Reissupäiväkirja. Tampereella 12.-14.7.2021.

Ajankohtaisia näyttelyitä ja paikkoja, joihin on hauska palata.

Minulla ja ystävälläni  Airalla on ollut tapana tehdä joka vuosi pieni matka yhdessä. Nyt suuntasimme Tampereelle heinäkuun helleputkessa. Googlasin ennakkoon melkoisen menolistan. Aira hoiteli hotellivarauksen ja ajamisen. 

Maanantai

Naivistit Iittalassa. 

Poikkeaminen Iittalaan osui matkan varrelle. Minulle uusi kohde. Naivistien näyttely on vanhassa koulurakennuksessa. Huoneissa oli kiitettävästi tuulettimia. Naivistit on hersyvän runsas näyttely, jossa tulee väistämättä hyvälle tuulelle. Tietoa näyttelystä täällä. 

Mariano Luciana, Tytöt ja naiset, akryyli kankaalle

Eino Viikilä, Ruokaa odotellessa, keramiikkaa

Petra Heikkilä, Ylhäinen yksinäisyys, akryylli

Iittalan Lasimäellä on myös lasimuseo. Naivistien näyttelyssä oli sen verran lämmin, että jätimme lasimuseon väliin. Söimme Iittalan Taika ravintolassa buffet-lounaan. Päivän keitto, aurinkokuivatulla tomaatilla ja juustolla höystetty juuressosekeitto sai melkein nuolemaan lautasen. Kermainen uunilohikin oli maittavaa. 

Tukikohtamme Tampereella oli hotelli Hämeenpuisto, joka sijaitsee Hämeenpuiston eteläpäässä. Auto ajettiin saman rakennuksen maksulliseen halliparkkiin. Kahtena ensimmäisenä päivänä liikuimme helteestä huolimatta jalan. Kiirettähän ei ollut. Aina voi valita kadun varjoisan puolen ja levähtää puistoissa vaikka kuinka monella penkillä. Vesipulloja tyhjeni. 

Pyynikki

 Tarvoimme hyvän matkaa ylös Hämeenpuistoa kohti Milavidaa. Onneksi Aira hoksasi, että hei, nythän on maanantai ja museo kiinni. Hups. Käännettiin tossut kohti Pyynikin tornia. Lisälenkin ja nousutaipaleen jaksoi toiveikkaat munkin kuvat silmissä. Harju on niin metsittynyt, että hienot näkymät ovat harmillisesti lähes peitossa. Vuosikymmenten takainen mielikuvani oli erilainen. Munkkiravintolan tiskille oli yli 20 minuutin jonotus. Ei ihan ollut palvelu hanskassa kiivaimpaan turistiaikaan. Lopulta oli molemmilla lämmin munkki ja kylmä vesipullo edessä. Emme nousseet torniin. Alas oli kevyempi taivaltaa. 

Ansaitut nokoset hotellilla. Taas jaksoi. Kävelimme Laukon torille. Mansikkaenergialla kurvasimme Hämeekadun kautta hotellille. Illalla ei kävely enää kutsunut. Söimme vähän vaisut salaatit hotellin terassilla. 

Tiistai

Aamiaiselle mennessä selvisi, että hiljaiselta vaikuttanut hotelli oli todellisuudessa täynnä lomailijoita. Palasimme huoneeseen odottelemaan pahimman ruuhkan hellittämistä. 

Keskuskirjasto Metso

Suuntasimme jälleen ylös Hämeenpuistoa. Kaunis puistobulevardi tuli taivallettua moneen kertaan. Raili ja Reima Pietilän sunnitteleman Tampereen Pääkirjasto Metson näkeminen on pitkään ollut toiveissani. Kirjaston raikkaassa tunnelmassa olisi viihtynyyt pidempäänkin. Vuonna 1986 valmistunut kirjasto on remontoitu perusteellisesti 2015-2017.

Alakerta

Kahvila toisessa kerroksessa

Lukusali toisessa kerroksessa

Tykkään kävellä. Oma elämyksensä kävelijälle ovat kaupungin kauniit vanhat rakennukset ja puistot patsaineen ja suihkulähteineen. Autolla liikkuen niitä ei voi huomioida samalla tavalla. Tämä on Hämeenpuiston pohjoispäässä.

