Translate

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Loviisan Avoimet Puutarhat tarjoaa nautinnollista kauneutta ja ideoita omaankin pihaan



Päiväretkellä Loviisaan ihastelimme ystävän kanssa neljä puutarhaa. Oppaanamme toimi äskettäin Loviisaan muuttanut entisen työpaikan kolleega. Tarjolla oli 14 kohdetta, mutta kauneudenkin ahminnalla on ähkyraja. 

Loviisa näytti aurinkoisena kesäpäivänä parastaan. Kaupungissa on paljon kaunista nähtävää. Kuten hurmaavat vanhat puutalojen korttelit. Haikeana mietin, että omassa kotikaupungissanikin saattaisi olla yhtä idyllisiä näkymiä, ellei vanhoja huviloita olisi purettu kerrostalojen tieltä. 

Tekee mieli palata Loviisaan tunnelmoimaan taloja. Loviisan Wanhat talot -tapahtuma on tänä vuonna 24.-25. elokuuta. Silloin  ovat monien vanhojen talojen ovet avoinna vieraille. 

Kävimme myös Bongan linnassa katsomassa Riitta Nelimarkan värejä hehkuvaa taidetta. Kirkko ei ikäväksemme ollut kesäsunnuntaina auki.  

Loviisan Avoimet Puutarhat ovat avoinna vielä 6. ja 7. päivä heinäkuuta. Puutarhojen sijainnista on saatavilla karttaesite. Aukioloaika on lauantaina 6.7. kello 10-17 ja sunnuntaina 7.7. kello 12-17. 

Nyt puutarhoihin virikkeitä napsimaan.

Taidepuutarha Kerttula ja Kauppamuseon puutarha sijaitsevat aivan lähekkäin Paavalinkyläntiellä, noin 12 km Loviisan keskustasta. Aloitimme niistä. Kannattaa ajella.

Taidepuutarha Kerttulan pihassa on kasvien lomassa omistajapariskunnan taidetta, kauniita kiveyksiä ja monta kutsuvaa levähdyskeidasta.


 




Kuunliljat ovat saanet keraamisia kukkia.



Kiveysten ohella kasvualueiden rajaamiseen voi käyttää pöllejä.


Pihan uusimman oleskelukeitaan idea virisi Balin matkan tunnelmista.  





Syreenimajan suojaan eivät käy tuulet eivätkä yllä katseet. Piilopaikka on nimetty Nakumajaksi. 



Perinteisen kasvimaan sijaan helppohoitoiset kasvulaatikot ovat vahvistuva trendi. Tätä kohti itsekin haaveilen.

Myös vanhojen piharakennusten tunnelmallisiin huoneisiin saa kurkkia.

 





Kauppamuseon puutarhassa on pieni kauppamuseo. Herättelimme lapsuuden kauppamuistoja. Puutarha on hurmaavan rönsyävä. Jokainen pihaa hoitava tietää, ettei huoletonkaan ilme synny ilman ahkerointia. 


Valtaisan suuri kivi on täälläkin vastassa heti pihaan tullessa. 

Ensin tutustuimme Suomen pienimpään kauppamuseoon.





Museossa saa tehdä ostoksiakin.


Museolta saa napata mukaan puutarhan kasveista kertovan kartan. Sen myötä pihakierrokselle.

 

Valkoiset iirikset.


Kallio täälläkin.



Oi, näin käy, kun rankka sadekuuro osuu kohdalle jättiunikoiden kukinnan aikaan. 


Ruukkuistutuksia ei tarvitse kitkeä.


Myös kasvilavat pelastavat paljolta kitkentäkykkimiseltä. Jos vain malttaa, ehtii jopa istahtaa ihailemaan alkukesän ahkeroinnin kasvua.


Kauniit tavarat kannatta nostaa kesäksi ulos silmän iloksi.





Tallmon puutarhassa Snyggiksentiellä on tunnelmallinen lampi, josta solisee puro toiseen lampeen. Hyötypuutarhan osuus on tässä pihassa suuri. 




Erilaiset viiniköynnöslajikkeet luovat kasvaessaan kasvihuoneeseen viihtyisän tunnelman.


Hyötypuutarhan kasvilavat. Puutarhurille erityisen selkäystävällistä.


Telineet ylös kurottaville kasveille.

Kaarten päälle on helppo levittää hallaharsot.


Löytyy puutarhasta perinteinen kasvimaakin.


Vanhat räsymatot on ommeltu istuinten pehmusteiksi.


Kuninkaanlampi Kuhlefeltinkadulla on käymistämme kohteista lähimpänä Loviisan keskustaa. Pihapiirissä on pieni puoti ja kahvila. 



Lampea tuskin erottaa kuvassa, mutta siellä sen pinta heijastelee ympäröivää vihreyttä.






 

Kallio ja suuria kiviä näkyvissä täälläkin.





