Translate

perjantai 14. joulukuuta 2018

Paimion parantola on modernin arkkitehtuurin maineikasta historiaa. Entä tulevaisuus?

Tälle retkelle oli lähdettävä huolimatta kolmatta viikkoa kestäneen flunssan honteloittamasta olosta. Artek vei sisustustoimittajien yhdistyksen jäseniä tutustumaan Paimion parantolaan. 

Kun haalin netistä tietoa blogiini, näin kirjoituksen, jonka mukaan tiettyjen arkkitehtuurista kiinnostuneiden piirien mielestä Paimion parantola on kohde, joka on nähtävä ennen kuolemaa. On pitkään ollut omallakin toivelistallani. 

Parantolan omistaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Parantola ja muut alueen rakennukset ovat myynnissä. Tarjousten jättöaika on päättynyt. 
Kukaan ei tiedä tulevasta. 

Nyt suuri osa tiloista on tyhjänä. Parantolarakennus on suojeltu riippumatta tulevasta toiminnasta. Huoli on irtaimistosta. Säilyneet alkuperäiset kalusteet ovat ajalta ennen vuonna 1935 perustettua Artekia.



Paimion parantolaa ei mitenkään saanut mahtumaan pieneen kameraani. Kuvassa sisäänkäynti. Kokonaisuudesta saa käsityksen seuraavan kuvan pienoismallista.




Paimion parantolan suunnitteli kalusteita ja pienimpiä yksityiskohtia myöten nuori arkkitehtipariskunta Alvar (1898-1976) ja Aino Aalto (1894-1949). Aino Aalto oli miehensä työtoveri vuodesta 1925 alkaen kuolemaansa saakka. 

Parantolan toteutui vuosien 1929-1933 aikana. 

Suunnittelun lähtökohta oli funktionalismi, jonka mukaan arkkitehtuurin ja muotoilun tulee palvella käyttötarkoitusta. Aalto nimitti parantolaa mediciiniseksi instrumentiksi. Arkkitehtuurisen taistelun keinot tautia vastaan olivat hygienisyys, inhimillisyys, valo, ilma, aurinko, rauha ja lepo. 

Ensimmäiset potilaat tulivat helmikuussa 1933. Kaksi kuukautta myöhemmin kaikki 286 sairaansijaa oli täynnä.

Paimion parantola ja kaksi vuotta myöhemmin valmistunut Viipurin kirjasto nostivat Alvar Aallon toimiston kansainväliseen kuuluisuuteen.

Alvar Aallon toinen vaimo Elissa Aalto (1922-1994) aloitti työt Aaltojen toimistossa 1949 ja jatkoi toimiston johdossa Alvar Aallon kuoleman jälkeen.  

Pienoismallin kuvassa näkyy seinällä osaston kolme sininen lippu.



Parantola on ulkoa pääosin valkoinen. Sisällä oli kullakin kerroksella ja osastolla oma värinsä. Myöhemmissä remonteissa on seiniä maalattu valkoisiksi.



Lattioiden ja portainen kirpakka keltainen tuo auringon sisään, jopa vierailumme pilvisen hämäränä joulukuun päivänä. 

Hygieniasyistä kaikki kulmat ovat pyöristettyjä. Seinät ovat vaalean harmaat. Jotta koskettelun aiheuttamat tahrat eivät näkyisi, on pilarissa on tummempaa harmaata ja käsijohtimen taustalla vielä astetta tummempaa harmaata.





Pyöristettyjä muotoja. Lasikaide on lisätty lasten takia, sillä vuodesta 2014 alkaen parantolassa on toiminut Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö.



Ruokasalin tuolit  olivat alkujaan mustia. Kaikista remonteista ja kalusteiden muutoksista ovat vastanneet Aino Aalto, Elissa Aalto ja myöhemmin Alvar Aalto säätiö. 

Kaikki potilaat eivät mielellään istuneet ruokasalin päälle ulottuvan kirjaston alle, se tuntui pelottavalta. 





Valaisimet ovat lasikupujen sisässä hygienian vuoksi.


Ruokasalissa oli kasveja tunnelmaa luomassa, hygienian takia kahden ikkunan välissä. 


Päivällä potilailla oli mahdollisuus viettä aikaa seurustelusalissa. Tunnettu Paimio-tuoli on suunniteltu tähän huoneeseen. Seurustelusali oli täynnä Paimio-tuoleja. Niitä ei ollut muualla talossa. 


Alkuperäisiä Paimio-tuoleja on jäljellä enää yksi kappale, se on tässä. Tuolissa levätään  takakenossa, jotta voi katsella taivasta suurista ikkunoista.


Pöytä on suunniteltu seurustelusaliin Paimio-tuolin yhteyteen.



Oleskeluhuoneen takaseinällä on liukovi. Tarvittaessa huone muuttui kappeliksi.