 Kukkapolun johdattamana alkaa nousu Milavidaan.

Milavida

Olen käynyt täällä aiemmin, silloin rakennus tunnettiin nimellä Näsinlinna. Ah, linna itsessään on komea nähtävyys. Tankkasimme aluksi vettä terassilla ja seurasimme lasten piiloleikkejä puiston pensaslabyrintissa. Linnan näyttelyissä on esillä Tampereen kosmopoliittien Nottbeckien porvariselämää 1800-luvulla ja 1920-luvun muotia. Tietoa museosta tästä Milavida

Näsinneula ja Sara Hildénin museo

Milavidan mäeltä katsoen Särkänniemi on lähellä. Perille päästäkseen pitää kuitenkin kiertää lahden poukama. 

Näsinnneulan korkeuksiin kiidättää huippunopea hissi hujauksessa. Korvat lukkiutuvat. Lähes huomamattoman hitaasti lipuvia maisemia katsellessa nautimme hissilipun hintaan kuuluvat kahvit ja ostimme välipalaksi jäätelöt. Kuivan maan kaupunkilaisena ihastelin vähän kateellisena, miten upeiden suurten vesien syleilemä Tampere on.

Kuvan keskiosassa näkyy puiden lomassa Milavida museon katto. Alhaalla vasemmalla huvipuisto. Juuri sopiva etäisyys laitteiden hurlumhein seuraamiseen.

Sara Hildénin museossa on esillä Kari Vehosalon maalauksia, piirustuksia, valokuvia ja veistoksia. Töissä on outoutta, erotiikkaa, ahdistustakin. Tietoa näyttelystä täällä.

Paluumatkalla alas Hämenpuistoa väijyimme kirjaston Metson kohdalla ratikkaa. Julkinen liikenne on vilkas, nyssejä ajoi ohi ällistyttävän tiheää tahtia. Tuli lopulta ratikkakin, se ei siis enää olekaan josse. Pitihän se nähdä. Kuvaamaani videota en saanut latautumaan tähän.

Aleksanterin kirkko

 Kirjasto Metson lähellä on Aleksanterin kirkko. Matkoilla käyn aina kirkossa, jos vain sisään pääsee. Ovi oli auki. Tiilestä muurattu uusgoottinen kirkko valmistui 1881.

Huilihetki hotellissa ja iltakävelylle Hämeenkadulle. Pehmeän lämmin ilta oli saanut väen liikkeelle, terassit olivat täynnä. Varmistimme, että Hämeensillan patsaat ovat ratikkamylleryksen jälkeen taas paikallaan ja tähyilimme sopivaa ruokapaikkaa. Nordic Gastropubin terassi  oli mukavasti varjossa ja salaatit maistuvia. Tyytyväisinä palasimme hotellille Kehräsaaren sillan ja Laukontorin kautta.

Keskiviikko

Tampereen kauppahalli

Pieni aamukävely kauppahalliin, kirkon ohella kaikkialla oleellinen käyntikohde. Hallissa oli vielä hiljaista, eikä meillä hotelliaamiaisen jälkeen ollut mielitekoja ostoksiin. Ratikkaleivos bongattu. 

Kirjauduimme ulos hotellista ja ajoimme auton hallista. Seuraavissa kolmessa kohteessa oli ensin ohjelmana parkkipaikan etsintä ja maksuharjoitukset automaattien äärellä. Paikkaa vaihtaessa auto oli tietenkin ehtinyt saunalämpimäksi. Opin uutta, käytin apukuskina  puhelimen navigaattoria. Pakko myöntää, että kaupungissa taivaan tädin opastus on avuksi. Varsinkin, kun oli paljon yksisuuntaisia katuja. Silti, kunnon paperikartta olisi paras.

Tampereen Tuomiokirkko

Lars Sonckin suunnittelema jykevä harmaagraniittinen Tampereen Tuomiokirkko on rakennettu 1902-1907. Kirkon kansallisromanttisen koristelun toteuttivat taidemaalarit Hugo Simberg ja Magnus Enckell. Kaunista. Kirkko oli listallani, koska edellisestä käynnistä on aikaa. Kirkossa oli meneillään nuoren parin vihkitilaisuuden harjoitus. Morsian könkkäsi jalka kipsissä kainalosauvoilla.

