuista jäi jäljelle vain vyötärön osuus, edessä vetoketju ja taskut, takana kaarroke ja vyötärönauha. Nämäkin menivät vielä talteen. Jäi itämään pieni ajatus.

Jäi myös muutama pari takataskuja, joita en onnistunut sovittamaan paloihin. Valmiita pikkupussukoita. Jos keksisi käyttöä.

Tuunausvinkkejä villimpää tyyliä kaipaavalle. Peittoon voi ommella vyötärönauhoista ratkottuja farkkumerkkejä. Tekstiilitusseilla voi kirjoitella reissu- ja festaripaikkoja ja päivämääriä. 

Arkistosta. 

Tästä kaikki alkoi. Kuva on Kodin Kuvalehden numerosta 8 vuonna1987. Ompelin kuvaukseen lisäksi  kahdesta farkkujen yläosasta seinäpussukat. 

Sänkyelämää. Petasin tänään. Petaan joka päivä.

Nukkuminen on nautinnollista. Hyvän unen tuo ennenkaikkea hyvä mieli. Makuuhuoneen viihtyisyys on minulle tärkeää. 

Edellisekin kodin makuuhuone oli aika suuri. Erityisen iloinen olen nykyisestä makuuhuoneesta, jossa on tilaa vielä enemmän. Huoneessa on ovi kylpyhuoneeseen, parvekkeelle ja vaatehuoneeseen. Kaksoisovet olohuoneeseen ovat auki. Happea riittää. 
Kun herään, jätän peitteen auki aamiaisen ja pukeutumisen ajaksi. Kesällä saatan heittää peitot hetkeksi parvekkeen kaiteelle. Niin kiire ei ole, ettenkö ehtisi vuodetta pedata. Petaan aina. Silloinkin, kun olen yksin mökillä. Vuode on suurikokoinen sisustuselementti. Haluan sen näyttävän hyvältä ja kutsuvalta.
Kun vuosia sitten aloin tehdä asumisen juttuja, luin oppiakseni myös Feng Shui-kirjoja. Vuode on sijoitettu niin, että näen huoneen ovelle. Olen aina pyrkinyt siihen. Huomasin, että se on ihan Feng Shin mukainen perusneuvo. En myöskään laittaisi vuodetta niin, että pää on ikkunan alla. Pään yläpuolella ei saa saa olla mitään raskasta. Nekin ovat Feng Shuin mukaan alitajuntaan vaikuttavia turvajuttuja. Vuoteessa on hyvä olla pääty. Vuoteen alla ei pidä säilyttää mitään ikävää. Muistaakseni nuokin suunnilleen Feng Shuin mukaan. En sentään ole kompassin kanssa katsonut oikeaa ilmansuunta. Nuo vain ovat luontaisia ratkaisuja. Että asiat tuntuisivat olevan oikein. 
Vuoteessa on jostain alennusmyynnistä yli kaksikymmentä vuotta sitten ostettu irrallinen rottinkipääty. Sen piti olla väliaikainen ratkaisu. Tuli näköjään jäädäkseen. Toistaiseksi. Jouluiseen petaukseen olen ommellut päädylle irtohupun. Niitä voisi harrastaa useamminkin. Vuoteen yläpuolella on taulu, mutta se on kevyt. Ei häiritse unta. Vuoteen alla on tavaraa sängynaluslaatikossa. Ei hyvä ratkaisu, mutta tarpeen. Laatikossa ei kuitenkaan ole mitään epämieluista. 
Kuvasta näkyy, että makuuhuoneessa on televiso. Sekään ei varmaan ole ihan hyvä. Kahden hengen taloudessamme on kaksi televisiota, kummallekin omansa. Eikä kumpikaan televiso ole olohuoneessa. Tuo on minun. En kuitenkaan katso sitä vuoteesta. Nukahtamisleluni on kirja. Tarvitsen riittävän tehokkaan ja helposti kohdistettavan yölampun. Sellaisen puute tuottaa usein rumia sanoja matkoilla.

Tämä petaus lähti kirpputorilta. Mistäpä muualta. Olin usealla käynnillä katsonut tuota suurta mattoa. Se oli aika likainen ja hintaa oli mielestäni liikaa. Lopulta tein tarjouksen. Kirpputorin pitäjä soitti myyjälle ja matto oli minun. Ajattelin maton mökille. Minulla on höyryimuri, jossa on vesipesuominaisuus. Kone sai laulaa suolaisen hintansa eteen. Matto puhdistui niin raikkaaksi, että se pääsikin kodin makuuhuoneeseen. Sitten aloin kaivata jotain maton kanssa yhteen pelaavaa. Anttilassa oli tarjouksessa pellavalakanoita. Ostin hiekanväriset. Ohut pellava on ihana materiaali. Seuraavalla tarjouskerralla ostin valkoisen setin kesäksi ja vaalean harmaat vaihteluksi. Muut lakanat ovat jääneet lähes unhoon. Kävin eilen Anttilassa ja sain pidätellä itseäni. Lakanat olivat taas tarjouksessa. Torkkupeitteitä  on kertynyt melkein kokoelma. Mutta ei tähän settiin sopivaa. Tuo fleece saa kelvata, kunnes löydän jotain. Se näyttää kuvassa ikävästi sävyltään kirkkaammalta kuin mitä oikeasti on.

