Leuto sää ja auringon näyttäytyminen innosti ulkoiluttamaan villapaitoja. Hyvin tarkenee, kun alle pukee ulkoilukerraston paidan ja tarvittaessa jotain tuulta pitävää. Kevättalvi on oikeastaan ainoaa aikaa, jolloin kaupungissa tulee käytettyä tuhteja villaneuleita. Ajattelin ulkoiluttaa jokaista villapaitaani ainakin kerran.
Tänään oli vuorossa syksyllä -14 kirpparilta ostamani irlantilaisneule.
Ai mistäkö muistan ostamisen?
Siitä, että kolme vuotta sitten aloin kirjata kaikki kirppariostokseni ja vähän myöhemmin myös uudet pukeutumisostokseni muistiin. Listasta on ollut hyötyä monta kertaa. Ja pitää listan silmäily myös pientä kuria hankinnoissa.
Kun otan pitempään levossa olleen asun käyttöön, seuraa mielestäni pukeutumisen hauskin hetki. Tuumaus siitä, miten tämän nyt asustaisin, että tuntuisi taas hippasen uudelta.
Pöyhin pipolaatikkoa löytääkseni sopivaa päähän pantavaa. Se olikin hattuhyllyllä. Viime kesänä Irlannin matkalla ostamani Hanna Hats- tweedhattu asettui irlantilaisneuleen pariksi kuin vanha tuttu.
Pari viikkoa sitten Düsseldorfin lentokentältä ostamani nahkalaukku liittyi seuraan luonnikkaasti.
Fossilin laukku ja Malagasta joulukuussa -13 ostetut saappaani ovat juuri sellaista perustyyliä, josta pidän. Helpot yhdistää moneen asuun. Ja aina jalassa farkut. Ne nyt vaan ovat niin kätevät saappaiden kanssa. Ehkä jonain päivänä vielä keksin jotain uutta.
Hattua käytin kaiken syksyä niin ahkerasti, että siinä kävi sulkasato. Nyt yritän keksiä muutaman soman somistehöyhenen jostain. Ehkä pääsiäisenä.
JK. Nykyään kiertelen todella vähän kaupoissa. Juontanee siitä, että se liittyi työhöni niin kauan. En myöskään matkustele usein, ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Matkoilla on kiinnostustakin koluta myös kauppoja. Usein etsin jotain tiettyä, ehkä pitkäänkin ajatuksissa ollutta asustetta. Päivitykseni laukku ja saappaat ovat juuri sellaisia täsmäostoksia. Myös hattu. Olin vuosia lainaillut miehen Hanna Hat-lippistä. Kun tilaisuus tuli Irlannin matkaan, oli oman tweedhatun osto hyvä tavoite matkamuistoksi.