Kävin Helsingin tuomiokirkon kryptassa katsomassa Helena Vaarin näyttelyn Neula siveltimenä. Vaikuttavaa.
Tekstiiltaiteilija Helena Vaari yhdistää tekstiiliteoksissaan vapaata kirjontaa ja applikaatiota.
Modernilla tavalla toteutettu, vanhaan perinteeseen pohjautuva työtapa sopii hyvin myös kirkkotekstiileihin, joita valmistettiin jo keskiajalla ompelemalla ja kirjomalla.
Helena Vaari on suunnitellut ja toteuttanut viisi piispankaapua ja kirkkotekstiilit yli kymmeneen kirkkoon.
Tuomiokirkon kryptan näyttely Neula siveltimenä on harvinainen tilaisuus nähdä läheltä ja kerralla monen kirkon tekstiilejä.
Näyttely on auki vielä tämän viikon, sunnuntaihin 18.8. saakka arkisin klo 11-17, sunnuntaina 12-17. Taiteiden yönä torstaina 15.8. näyttelyyn pääsee klo 11-23:30.
Tässä muutama kuva näyttelystä.
Marian kirkko, Hamina, 2012. Kasukan etuosassa on liturgiseen valkoiseen väriin liittyen keskiaikaisen kirkkotaiteen tyyppisesti kirjailtuna Jeesuksen syntymä, Kristuksen ylösnousemus, 1. adventti ja Marian ilmestys. Kasukan takana on Jeesuksen taivaaseen astuminen.
Marian kirkko, Hamina, 2012. Antependiumin, alttarivaatteen, aiheena on viimeinen ehtoollinen. Kuvioissa on kaksitoista vihkiristiä ja keskellä Kristuksen risti. Kuvassa kirjonaan tekniikka ei juuri erotu, myös valkoinen osuus on kokonaan kirjottu.
Pyhän Pietarin kirkko, Siuntio, 2012. Antependiumin, alttarivaatteen, aiheena apostolit Paavali, Stefanus ja Pietari.
Piispa Teemu Laajasalon liturginen asu, 2017. Helena Vaari on liittänyt asuun piispan tehtävien symboliikan lisäksi piirteita Helsingin tuomiokirkon empire-uusklassismista.
Punainen kirjaliina, Marian kirkko, Hamina.
Musta kirjaliina, Marian kirkko, Hamina.
Valkoinen antependium, alttarivaate, Pyhtään kirkko, 2015. Helena Vaari on poiminut kuvioihin kirkon alttarin keskiaikaisten veistosten uurteissa pilkottavien värien ja kullan loistoa.