Koska luen illalla, tarvitsen selän taakse monta tyynyä. Onneksi tavanomaisen pussilakanasetin 50 x 60 tyynyllinan lisäksi samaan pellavasarjaan saa myös 60 x 80 cm tyynyliinoja. Valkoiset ovat unityynyt, joiden päällisen vaihdan useammin. Nyt sattuvat olemaan puuvillaiset. Niskatukena tärkeän makkaratyynyn päälle olen sitonut vanhan sohvatyynyn päällisen. 

Sitten muistin, että minulla on pari kirpputorilta ostettua koristetyynyn gobeliinipäällistä. Nyt niille vihdoin löytyi tehtävä. Ei menneet hukkaan nekään kahden euron kolikot, jotka noista molemmista joskus maksoin. Tunnustan, olen gobeliinipäälisiä ostanut enemmänkin. Ehkä näkyvät myöhemmin. Maku muuttuu. En olisi tuotakaan itsestäni uskonut.

Nyt on aika kaivautua tuonne. Hyvää yötä, kauniita unia!

Näin se käy - sukkaa pukkaa

Kavereiden pyynnöstä teen jotain todella, todella pitkästä aikaa. Neuleohjeen. Yritin sanoa, että sukkaohje on nykyisin painettuna lankakerän vyötteen kääntöpuolella. Ei kuulemma riitä. Yritän siis vääntää sukkalangasta. 

Syksyn mitttaan on sukkien neulominen lähtenyt lapasesta. Kaikki alkoi, kun tein miehelle sisätossukat kaksien puhki kuluneiden villasukkien tilalle. Sitten neuloin uudet teräosat niiden rikkinäisten sukkien hyviin varsiin. Kohta näpersin miehelle toiset sisätossukat. Neuloin itselleni sukat vanhoista keränperistä. Ostin kolme uutta kerää sukkalankaa.Tiesin joutuneeni neuloosin valtaan.  




















Tämä on perussukka. Kulutukseen tarkoitettu, joten lankavalinta on kestävä villasekoite Novitan 7 veljestä. Kerässä on 100g, mikä riittää mainiosti naisen sukkiin. Selvyyden ja laiskuuden vuoksi ohjeessani on vain naisen koko. Lapsen ja miehen koon silmukkaluvut löytyvät kerän vyötteestä.

Kuvassa oikealla olevien harmaankirjavien sukkien teräosat neuloin lankakoristani löytyneestä Novita Nalle langasta. Nalle on hieman ohuempi sukkalanka. Kuten näkyy, samoilla silmukoilla neulotuista sukista tuli hieman pienemmät. Nalle on ollut kaikkien aikojen lankasuosikki. Sillä on ikää niin paljon kuin oma lankamuistini kantaa. Tutustuin Nalleen jo 60-luvulla. Tein siitä myös paljon lasten neuleita.


Tarvitset sukkapuikot numero 3,5. Minusta on hauskempaa neuloa molemmat sukat vuorovetona vaihe kerrallaan. Ettei tarvitse aloittaa alusta. Jos haluat tehdä samoin, tarvitset kaksi puikkosarjaa. Kahden sukan vuorovetona neulominen on vain vinkki.

Lyhennykset:
s = silmukka
o = oikein
n = nurin
krs = kerros
*.....* = toista tähtien väliä.
Ylivetokavennus: nosta 1 s neulomatta, neulo seuraava silmukka oikein. Vedeä
 neulomatta nostettu s neulotun silmukan yli. Näin kavennus kallistuu vasemmalle.

Varsi. Kaivele aluksi langan pää esiin juoksemaan kerän keskeltä. Luo kahden puikon avulla 48 s. Vedä toinen puikko varovasti pois. Neulo 1.krs joustinneuletta 2 o, 2 n ja tasaa samalla silmukat neljälle puikolle, kullekin 12 s. Sulje neule. Neulo joustinneuletta 2 o, 2 n varren korkeudeksi 14 cm. 

