Translate

lauantai 23. toukokuuta 2015

Jos rakastat puuta, mene Fiskarsiin. Ja muutenkin.


Fiskarsin ruukin Onoma-osuuskunnan kesänäyttely WE LOVE WOOD(s)! keskittyy puuhun. Ja mikäpä paremmin sopii juuri Fiskarsiin, jonka harvinaisen lajirikkaissa havu- ja sekametsissä kasvaa kolmisenkymmentä puulajia. 
Paikallinen saha työstää viittätoista puulajia. Ei ihme, että alueelle on asettunut ainutlaatuinen määrä puusepänverstaita. 

WE LOVE WOOD(s)! on avoinna 24.5. - 20.9. päivittäin kello 11 - 18. 

Sain viettää kiinnostavan päivän kesänäyttelyn lehdistömatkalla.  Näyttelyn lisäksi pääsimme tutustumaan sahaan ja puuseppien verstaisiin.
Näyttelyssä on esillä paikallisten taitajien ja muiden suomalaisten sekä pohjoismaisten tekijöiden töitä. Monet esineistä ovat syntyneet suunnittelijan ja toteuttajan yhteistyönä.



Helsingistä lähtiessä ja tunnin verran kestäneen bussimatkan satoi. Perillä tummat pilvet tyytyivät kiertelemään ruukin aluetta. Tuntui melkein kesältä.




 Aava-kattovalaisimen sisäkkäisten vanerikerrosten repaleiset reunat viehättivät silmääni. 
Kalustemuotoilija Laura Väre, valmistus Aalto yliopiston puustudion valaisinkurssilla.




Omkring on tilaa rajaava moduulirakenne, joka jättää näkymän avoimeksi. Työparina ruotsalainen arkkitehti Mia Cullin ja artenomi, hienopuuseppä Petri Koivusipilä.





Keinuen-penkki on kiehtovan kaunis, hauska ja keinahteleva. Rakenteessa on vääntöä, elävyyttä ja joustavuutta ja suuresta koosta huolimatta ilmavaa keveyttä. Taitavien veljesten, puuseppä Antrei Hartikaisen ja muotoilija Sakari Hartikaisen yhteistyötä. Ykkössuosikkini.




Arkipelago terassituoli ja rahi. Vuonna 1967 Nikari-verstaan perustaneen puuseppä Kari Virtasen taidokkuutta. Kyllä kelpaisi.








Tribute, hivelevän nami tuoli. Suunnittelija Timo Mikkonen, puuseppä Heikki Aska.




Sarjatuotantoon ajatellun mortteliperheen suunnitteli muotoilija Mari Isopahkala. Matti Söderkultalahti sorvasi mortteleiden yksilölliset muodot.





Korusuunnittelija Kirsti Doukaksen ja kultaseppä Kristian Saarikorven Sulawesi-hankkeen tarkoituksena on tutkia ohutviiluvanerin käyttöä koruissa. Rannekorut näyttävät hyvältä. Uskon, että myös tuntuvat kädessä hyvältä. 




Puu on tämänkin teoksen innottajana ja mallina. Keraamikko Karin Widnäs kuori metsästä löytyneen kuusen oksan. Hän otti kipsimuotin toukkien kirjailemasta oksasta. Savivalun ja polton kautta syntyi huojuva keramiikkaoksisto Kaarnakuoriainen.   





Näyttelyn jälkeen pääsimme asian alkulähteille. Puun tie rungoista hienoksi esineiksi ei todellakaan ole hätäistä hommaa. Se valkeni Fiskarsin Laatupuun sahalla. Saha työstää viittätoista puulajia tuppeen sahattuna, hirsinä ja parruina, asikkaan tarpeiden mukaan.



Puut saavat aluksi kuivua ulkona pari kolme vuotta. Sen jäkeen niitä kuivatetaan sähköllä lämmitetyssä kuivaajassa päiväkausia. Lopuksi varastoidaan sisällä, ehkä useitakin vuosia, kunnes puu on riittävän kuivaa työstettäväksi.  




Verstasvierailut olivat niin kiehtovia, että muistiinpanojen tekeminen unohtui ihan tykkänään. Keskittynnyt tekemisen meininki, puun tuoksu, puolivalmiit tuotteet ja niiden osat, tarkoituksenmukaiset työkalut. Kyllä, olen heikkona kaikkeen toimivaan. Näissä verstaissa on arvokasta osaamista, jota kelpaa ylpeäna esitellä. 












Yksi verstasvierailun kohde oli linkin jutussa mainittu Nikari



Ruukin alue tuottaa nyt myös oman sähkönsä. Tässä kuohuu veden voima, jonka tuottaman sähköenergian määrästä Fiskarsin ruukin alue tarvitsee omaan käyttöön vain osan.   

tiistai 19. toukokuuta 2015

Kaj Franckin Sointu, ikuinen ihastukseni

Varhaisimpia astiamuistojani on kodin kahviastiasto. Olin alle kouluikäinen. En vielä kahvia saanut, eikä kahviastioita lapsen käsiin annettu. Enkä siksi ne kiinnostivatkin. Ihastelin astioiden pehmeän harmaata väriä, pyöreitä muotoja ja sivelin varovasti sormenieni päillä pinnan siloisia kohoraitoja.

Ihastukseni kohde oli Kaj Franckin Arabialle vuonna 1949 suunnittelema Sointu-astiasto. Ihastus on kestänyt vuosikymmenet. Astiaston muotokieli ja värit puhuttelevat edelleen. Ne viestivät kotoista turvallisuuden tunnetta. Mökillä on vielä jokunen lapsuudenkodin harmaan astiaston osa tallella.

Kirpputorilta ostin kotiin kaksi sinisävyistä kuppisettiä pari päivää sitten yhteishintaan 12,50 e. Odottelin aurinkoista hetkeä päästäkseni fiilistelemään kuppien kuvaamista ja harjoittelemaan uuden kamerani käyttöä. 
Pitemmittä puheitta










Nonnii. Piti sitten pelastaa toiselta kirppikseltä tämä kanneton sokerikko. Pyyntö oli alkujaan noin kolminkertainen, maksoin 4,95 e. Alkaako tämä olla jo keräilyä?





My everlasting love, coffee set Sointu , design Kaj Franck for Arabia, 1949. Memories from childhood.