Translate

torstai 15. joulukuuta 2016

Mummi loikoili kauneushoitolassa. Mikä tässä oli moraalinen ongelma?


Sain kesällä seisemänkymppisilläni lahjakortin kauneushoitolaan. Toisen jalkahoitoon. Mieleisiä lahjoja, joista päätin nauttia täysillä vasta myöhemmin, kun syksyn pimeys alkaa painostaa.

Syyskuun loppuolella aloin tutkailla netistä lahjakortin osoittaman hoitolan tarjontaa. Iän tuomia ryppyja lukuun ottamatta minulla ei ole koskaan ollut kummempia iho-ongelmia. Rypyt eivät ole ongelma, niitä saa vain elämällä pitkään. Koen häiritsevinä lähinnä suupielistä alas lähtevät juonteet ja nenän yläpuolella otsalla syvän pystyuurteen, joka tekee ilmeestäni vihaisen. Tajuan, että ei niitä pois taiota, mutta ihon pieni kiinteytys olisi poikaa. 

Valitsin hoidon muodoksi mahdollisimman tehokasta uutta tekniikkaa, kiinteyttävän radiofrekvenssihoidon. Esittelyn perustella otin lisäksi ennen hoitoa ultraäänipuhdistuksen. Molemmat käsittelyt tehdään laitteilla, mutta tunnin hoitoon kuuluu myös runsaasti suloaineilla läträystä ja käsillä tehtyä rentouttavaa sivelyä.

Sovin hoitosarjan tehtäväksi kahden viikon välein. Lahjakorttini kattoi noin kolme kertaa. Pidin ihon virkistyneen napakasta tunnusta. Päätin jatkaa hoitoja kuuteen kertaan. Lisähoukuttimena oli ilmainen kuudes kerta. 

Jatkoksi suositeltiin ylläpitohoitoa noin kuukauden välein. Saatan hyvinkin palata asiaan.

Nyt paljastaviin selfiekuviin. Auts. Tässä kohtaa on taas hankaluutta selittää itselleni, miksi tätä teen. Toimittajaminä kieltää ottamasta henkilökohtaisesti. Juttu mikä juttu.

Kuvasin kasvoni jokaisen hoitopäivän aamuna ja hoidon jälkeen seuraavana aamuna. Kun sain kuvausidean, olin jo ehtinyt ruokaostoksille lähtöä varten ehostaa kulmat, silmät ja huulet. Iholla oli vain kosteusvoide. En viitsinyt puhdistaa kasvoja uudelleen. Otin kuvan ja päätin muistaa saman meikin joka kerta. 

Kuvasin aamuisin suunnilleen samaan aikaan. Otin kuvat puhelimella ikkunan ääressä kulloinkin satunnaisesti vallitsevassa valossa. En ole käsitellyt kuvia mitenkään. 


Itselleni armollisena aloitan tuoreella, 14.12., otetulla kuvalla. Kasvoillani on tavanomainen arkimeikki. Iholla on kosteusvoide, värillinen BB-voide, sipaus aurinkopuuteria ja poskipunaa. Viimeisestä hoitokerrasta on kulunut kaksi viikkoa.


Ensimmäinen hoitokerta 20.9., ennen hoitoa 


21.9., seuraava aamu hoidon jälkeen



Toinen hoitokerta 3.10., ennen hoitoa


4.10., seuraava aamu hoidon jälkeen


Kolmas hoitokerta 18.10., ennen hoitoa


19.10., seuraava aamu hoidon jälkeen

Tämän jälkeen elämässä tapahtui odottamatonta. Puolisollani on pitkäaikainen sairaus, mutta sen kanssa on pärjätty. Sunnuntai-iltana 23.10. hän sai vakavan sairaskohtauksen. Elämämme muuttui. 

Kauneuskuuri oli ongelmista pienin. Ei ongelma ollenkaan. Onnistuin kuitenkin kehittämään siitä pienen moraalisen pohdiskelun. Piti päättää, mitä teen sovittujen hoitojen kanssa. Jatkanko, kuten olin ajatellut? Onko ylipäätään sopivaa lekotella kauneushoitolassa, kun puoliso makaa tehovalvonnassa letkuissa ja piuhoissa? Kun oma mieliala poukkoilee toivon ja pelon aallokossa.

Oli pantava asioita järjestykseen. Tajusin, etten voi viettää päiviäni sairaalassa. Se ei ole hyväksi eikä hyödyksi kenellekään. Päivittäin sairaalassa noin kaksi tuntia, ellei ole hälyttävää. Vaikka minua on odotettu, potilaskin uupuu liian pitkästä vierailusta. 

Miten jaksan epävarmuuden, kun en ole paikalla? Mitä tarvitsen nyt? 

Tarvitsen lepohetkiä. Pieniä hyvän olon tuokioita. Rentoutumista. Hellin itseäni. Luovun kaikesta, mikä ei tunnu hyvältä. Jatkan hoitolakäyntejä. 



Neljäs hoitokerta 3.11., ennen hoitoa. Uupumus näkyy silmien turvotuksena. Kerroin hoitolassa tilanteeni.



4.11., seuraavana aamuna hoidon jälkeen



Viides hoitokerta 17.11., ennen hoitoa



18.11., seuraavana aamuna




Kuudes hoitokerta 1.12., ennen hoitoa



4.12., toinen päivä hoidon jälkeen (unohdin kuvata seuraavana aamuna) 
Mielestäni suupielten poimut ovat madaltuneet, samoin otsan ryppy. Leuan linja on napakoitunut. 


Virallisen kalenterin mukaan on menossa viikko 50. Uuden ajanlaskuni mukaan meillä eletään viikkoa kahdeksan. Jokainen päivä on erityinen. En suunnittele mitään päivien päähän. Joskus en edes tuntien päähän. 

Käyn puolison luona joka päivä. Kuluneiden viikkojen aikana hän on siirtynyt tehovalvonnasta vuodeosastolle. Kuntoutukseen terveyskekeskuksen osastolle. Tuli käyntejä päivystyksessä. Tällä hetkellä sairaalan vuodeosasto. Tehtäväni on tukea. Oman jaksamiseni tueksi yritän poimia jokaisen tarjoutuvan hyvän hetken. Kauneushoito ja jalkahoito olivat hyviä hetkiä. 

Läheiset. Ystävät. Harrastukset, taidemuseon senioripaja ja koukkuseura. Näyttely- ja kahvitreffit. Käsityö. Sauna. Pieni ulkoilu, kun siltä tuntuu. Päiväunet. Koti. 

Elämässä on paljon voimauttavaa hyvää.

lauantai 8. lokakuuta 2016

Laatu, korjattavuus, kierrätys. Miten valmistaja huomioi vastuullisen kuluttamisen? Kiinnostava näkökulma yritysvierailulle.

Blogiani seuraavat ovat varmasti huomanneet, että olen aina innolla lähdössä yritysvierailuille. Sinne missä asioita oikeasti tehdään. Näkemään, miten tuotteet syntyvät. Kuulemaan, millaisia ajatuksia valmistajilla on. Kurkkimaan varastoihin. 

Tällä kertaa vierailimme sisustustoimittajien ryhmällä kolmessa kohteessa Nummelassa ja Vihdissä. Päivän näkökulmaksi kiteytyivät kestävän kulutuksen avainsanat: laatu, korjattavuus ja kierrätys.

Martela

Ensimmäinen kohteemme oli työpaikkojen ja julkisten tilojen kalustajana tunnettu Martela. 
Seitsemänkymppinen Martela on Pohjoismaiden johtavia työympäristöihin keskittyneitä yrityksiä. Veikkaanpa, että jokainen meistä on jossain istahtanut Martelan tuolille työpaikalla, toimistoissa, terveyskeskuksessa. Yrityksellä on tuotantoa Suomessa, Ruotsissa ja Puolassa. Vuonna 2015 Martelan palveluksessatyöskenteli keskimäärin 622 henkilöä.

Martela panostaa materiaalien kierrätykseen hankkimalla takaisin käytöstä poistettavia kalusteita. Osa kunnostetaan käytettyinä myytäväksi. Osa puretaan ja kunnnossa olevat osat lajitellaan käytettäviksi toisissa kunnostettavissa kalusteissa. Martelan Outlet-tuotteista enemmän täällä.



Sisustustyynyjen päällisiä ommellaan verhoilukankaiden ylijäämäpaloista.





Kierrätettäviä kalusteita verhoillaan uustuotannon tilausten ylijäämäkankailla.


Kalusteita voi myös vuokrata. Tässä puhdistetaan palautettuja tuoleja uudelleen vuokrattaviksi. 


Kierrätykseen tulevista kalusteista puretaan verhoilut.


Tarvittaessa kalusteeseen vaihdetaan kunnostettuja kierrätysosia. Kaikkea löytyy.




Kierrätykseen tulleiden tuolien kuluneita jalustoja.


Kunnostetun työtuolin jalusta.


Väsähtäneet pehmusteet vaihdetaan uusiin. 


Käytettyjä ja uusia tuolin niskatuen pehmusteita.


Uudet verhoilut ommellaan ateljeetyönä kuhunkin kalusteeseen. Kunnostaminen vaatii paljon yksilöllistä käsityötä. 



Ennen tietotekniikkaa kaavoitettujen mallien kaavoillekin on käyttöä.


Kunnostettuja toimistotuoleja lähdössä tilaajalle. Kalusteet ovat uuden veroisia, mutta eivät uusia. 

Hankkiessaan kunnostetun kalusteen, ostaja tietää, että tuotteen valmistukseen on käytetty minimaalinen määrä hupenevia luonnonvaroja. Kalusteille annetaan vuoden takuu.


Martelan mukaan musta on edelleen kysytyin verhoiluväri. Harmi. Martelan oma auditorio osoittaa, että työpaikka voi olla hyvinkin värikäs. 


Martelassa kalusteiden kierrätyskunnostus ei ole mikään pikkujuttu. Kuva on kierrätyshallin yhdeltä käytävältä.


Martelan Nummelan tehdasalue ilmakuvassa. Kierrätyshalli on etuoikealla. 


Globe Hope 

Kymmenvuotias Globe Hope valmistaa uusia designtuotteita ylijäämä- ja kierrätysmateriaaleista. Päätoimipaikalla Nummelassa työskentelee kymmenen henkilöä. Nummelassa on myös yrityksen tehtaanmyymälä. 

Globe Hopen keksijä, toimitusjohtaja Seija Lukkala johti 13 vuotta laadukkaita tekoturkistakkeja valmistanutta SL-Studio-yritystään. Globe Hopen idea kumpusi suuresta turhautumisesta maailman nykytilaan, tekstilialan kertakäyttöisyyteen ja kerskakulttuuriin. Halvan massatuotannon vallatessa markkinoita meillä kirjaimellisesti mentiin halpaan. 

Globe Hope tuottaa yksilöllisiä vaatteita ja asusteita kasvattamatta materiaalin määrää maailmassa. 

Yrityksen koko tarina löytyy täältä.




Huopamaisista messumatoista ommellaan säilytyspussukoita. 


Kahvisäkistä ommeltu jättikassi käy vaikka takkapuiden säilytykseen.


Pussukoita ommellaan vaikka mistä, esimerkiksi turvavöistä ja paloletkuista.



Armeijan ylijäämämateriaalit ovat monikäyttöisiä ja suosittuja.


Tuotteiden lapuissa kerrotaan mistä ne on tehty.





Seija Lukkala esittelee laskuvarjosilkistä ommeltua iltapukua, joka on nähty itsenäisyyspäivän juhlissakin. Pukua voi vuokrata.

 

Jes, taas pääsin varastoon! Kattoon yltävät laatikkovuoret sisältävät vaikka mitä. Tilanne on  hallinnassa. Kaikki on koodattuna koneella. Tiedetään, mitä on ja paljonko sitä on.


Yhden hyllykön päässä oli Ruotsin armeijan sarkatakki.



Oli pakko sovittaa. Mitähän tästäkin keksitään tehdä?






Yrityksille ideoidaan liikelahjoja hyödyntäen heidän omia ylijäämiään. Esimerkiksi suuret mainoslakanat ovat mainio materiaali.


Nummelan tiloihin rakennettiin parvi toimistohuoneille. Tietenkin kierrätysmateriaaleista. 


Täällä tehdään töitä vastuullisen kulutuksen eteen. 

Myös Globe Hopen myymälät sisustetaan kierrätysmateriaaleilla. Verkkokaupassa voit tutustua Globe Hopen tuotteisiin. 



Scanwood

Päivän kolmas vierailukohde oli puusepänverstas Scanwood Vihdissä. Scanwood valmistaa käsityönä kalusteita, joiden elinkaaren luvatan yltävän seuraviinkin sukupolviin.



Lehto-ruokapöytä. Kuva on Scanwoodin sivulta. Koko Scanwoodin malliston näet täältä.


Scanwoodin tuotanto on yksilöllisesti joustavaa. Esimerkiksi kuvan Lokki-pöydässä on 12 vakiokokoa. Jos siitäkään ei sopivaa löydy, tehdään mittatyönä toiveiden mukaan.


Viimeistelty työn jälki on puusepälle kunnia-asia. Tämmöisestä ihminen tulee onnelliseksi, naurahti yrittäjä, puuseppä Kari Aurinkovuori, sivellessään kauniisti viistettyä pöydän jalkaa. 


Yrityksessä on kaksi maalaamoa. Tässä suihkitaan ainoastaan valkoista. Epäpuhtauksia ei saa tulla. Toisessa maalaamossa käytetään petsiä ja väriä.


Kirjahyllyn osat odottavat kokoamista. 


Liitokset ja jiirit ovat just eikä melkein, sanoo Kari Aurinkovuori. 

Huolella tehty kaluste kestää  käytössä ja on korjattavissa. Kalusteita voi  tarvittaessa vaikka maalauttaa uudelleen. 


Metso-taso. Kuva on Scanwoodin sivulta.



Tekemisen meininki. Näistäkin laudoista jalostuu vielä jotain kaunista.