Translate

perjantai 22. helmikuuta 2019

Joskus on hyvä katsoa lähelle. Kotikirkkoni, Hyvinkään uusi kirkko.

Eilen oli kansanvälinen opaspäivä. Hyvinkään oppaat esittelivät kirkkoa. Menin kuulolle, vaikka kirkko ja sen tarina ovat tuttuja. Oli hauska katsoa tuttua kirkkoa vähän turistin silmin ja kuulla monta uuttakin asiaa. 

Alkuvuodesta 1962 kävin silloin varsin uuden kirkon yläsalissa rippikoulutunneilla ja kirkkosalissa kuuntelin rippikoulun suorittamiseen kuuluvat pakolliset saarnat. Niistä on aika puuduttavat muistot. Ripille pääsyni aikoihin tuli Hyvinkäälle nuorisopappi. Se oli jotain ihan uutta. Aarre Peltonen ei ollut rippipappini, eikä muutenkaan tuttu. Hän oli teini-ikäisen mittarilla papiksi niin hauska ja moderni mies, että olin rippikoulun jälkeen mukana seurakuntanuorten toiminnassa muutaman vuoden. Ehkä säästyin monelta pöljemmältä kokemukselta. Sittemmin olen kahdesti astellut kirkon käytävää kohti avioliittoa. Omien lasten ja lastenlasten konfirmaatiot ja monet muut suvun tapahtumat ovat hyviä kirkkomuistoja. 


Hyvinkään kirkko sijaitsee kaupungin keskustassa mäellä, 120 m merenpinnan yläpuolella. Tontin lahjoitti Minette Donner. Tontti kuului Erkylän kartanon maihin. Minette Donnerin isä kuoli 1865, mutta perinnönjako tehtiin vasta 1905. Minette Donner rakennutti itselleen Ahdenkallion kartanon ja teki Hyvinkäälle lahjakirjan perimästään tontista sillä ehdolla, että paikalle rakennetaan kirkko silloin, kun seurakunnalla on siihen varaa. 1950-luvulla alettiin kysellä, aiotaanko kirkko rakentaa, vai meneekö lahjakirja vanhaksi. Tuli kiire. Pikkukauppalan kirkon suunnittelukilpailuun tuli peräti 97 ehdotusta. 

Valituksi tuli Aarno Ruusuvuoren (1925-1996) moderni suunnitelma.  Syntyi tietenkin ankara häly ja kirjoittelu, jopa kirkkoherra Väinö Peltonen vastusti suunnitelmaa pontevasti. Niin vain kävi, että kummallinen kirkkorakennus nousi ja vihittiin käyttöön 29.1.1961. Ja kävi myös niin, että kirkkoherrankin mieli muuttui. Rakennukseen totuttuaan myös hyvinkääläiset ovat syystä ylpeitä erityisestä kirkostamme.   



Käytännön harmia. Kirkonmäellä on paljon Hyvinkäälle tyypillisä havupuita. Tuuli kuljettaa puiden itiöitä, jotka tarttuvat ulkoseinien laattoihin. Puhdistus on hankalaa, eikä pinta pysy puhtaana kauaa.


Heti eteisessä voi kerrata aina pätevät elämänohjeet.


Kirkon korkeus sisätilassa on 32 mertriä. Kirkon linjat ovat suoraviivaisia. Kaikki rakentuu oikeastaan kolmioista. Tarinan mukaan Ruusuvuori teki suunnitelmaa paperista taitellen. Vasta sitten, kun muoto oli valmis, hän alkoi piirtää kirkkoa. 


Kirkossa ei ole alttaritaulua. Seinät ovat valettua, läpivärjättyä valkoista betonia. Alttarin takana näkyvät betonilaudoituksen jäljet. Ristin outo muotokin herätti kummastusta ja arvostelua. Joku papeista sanoi, että hänen mielestään ristin muoto kuvastaa luokseen kutsuvaa armoa. Totta, tuon kun kuulin, katson ristiä uusin silmin. 


Jykevät puupenkit luovat kirkkosalin valko-harmaaseen ilmeeseen lämpöä.


Ruusuvuoren kolmiorakenteet näkyvät kaikkialla, myös lattian laatoituksessa.



Ruusuvuoren värejä ovat valkoinen ja harmaa, materiaaleja betoni ja kivi.


Näkymä kirkkosalista aulan kautta ulos.





Yksi kirkon suunnittelun kantavia ajatuksia on valon ja varjon vaihtelu.


Kirkoissa ovat perinteisesti usein mukana uskon sanaa levittäneet kaksitoista apostolia. Ruusuvuoren kolmiorakenteissa voi nähdä ajatuksen lentoon lähtevistä pääskysistä, näitä rakenteita on kaksitoista.


Valkoisen ja harmaan sävyisen rakennuksen vastapainona on kirkon aulassa Ruusuvuoren työparin Jaakko Somersalon (1916-1966) vahvuudellaan säväyttävä teos.  


Kirkon yläsali


Yläsali


Vuonna 2005 kirkon yläsali sai näyttävän ryijyteoksen. Suunnittelija ja tekijä Sirpa Kallio on  ystäväni, joten kyselin teoksesta tarkempaa tietoa. Ryijyssä näkyy kirkkorakennuksen hahmo, uskonnollisia kirjainyhdistelmiä sekä kaarten muodostama suuri kala, joka oli vainojen aikaan kristyttyjen symboli. Alareunassa on teksti: Hänen kanssaan Hänen kauttaan ja Hänessä. Väreissä on huomiotu kirkkorakennus sekä ala-aulan seinän teos.


Ryijy koostuu neljästä 145 cm leveästä osasta, yhteensä 11,5 neliömetriä. Sirpa Kallio kutoi ja solmi ryijyn kangaspuissa yhdessä äitinsä kanssa. Työhön meni seitsemän kuukautta. Jokaisessa ryijyyn solmitussa nukassa on viisi lankaa ja useita sävyjä. Käsitöiden ystävänä jaksan ällistellä tätä taidokkuutta. Sirpalla ei ollut aiempaa kokemusta ryijyjen valmistuksesta.


Lapsille on aulassa leikkitila.

Hyvinkään seurakunta täytti 100 vuotta vuonna 2017, kuvasin silloin kirkon juhlavalaistusta. 


Kirkko täytti tammikussa 58 vuotta. Silti Hyvinkäällä puhutaan sitkeästi uudesta kirkosta ja vanhasta kirkosta. Mitä tapahtui vanhalle kirkolle?



Vanhan puukirkko sai purkupäätöksen vuonna 1970. Vuonna 1896 valmistunut rukoushuone koki muutoksia ja laajennuksia ennen kirkoksi vihkimistä. Purkamispäätöksen vastustus oli ankara. Aktiivisia purkamisen vastustajia olivat muiden mukana viereisellä tontilla sijaistevan Hyvinkään Yhteiskoulun lukiolaiset. Kirkko kunnostettiin ja on edelleen aktiivikäytössä.