Ensimmäinen varsi on valmis. Koska minulla on nyt  vain yksi lankakerä, aloitan toisen sukan juoksuttamalla lankaa kerän ulkoreunalta. Kahden sukan neulominen tasatahtiin on hyvä kikka varmistella myös silloin, jos neulon jäännöslangoista ja haluan molemmista sukista samanlaiset. Idea syntyi, kun kerran toiseen sukkaan tuli langan loppumisen vuoksi erivärinen kärki. En viitsinyt purkaa, pikantti yksityiskohta. Tässä kaksi sukkaa myös havainnollistaa työvaiheita. Varteen pistetty puikko on tapani säilyttää viides puikko, kun lasken työn kädestäni. Jäi vahingossa kuvaan.

Neulo kantalappu kahden puikon silmukoilla. Sanon niitä kantapuikoiksi. Toiset kahden puikon silmukat jäävät tässä vaiheessa odottamaan. Sanon niitä rintapuikoiksi.  Kantalapun 1.krs: nosta *1 s neulomatta, neulo 1 o* , jatka ensimmäisen puikon jälkeen neulomalla samalle puikolle samalla tavalla myös seuraavan puikon s:t. Kantalapussa on 24 s. 2.krs: Nosta reunas neulomatta, neulo n. Toista näitä kahta kerrosta kunnes kantalapussa on 24 krs. 

Aloita kantapohjan kavennukset. Neulo kantalapun mallineuletta 15 s. Neulo seuraavat 2 s oikein yhteen. 

*Käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 6 n, neulo seuraavat 2 s nurin  yhteen. Käännä työ. (kuva on tästä vaiheesta) Neulo kantalapun oikean puolen mallineuleen mukaisesti 7 s ja seuraavat 2 s o yhteen.* 
Jatka neulomalla näin edestakaisin kantalapun kahdeksalla keskimmäisellä silmukalla. Reunoilta kaventuu joka kerroksen lopussa 1 s. Jatka, kunnes jäljellä on enää keskimmäiset kantapohjan 8 s. Kantapää on valmis.

Neulo kantapohjan 8 s o. Jatka koukkimalla puikon ja langan avulla kantalapun reunsta 12 s ja vielä 1 s kanta- ja rintapuikojen välistä. Tapaan koukkia silmukat reunasilmukan molempien reunojen ali, tulee tukevampaa. Neulo rintapuikojen s:t o. Poimi neljännelle puikolle ensin rinta- ja kantapuikkojen välistä 1 s ja kantalapun toisesta reunasta 12 s sekä neulo vielä tälle puikolle ensimmäiseltä puikolta 4 s. 

Kerroksen vaihtokohta on nyt kantapohjan keskellä. Molemmilla kantapuikoilla, siis kerroksen ensimmäisellä ja neljännella puikolla on nyt 17 s. Rintapuikoilla, eli kerroksen toisella ja kolmannella puikolla on 12 s.  

Jatka neulomalla oikeaa suljettuna neuleena. Aloita kantakiilan kavennukset. Niillä kavennetaan kanta- ja rintapuikkojen välikohdissa  ylimääräset silmukat pois kantapuikoilta. Ei sen ihmeellisempää. 
Kavenna neulomalla ensimmäisen puikon lopussa 2 s o yhteen ja neljännen puikon alussa ylivetokavennus. Neulo 1 välikrs ilman kavennuksia. Tee kavennukset samoissa kohdissa kuin edellä. Neulo 2 välikrs, kavennuskrs, 3 välikrs, kavennuskrs, 4 välikrs, kavennuskrs. Tarkista, että kaikilla puikoilla on nyt 12 s. 

Neulo sileää kunnes teräosa peittää sovittaessa pikkuvarpaan (omissa sukissani neuloin kantalapun reunasta laskien 38 - 40 krs). Aloita kärkikavennus. 

Neulo oikeaa. Kun 1. puikon lopulla on jäljellä 3 s, neulo 2 s o yhteen ja 1 o. 
Neulo 2. puikon alussa 1 o ja ylivetokavennus (no, kuvasta näkee, että tapaan neuloa 2 s yhteen takareunoistaan. Ei näytä yhtä siistiltä kuin kaventaminen ylivetämällä). 
Kun 3. puikolla on jäljellä 3 s,  neulo 2 o yhteen ja 1 o. 
Neulo 4. puikon alussa 1 o ja ylivetokavennus. 
Neulo samat kavennukset joka toisella kerroksella, kunnes jäljellä on 6 s kullakin puikolla. Kavenna sitten joka kerroksella, kunnes jäljellä on 8 s. 
Päätä neulomalla 1 s ja vedä muut s:t neulotun yli. Venytä silmukaa, katkaise lanka ja vedä se silmukan läpi, kiristä kärki. 
Voit myös päättää katkasemalla langan ja pujottamalla sen jäljellä olevien silmukoiden läpi. 
Päättele lanka huolella neulan avulla nurjalle. Päättele myös aloituslangan pää.