Tammelan tori 

Tampereella on vilkas torielämä. Torilla tietenkin ohjelmassa mustamakkara, oli nälkä tai ei. 

Tampere-talo

Talo itsessään kiinnosti, en ole aiemmin käynyt. Menossa mainiot näyttelyt, Keith Haringin julisteet Sorsapuistosalissa ja Ilpo Muston valokuvia London Calling, salit Duetto 1&2.  Kuluvan kesän näyttelyistä lähemmin täällä. Vahva suositus.

Talvipuutarhassa on alkupaloiksi kahden suomalaisen taiteilijan töitä Keith Haringin henkeen. 

Teemu Keisteri, Ukkeli Peppu Party. Mietin, että tämä olisi mainio kuvituksena Pyynikin munkkikahvilan sloganiin "munkki päivässä pitää pyllyn pyöreänä".

 

Nikolo Kerimov, Unjoyful joy, käsin tuftattu villa.

New Yorkin metrotunnelien liitupiirroksilla aloittanut katutaiteilja Ketih Haring (1958-1990) nousi hip hop, graffiti ja pop -tyyleihin pohjautuvilla piirroshahmoillaan maailmamaineeseen. Laajan julistenäyttelyn teokset ovat lainassa Hampurin taideteollisuusmuseosta.

Ilpo Muston valokuvanäyttely London Calling on pop- ja rocktähtien historiaa yli 50 vuoden ajalta. Muston kuvia on julkaistu ympäri maailmaa ja käytetty kansikuvissa yli sadassa musiikkilehdessä. Näyttelyssä on esillä noin 60 kuvaa. Ripustus metallisermeihin on kekseliään ilmava ja tunnelmaa täydentää kuvien kohteisiin liittyvä musiikki. Hyvän mielen näyttely.

Tampere-talon Muumimuseo ei mahtunut päivän ohjelmaan.

Poliisimuseo

Retkemme viimeinen kohde oli Hervannassa Tampereen Poliisimuseon näyttely Väritettyä totuutta. Näyttelyn teokset on takavarikoitu poliisin esitutkinnan yhteydessä ja tuomittu valtiolle rikoksentekovälineinä. Taiderikollisuus on organisoitua, ammattimaista ja kansainvälistä. 

Näyttelyssä on esillä vain osa takavarikoiduista teoksista. Kokelma kertoo karusti väärennöstehtailun laajuudesta meilläkin. Keskusrikospoliisin tutkimien taiderikosten vahingot ovat olleet Suomessa lähes 20 miljonaa euroa. Petyiksi ovat tulleet kaikki, varakkaat keräilijät, omaisuutensa taideostossa menettäneet tavalliset kansalaiset, alan ammattilaiset ja taidemuseot.

Kaikki huijatuksi tulleet eivät ehkä edelleenkään ole tietoisia omistamansa teoksen hämärästä alkuperästä. Jos ovatkin, eivät ehkä halua ilmoittaa poliisille silkasta häpeästä. Varmasti tapahtuu myös sitä, että totuuden paljastuttua pannaan vahinko kiertämään myymällä väärennös eteenpäin aitona. Poliisi tekee yhteistyötä Kansallisgallerian kanssa, jossa on nykyajan keinot teosten aitouden tutkimiseen.

 Fernand Légerin Le Cirque teoksena myyty öljymaalaus on taulu, jolla huijarit tekivät huiman tilin. Unohdin summan, se ei todellakaan ollut pikkuraha.

Kiertävissä näyttelyissä myytävää "arvotaidetta" on kuskattu ympäri maata paikasta toiseen huolettomasti pakettiauton perään pakattuna.

 

Näyttelystä löysin kaksi puolisoni isän Yrjö Saarisen teosta. Olisin haistanut nämä väärennöksiksi ilman asiantuntijalausuntoa.

 Poliisimuseon näyttely Väritettyä totuutta oli syy, miksi hinkusin nyt juuri Tampereelle. 

 Oli mainiota varata kaupunkimatkalle riittävästi aikaa. Tampere tuli paljon tutummaksi kuin päiväseltään käynneillä. Paljon jäi vielä katsottavaa ja koettavaa.