Parantolan päiväohjelma oli tarkka. Potilaat viettivät kolmesti päivässä 1-2 tuntia kerrallaan ulkona hallissa, ellei pakkasta ollut yli 20 astetta. Laudoitetut osuudet ovat 1970-luvun sairaala-ajalta, niissä on talon ilmastointi. 

Seuraavan vanhan kuvan hallimakuusta kuvasin parantolan käytävältä.




Kukin potilas vei huoneesta omat peitteensä halliin. Lammasturkiksella vuoratut suojapussit olivat kylmien säiden varalle.






Monet potilaat viipyivät parantolassa pitkään, jopa vuosia. Syntyi omaa kulttuuria,  harrastuksia ja ystävyyksiä. Osastoilla oli omat liput. Kun joku pääsi lähtemään kotiin, oli ilon päivä. Silloin vedettiin osaston lippu salkoon hallissa.  


Paimoin parantola oli tuberkuloosiparantola 1960-luvulle asti ja sittemmin asteittain saneerattu Turun yliopistollisen keskussairaalan keuhko- ja sisätautisairaalaksi. 

Vuodesta 2014 parantolassa on toiminut Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö. Osa tiloista on tyhjinä.

Remonteissa on säilytetty kaksi potilashuonetta. Kuvassa alkuperäinen potilashuone. Potilaat olivat kahden hengen huoneissa, koska yhteisöllisyyttä pidettiin tärkeänä.




Potilashuoneiden kaapitkin oli suunniteltu hygieniaa ajatellen pyöreälinjaisiksi. Joillekin potilaille kaapeista tuli ikävä mielikuva ruumisarkusta.



Toinen säilytetty potilashuone on 1970-luvun sairaala-ajalta.





Parantolassa on Pohjoismaiden ensimmäinen maisemahissi. Koneen valmistaman hissiin mahtuu kolme henkilöä. Kuvassa odotellaan hissiä saapuvaksi.



Parantolan johtoportaan huoneessa oli mustat nahkatuolit ja -sohvat. 




Tätä kirjoituspöytää on tiettävästi valmistettu kaksi kappaletta. Mihin toinen on päätynyt, siitä ei ole tietoa.

 Tuberkuloosi oli pelätty, helposti tarttuva kansantauti, johon ei ollut lääkettä ennen antibiootteja. Bakteerien tuhoamiseksi yritettiin nostaa hygienian tasoa. Junissa ja autoissa oli kiellot: Älä sylje lattialle. Spotta ej på golvet.

Paimion parantolan perustamisen aikaan Suomessa oli noin 8000-9000 uutta tuberkuloositapausta vuodessa. Suomalaisista 80% kantoi tuberkuloosia aiheuttava bakteeria. Vuosisadan alussa tuberkuloosiin kuoli Suomessa noin 10 000 ihmistä vuosittain. Suomessa oli monta tuberkuloosiparantolaa, mutta Paimio oli ainoa moderni rakennus. 

Noin joka toinen potilas kotiutui parantuneena. Ensimmäiset tuberkuloosiin tehoavat lääkkeet tulivat vasta toisen maailmansodan jälkeen. Edelleen on vuosittain noin 150 uutta tartuntaa. Jos lääkehoito sopii, taudista paranee melko varmasti. Venäjällä ja Baltian maissa on lääkeresistenttiä tuberkuloosia.




Joulumerkkikodit perustetttiin pelastamaan vastasyntyneitä. Jos perheessä oli tuberkuloosia, vastasyntynyt siirrettiin laitokselta hoitokotiin niin pitkäksi aikaa kuin oli tarpeen. Hoitokoteja rahoitettiin postimerkkien viereen liimattavilla joulumerkeillä. 

Esimerkiksi Tampereen joulumerkkikodissa oli hoidettavana 2500 vauvaa. Hoitokodeissa pidettiin joukkokasteita, joihin vanhemmat antoivat nimitoiveen, mutta eivät voineet osallistua. Calmette-rokotusten aloittaminen kesällä 1940 laski kuolleisuutta.

Joulumerkkien kuva on puolisoni kirjasta Suomen kansan satuja ja tarinoita. Hänen vanhempansa alkoivat kerätä merkkejä kirjan alkulehdille pojan syntymävuonna 1938. 





Paimon parantolan jälkeen pääsimme Littoisiin a-factoriin näkemään, miten Alvar Aallon kalusteita valmistetaan ja miten koivu taipuu muotoon. Tehdaskäyntien toivelistallani on ollut tämäkin.

 Artek osti Korhosen huonekaluliikkeeltä Alvar Aallon kalusteiden valmistuksen. 

Artekin omistaa sveitsiläinen Vitra.

Kiitos Artekille hienosta päivästä.

Oppalta saamieni tietojen lisäksi haalin blogiini tietoja monilta nettisivuilta.