Uutisten mukaan kansa on rynninyt lastaamaan tavaraa ostoskärryihin. Paikallislehti otsikoi miten "Prismaan tulvi asiakkaita ovista ja ikkunoista". Ostoryntäystä en tajua alkuunkaan Mistä moinen äkillinen ruuan tarve ilmaantuu? Onko ihmiset seonneet?
Todellinen systemaattinen ja pitkäaikainen säästö syntyy ihan toisella tavalla. Vähän on nyt pakko marttailla.
Ihan ensiksi paljastan tehokkaimman säästövinkkini.
Se on ehdottomasti ostoslista.
Ostolistan paikka on kotona keittiön pöydällä ja mökillä magneetilla jääkaapin ovessa. Aina käsillä muutaman askeleen päässä hellasta ja jääkaapista.
Kun jokin tuote alkaa olla lopuillaan, lisään sen heti listaan. Siis ihan heti. Kahden minuutin päästä olen jo unohtanut. Ei tarvitse kaupassa arpoa, oliko kotona niitä sipuleita tai sinappia. Vai mikä ihme se puute oli? Eikä tarvitse sitäkään miettiä, mitä muuta ehkä mahdollisesti puuttuu. Ei synny tarvetta ostaa varmuuden vuoksi.
Kirjoitan ostoslistaan tuoreeltaan myös pesuaineiden ynnä kaiken muun ruokakaupasta hankittavan. Ei pääse vessapaperi yllättäin loppumaan.
Ennen kauppaan lähtöä ratsaan jääkaapin. Aina. Mieskin on oppinut.
Jos siellä on edelliseltä aterialta jäänyttä valmista ruokaa, tarkistan riittäisikö se sellaisenaan.
Jos ei, mietin miten voin hyödyntää ruuan. Käytänkö sen osana uutta ruokaa vai laitanko vain jotain sopivaa lisuketta. Merkitään ostoslistaan. Ostetun ruuan heittäminen roskiin on turhinta rahan tuhlausta. Ja biojätteen tuottamista.
Kaupassa ostan listan mukaan. Lihan tai kalan päätän usein vasta kaupassa tarjousten mukaan. Jos käy tuuri, hyödynnän oranssit alehinnat.
Vertailen aina tuotteiden kilo- ja litrahintoja, en yksittäisen pakkauksen hintaa.
Pelkkä hinta ei ratkaise, vaan hinta-laatusuhde.
Koska kotiin jaetaan ahkerasti tarjousmainoksia, miksi en niitä hyödyntäisi. Kirjoitan ostoslistaan sopivat tarjoustuotteet. Viime viikolla eräänä päivänä ostin tarjouserät useampia kestotuotteita. Laskun loppusummasta humahti erityisen edullisten jäsenetutarjousten vuoksi alennusta lähes 40 euroa. Ällistyin. Kannatti. Koska käytän kaikkia näitä tuotteita jatkuvasti muutenkin. Nyt saan siltä osin pitää taukoa.
Käyn lähikaupassa. Onnekseni se on lähellä. Ostokset hoidan kävellen. En käynnistä autoa kauempana olevien ruokatarjousten tähden.
Käytän ostoskärryä. Hyvässä kärryssä kulkee kepeästi suurikin kertasatsi naapurikorttelista. Punnitsin kerran täyden kärryn, 15 kiloa. Kärryn kantaminen kolmanteen kerrokseen käy kuntoilusta.
En osta muovikasseja. Käsilaukussa on rullattuna tilava ohut, mutta kestävä varakassi. Kiitos siitä ompelevalle kaverille. Lenkkitakin taskussa on taiteltuna varakassi kirpparikäyntejä varten.
Tämä toimii. Keittön pöydällä on aina vanha kunnon liuskelehtiö. Me molemmat kirjoitamme listaan kauppatarpeet sitä mukaa kun niitä huomaamme. Lehtiön liuskat ovat juuri sopivan levyisiä sujahtamaan lompakon korttilokeroon. Riittää arkiostoksiin.
Kun on tulossa enemmän ruokailijoita, mietin tarjoilun etukäteen ja teen tarkan listan. Yritän välttää kaupassa haahuilua kaikin keinoin.
Eräänä tiukkana aikana pidin lompakossa jatkuvasti esillä lappua, jossa luki säästä tänään 3 euroa. Jos teen kolmen euron tietoisen säästön joka päivä, se on 1095 euroa vuodessa.
Eläke nousi, mutta verotus kiristyi. Käteen jää nyt kuukaudessa hieman vähemmän kuin viime vuonna. Näillä mennään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti