Translate

tiistai 11. marraskuuta 2014

Muhevia muhituksia ja harrasta haudutusta. Hulluna juureksiin. Pieni päivitys marraskuun 2014 blogiini.

 Luin, että juuresten käyttö on lisääntynyt huimasti. Mahtavaa. Talvella olen hulluna juureksiin. Suosittelen.

Päivitän tähän marraskuussa -14 julkaisemaani blogiini mukaan tämän päivän muhituksen.

 
Lanttua, bataattia. perunoita. juuriselleriä, porkkanoita, palsternakkaa ja sipulia kaupasta.  Oman maan satoa maa-artisokan mukula ja valkosipulia muutama kynsi. 
Tällä kertaa hienonsin sipulin ja valkosipulin aivan pieniksi ja laitoin kuullottumaan voi-öljyseokseen. Seuraavaksi pilkoin myös maa-artisokan mukulan ja juurisellerin palan aivan pieniksi ja lisäsin sipuleiden joukkoon.
 Muut juurekset leikkelin aika suuuriksi paloiksi ja lisäsin pannulle sitä mukaa, kun paloja syntyi. Pidemmän kypsymisajan vaativat ensin.  
Mausteeksi runsaasti kuivaamiani oreganoa, lipstikkaa ja nokkosta. Vielä hunajaa, mustapippuria, suolaa ja kasvisliemikuutio. 
Sai muhia hiljalleen, välillä kävin kääntelemässä. 
Harmi, ettei persilja kasvanut viime kesänä, sitä olisi tullut vielä pinnalle. 



ja tässä vielä blogini muhitukset ja haudutukset kirjattuna 11.11.2014

Tähän vuodenaikaan, kun hämärä toiselle kättä lyö, soi päässä sitkeästi Marraskuu:

"Ohi syyskuun

läpi repaleisen lokakuun

kaipuun kaljakori kilisee

yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu"


Ei pilkahdustakaan auringosta päiväkausiin. Pimeää. Kosteaa. Hämärä rämpii jo lounaan jälkeen iltapäivällä. Jos ei ole mitään pakollista hoidettavaa, sohva, tyyny ja torkupeitto vetävät puoleensa. Makealta päikkärit maistuvatkin. Sitten onkin jo lähes pimeää. 

Kirkasvalolamppu, vitamiinit ja etelän hedelmät. Jotain piristystä on pakko saada. 
Muuten tykkään ravinnossa elää kausien mukaan. Kesäisen kepeän tuoreuden jälkeen maistuu taas kaikki juureva, huolella muhitettu ruoka. 
En todellakaan ole ruokabloggari, mutta totta vieköön, onhan ruoka makoisan kaunista arkea. 



Etelän hedelmät. Keittiön pöydällä lämpimän keltaruutuinen liina. Heti on vähän valoisampaa. Sitten muhittamaan.



 Olen jättänyt pastan ja riisin ruokavaliostani lähes kokonaan ja vähentänyt perunoiden syönnin aika minimiin. Ruuan valmistuksessa suosikkini on vokkityyppinen korkeareunainen teflonpannu, jossa hauduttelen lisukkeita. Kerrallaan ison annoksen. Riittää useampaan ateriaan ja osa vielä pakkaseen. Kotimainen kaali on ihan ykkösjuttu. Aivan aliarvostettua. Tässä muhii kaalin perussetti: öljyä, sipulia, valkosipulia, kaalia ja porkkanaa.

Maustamisen perussetti muhituksiini on pari kasvisliemikuutiota, mustapippuria, itse kuivattuja lipstikkaa, nokkosta ja yrttejä, hunajaa. Lopuksi pakkasesta reilusti oman kasvimaan persiljaa.




Tuhdimpi muunnelma kaaliteemaan, chili con kaali. Perussettiin lisäksi papuja. tomaatipyreetä, tomaattimuskaa ja chiliä.



Kaalin kanssa vuorottelevat kotimaiset juurekset, porkkana, lanttu ja palsternakka. Muut ainekset oikeastaan samat kuin kaalimuhituksessa. Tässä olen ollut viitseliäs ja kuutioinut juurekset aika pieniksi.





Vaihtelun vuoksi juurekset isompina paloina. Juureksiin en voi kyllästyä! 



Kolmas perusta muhituksiin on kesäkurpitsa. Muuten suunnilleen samat ainekset kuin kaalin perusmuhituksen kanssa. Muhitukset syntyvät fiiliksillä ja mitä aineksia sattuu olemaan. Koskaan ei synny ihan samanlaista.



Perinteinen karjalanpaisti on talviajan ikisuosikki. Pataan kerroksirttain lihapalat ja väliin aina silputtua sipulia, porkkanaa, ehkä myös lanttua, maustepippureita, suolaa, jokunen laakerinlehti. Päälle vettä niin, että lihat peittyvät. Pata uuniin. Tuon kokoinen annos saa muhia nelisen tuntia. Alkuun kuumemmassa uunissa, että päälimmiset lihat ruskistuvat. Sen jälkeen laitan kannen päälle ja lämmöksi 175 astetta. Voisko helpompaa olla!  Viimeksi tein eilen isänpäivän toiveruokana. Hyvin maistui kaikille perunamuusin ja muhitettujen juuresten kanssa. Juhlan kunniaksi lisukkeena oli myös marinoituja punasipulirenkaita, marinoituja pikkiriikkisiä suppilovahveroita ja pihlajanmarja-omenahilloa.