Arkinen estetiikka vetoaa minuun, siitä juontuu blogini nimikin.


Iltapäiväkahvit ruusukupista kera ruusumuffinsin.


Myymälän tuotteet ovat suurelta osin omistajaparin omaa maahantuontia.



Aiivan Loviisan keskustassa on useita pihakohteita pienen kävelymatkan päässä toisistaan. Katsottavaa jäi runsain mitoin uudeksi kerraksi.





perjantai 14. kesäkuuta 2019

Kesäkuun alkupuoli hellii pihan kukkatulvalla.






Ohhoh ja jopa jotakin! Edellisen kerran olen päivittänyt blogiani 22. helmikuuta. Jo on aika ryhdistäytyä.


Tässä päivityksessä on mökkipihamme tunnelmia tiistaina 11.6.2019. Jokainen, jolla on piha ja siellä kukkivia kasveja tietää, että tilanne vaihtuu huimaa vauhtia. Luonto ei odota. Olet poissa kolme päivää ja taas on tapahtunut. 


Muut syreenit ovat jo kukkansa kukkineet. Sisko sai syntymäpäivälahjaksi Tammelan kaunottaren. Se kukkii lohtuna vähän myöhemmin kuin isompikukkaiset pensaat. Tällä kertaa Tammelan kaunotar oli osuvasti uhkeimmassa kukassaan juuri siskon syntymäpäivänä, 11. kesäkuuta. Pensas täyttää 18 vuotta, sisko jokusen vuoden enemmän. Harmi, ettei tähän saa tuoksua mukaan. 




Syreenin huumaava tuoksu oli tietenkin tuotava myös sisälle. Tuntuu, että tänä vuonna kaikki kukkii ennätyksellisen uhkeana, myös lumipalloheisi, josta nappasin kimppuuni muutaman palleron. Samalla toin seuraksemme pieniä vihreitä kirvoja.








Päivänkakkarat ovat saaneet levitä laajoille alueille. Ne saavat vapaasti levitä ja rehottaa "asiattomilla paikoilla", kuten tätimme aikanaan tuskaili. Päivänkakkarat hohtavat valoisuuttaa kesäyön hämyssäkin. Kukinnan jälkeen leikkaamme matalaksi. 










Myös kaunokaiset, bellikset ovat vallanneet pihalla laajoja alueita. Kaunokaisten kohtalona on ruohonleikkuri. Kuvasin juuri ennen nurmen ajoa. Taustalla jo kuuluu leikkurin puksutus. Bellikset eivät vähästä masennu, ne punnertavat aina uudet kukat. Tuhatkauno on luokiteltu rikkaruohoksi. Sama koskee myös voikukkia. Niidenkin uudet kukinnot avautuvat leikkuun jälkeen aina vain lyhyempien varsien päähän. Voikukkien aika alkaa nyt olla ohi.


Alkukesän kasvu on voimallista. Edellisestä nurmikon leikkuusta on viikko. 




Juhannusruusussa on kaikki, kesä, lapsuus, mummola. Onneksi on vielä paljon nuppuja. Säästä edes muutama kukka  juhannukseen.





Jättiunikkojen aukeaminen on odotettu ihme. Kukinta on lyhyt. Toivon aina, ettei kohdalle osuisi rankempaa sadetta. Nyt oli tuuria.





Iiriksen kukka on melkoinen luomus. Ensin kukkii tämä kapealehtinen lajike pienemmin kukin. Eilen mökiltä lähtiessä oli leveämpilehtinen ja isokukkaisempi lajike avaamassa ensimmäisiä kukintoja, samoin rannan keltaiset kujenmiekat. En älynnyt niitä kuvata, kun en vielä tiennyt blogille alkavani.


Hulluna kukkimisesta. Mökille on kerääntynyt kahdeksan amaryllista, joita on jouluiksi hankittu. Talven ne kituvat kuivina mökin ikkunalla. Nyt ne äityivät punnertamaan kukkia yksi toisensa jälkeen, toinen toistaan uljaammin. Pisimmät kukkavanat olivat 80 cm korkeita ja niissä oli kuusikin kukkaa. Ne pääsivät leikkokukiksi maljakkoon, kun eivät jaksaneet pysyä pystyssä.  Viimeisenä näytteensä antoi ainoa punainen. Kesän amaryllikset viettävät terassilla. Aina ei tämäkään ihme ole tapahtut, lykkäävät vain lehtiä.



Nämä amaryllikset on kuvattu 21. toukokuuta. Yksi uhkeimmillaan, toinen avautumassa, kolmas tulollaan.



Päivän kimppu: päivänkakkara, kosmoskukka, iiris, akileija, 



Pienikin on somaa. Mårbckoja huoltaessa katkesi muutama kukinto. Vihreänä akileijan lehtiä.