Björn Weckström ja Sokea tiedon metsästäjä informaation juoksumatolla. 80-luvulla tehty teos osuu tähän aikaan, jolloin etsimme kompastellen oikeaa tietoa loppumattomasta viestivirrasta.
Sain tilaisuuden vierailla sisustustoimittajien ryhmän mukana taiteilija Björn Weckströmin kotigalleriassa. Olen tiennyt Weckströmin jo 60-luvun nuoruudessani hänen korujensa kautta. Olen toivottoman laiska korujen käyttäjä, joten korufanitus on jäänyt ihailun asteelle. Myöhemmin olen nähnyt kuvia hänen pronssiveistoksistaan.
Vasta täällä kotigalleriassa aukeni taiteilijan monilahjakkuus ja kiinnostus eri materiaalien ja työtapojen mahdollisuuksiin täydessä voimassaan.
Björn Weckström, 85, on syntynyt 8. helmikuuta 1935. Valmistunut kultasepäksi 1956. Weckström työskentelee edelleen. Työtahti on mieluusti yhdeksästä viiteen. Jos tekee tätä työkseen, ei passaa istua sohvan nurkassa inspiraatiota odottelemassa, hän sanoo.
Vierailun suurta herkkua oli taiteilijan henkilökohtainen teosten esittely, kuulla ajatuksia töiden taustoista ja tietoa tekemisen tekniikoista.
Kotigallerian kokoelma kertoo vahvasta luomisvoimasta ja valtaisasta tehdyn työn määrästä. Pronssia, kultaa, hopeaa, marmoria, lasia, akryylia, ties mitä muuta. Huimaavaa.
Helios ja kävelevä Daidalos
Ajattelija mietiskelee akryylituolilla.
Suuret pronssiveistokset Weckström on työstänyt Pietrasantan kylässä Italiassa. Monen veistoksen aihe on antiikin myyttien innoittama. Veistoksissa on usein ihmisen, eläimen ja koneen yhdistelmiä.
Veistoksista Weckström sanoo, että jokaisen linjan on oltava täydellinen. Jos jotain on epäsuhdassa, tuntuu kuin veistoksen energia valuisi pois.
Toden totta. Veistokset uhkuvat jäntevyyttä ja liikettä. Joidenkin veistosten energia on suorastaan pelottava. Pronssiveistokset painavat valtavasti. Veistosten hohtavaksi hiottu pinta luo niihin hämäävää keveyttä. Kysymykseen, käyttikö hän veistoksiin elävää mallia, Weckström vastaa, että hänellä on ateljeessa iso peili. Lihasten rakenteita taiteilija on tutkinut Leonardo da Vincin teoksista ja lukuisista anatomian kirjoista.
Nike on kotigallerian ainoa naishahmo. Tyylitellyn vartalon kasvoissa on Einsteinin kaava E=mc², jalkaterät ovat vaimon mukaan Björnin ja haaruksissa aimo joukko pieniä mieshahmoja.
Italialaisen marmorin pehmeitä muotoja.
Englannissa sijaitsevien Stonehengen kivipaasien innoittamat lasiveistokset ovat uusimpia töitä, osin kuluvan vuoden keväällä valmistuneita. Weckström löysi niiden tekijäksi Riihimäeltä taitavan lasimestarin.
Varhaisempia lasitöitä.
Suuriin akryylikuutioihin valettuja mystisiä muotoja.
Björn ja Marja-Liisa Weckströmin koti on meren rannalla Espoossa luonnonkauniilla rinnetontilla. Aikanaan talo on remontoitu täydellisesti taiteilijan tarpeisiin. Seiniä on purettu avaran gallerian luomiseksi. Olohuoneen perällä on ovet, joista suuria veistoksia saadaan siireltyä sisään ja ulos nosturin avulla. Makuuhuone ja keittiö ovat yksityisempää tilaa. Alakerta ja piharakennus ovat kokonaan näyttelytilaa. Pihalla on monia veistoksia.
Koruja Weckström ei luonnostele piirtämällä, vaan veistämällä pieniä kipsimalleja. Korutkin ovat siis pienoisveistoksia. Koruista maailmanmaineeseen nousi Lapponia Jewerlylle suunnitellun Avaruushopea-sarjan kaulakoru Planetaariset laaksot vuodelta 1969, kun sitä kantoi kaulallaan ensimmmäisen Tähtien sota-elokuvan prinsessa Leia vuonna 1977. Akryylisormus Kivettynyt järvi nähtiin Yoko Onon sormessa. Hieman harmittelen, etten tullut ottaneeksi koruista kuvia. Ne tuntuivat niin tutuilta suurten teosten lumossa. Netistä löytyy kuvia Weckströmin koruista pilvin pimein.
Weckströmiltä on taas tulossa uutta. Tapiolassa paljastetaan 2.9. tilaustyönä tehty Fenix-patsas. Uusia koruja lanseerataan syksyn aikana.
Didrischenin museoon tälle vuodelle suuunniteltu laaja näyttely siirtyy koronan takia ensi kesään. Silloin kotigalleriassa on tovin aikaa melko autiota.
Elämänkertakirja Myyttien muotoilija