Nyt riittää tämä tehtailu. Seuraavaksi jotain muuta. Vaikutaa, ettei neuloosi näillä toennut.

Visuaalisia virikkeitä tankkaamassa

Viihdyn mitä parhaiten kodin, mökin ja kotikaupungin arkisissa ympyröissä. Välillä on virkistävää nähdä uutta. Vain katsella, tuumailla ja makustella. Helsinkiin oli menoa viikolla kahtenakin päivänä. Sain tilaisuuden yhdistää hauskoihin tapaamisiin myös kivoja visuaalisia hetkiä.


Eiliseksi järjestin treffit ystävän kanssa Kaapelitehtaalle. Halusin nähdä tutun valokuvaaja-taiteilija Ulla-Maija Svärdin teokset. Näyttely on ollut esillä Kaapelin käytävägalleriassa marraskuun ajan. Ehdin aika viime tipassa. Onneksi ehdin. Tulin niin hyvälle mielelle näistä. 

Soitin taiteilijalle ja kyselin, miten ihmeessä nämä ovat syntyneet. Ulla-Maija kertoi että hän on ensin piirtänyt kuvan, sitten skannannut sen, suurentanut noin 300 % kokoon ja työstänyt photoshopilla piirtopöydällä. Tulosteet hän teetti kirjapainossa. Lopuksi teokset on laminoitu. 
Ulla-Maijan mielikuvitus on satumaisen rikas. Kuvia jaksaa tarkastella pitkään. Aina löytyy uusi riemastutttava yksityiskohta. Ulla-Maija on teettänyt töistään myös postikortteja. 
Kiiltäväpintaisten teosten kuvaaminen ei gallerian oloissa oikein onnistunut. Mukaan tuli väkisinkin ylimääräisiä heijastuksia. Pyysin etukäteen anteeksi harrastelijamaisia kuviani, joten arvaan muutaman kuvan liittää tähän. Ovat niin hyrisyttävän hersyviä.

Torstaina oli tilaisuus tutustua kahteen designin ja kodin aihepiirin liikkeeseen. 

Juuri Suomeen rantautunut avara Habitat-myymälä Hesingin Keskuskadulla Makkaratalossa on huimapäinen satsaus näinä laman kourissa pyristelevinä aikoina. Ensimmäisen moderneja ja värikkäitä sisustuksen ajatuksia tarjoavan Habitat-liikkeen avasi nuori Terence Conran viisikymmentä vuotta sitten Lontoossa, vuonna 1964. Vuonna 1984 kuningatar Elisabeth II aateloi Conradin tunnustuksena demokraattista designea korostavan näkemuksen voittokulusta. Aikojen saatossa on Habitatin polulla ollut myötä- ja vastamäkiä ja polkujen haarautumia. Vuonna 1973 avattiin ensimmäinen Pariisin myymälä. Vuonna 1992 yhtiön osti Ikean perustaneen Kampradin perhe. Vuonna 2011 Manner-Euroopan toiminnot osti ranskalaisyhtiö Cafoum. Habitatilla on kumppanuusohjelma monien arvostettujen ja tunnettujen tuotemerkkien ja suunnittelijoiden kanssa. Helsingin liikkeen näyttävässä avajaisilmoittelussaan Habitat määrittelee paikkansa tarjonnassa pyytämällä anteeksi kiilaamistaan Ikean ja Vepsäläisen väliin. Mukavasti siihen sujahtaakin. Minulle konsepti on tuttu vuosikymmenten takaa työvuosien Pariisin matkoilta. Jos ei muuta, niin sieltä piti ainakin hakea tyylikäs luettelo, jota tuli kuvauksia suunnitellessa selailtua moneen kertaan. Nyt en luetteloa huomannut. Kaikki on netissä. 

Avajaisia on rummutettu Henry Massonetin Tam Tam-jakkaralla, klassikko  vuodelta 1968

Habitatin mallistossa on kauniita puukalusteita

kiinnostavia valaisimia,

huolella työstettyjä puuesineitä ja värikkäitä tekstiilejä Tuotetietoa täältä. 

Habitatin suuren tuotannon designen parista suunnistimme tutustumaan pienen pieneen Escapist-myymälään Vuorimiehenkadulla. Escapist myymälän ja verkkokaupan valikoimaan kuuluu huonekaluja, sisustustuotteita, vaatteita, asusteita ja lahjatavaroita. Kuvina muutama makupala.