Translate

tiistai 31. toukokuuta 2016

Hyvästi, suloinen kevät. Mökkiläisen päivät täyttyivät jälleennäkemisen riemusta, liian nopeasti ohikiitävistä ihanuuksista ja haikesta hyvästeistä.

Mökiltä lähtiessä kerään lähes aina kimpun kukkia hiukan haikein mielin. Kun seuraavan kerran menen, en todennäköisesti niitä enää näe. Sunnuntaina olivat vuorossa kielot ja syreenit. 






Kielojen kukinta kestää onneksi vähän pidempään ja ne kukkivatkin nyt erityisen runsaina ja vahvoina. Syreenit ovat vasta aloittaneet. Ehkä vielä saan seuraavallakin käynnillä nähdä näitä ihanuuksia.

Niin paljolle kauniille on kiitävän kevään mittaan saanut jo jättää vuoden mittaiset hyvästit. 



Lumikello, kevään ensimmäinen.


Leskenlehti.


Krookus.


Skilla.




Sinivuokko.


Helmilija.



Rentukka.  






Vanhat vahvat tulppaanit tulivat taas. Ja menivät. Toivottavasti nähdään vuoden kuluttua.


Omenapuut kukkivat vuorotahtiin. Nyt näyttävimmässä kukintavuorossa oli työtovereiden viisikymppisilleni lahjaksi tuoma puu. Täyttää kaksikymmentä vuotta, sopiikin juhlan kunniaksi olla koreana. Viime keväänä tässä puussa oli vain muutama kukka.




Kukkasadetta.


Vanha uskollinen. Raparperi on kasvanut erityisen runsaana ja mehevänä. Tämä kasvusto on saattanut olla tuossa jo ennen syntymääni. Se on maalattu tauluun vuonna 1950, silloinkin voimissaan. Myöhmmin sitä on jaettu toisaalle, siitäkin on jo vuosikymmeniä.


Uudestaan ja uudestaan. Kasvimaa tehdään alusta alkaen joka kevät. Vanhat matot, jotka eivät enää kestä pesua hoitavat pituussuuntaan kahtia leikattuina viimeistä palvelustaan kasvimaan käytävien katteena. Mattojen alla on sanomalehtiä. 


Saas nähdä, kuinka käy. Vesipumpun asennus. Lähteekö vetämään? Tällä kertaa yllätti. Järvestä alkoi nousta vettä ensi yrittämällä. Joskus on ollut melkoista säätöä. 


Kierrätystä. Pari vuotta sitten nostimme nurmen alle unhoon peittyneen polun kivet tuolta ylempää vattumaan vierustalta. Nyt niistä on tulossa polku saunalta laiturille. Kivipolku korvaa huonoon kuntoon menneet puiset kulkusillat. Viikonlopun edistys oli kuusi kiveä. Pian ei kukaan muista, että tuossa olisi muuta ollutkaan.


Uusiutuva luonnonvara. Koko kesän toistuva rutiini on nurmen ajo vähintään kerran viikossa. Muuten seuraa melkoinen haravointiurakka. Ensimmäinen ajo jäi kosteuden takia liian myöhäiseksi. Lähes kolmen tunnin haravoinnin (ja myönnän, turhautuneen manaamisen) tuloksena kuusi täyttä kärryllistä mitä oivallisinta katetta. 




Lähes pakkomielteeksi on tullut vastaleikatun pihan kuvaaminen. Kun ei nyt vaan voi jäädä ihailemaan. Seuraavalla mökkiköynnillä on edessä uusi kierros.


Siirtolaisia. Aloin maisemoida suurta kantoa siirtämällä sen ympärille pihalta löytyviä saniaisia. Hyvin ovat kotiutuneet, vuosi vuodelta muhkeampia. Kanto hiipuu tuolla keskellä.




Uusi kevät on aina jännityksen paikka. Luonto antaa ja ottaa. 
Työkavereiden läksiäislahjaksi antamista suloisista tulppaaneista on suurin osa kadonnut. Haikeaa.


Nämä kolme jaksoivat kuitenkin nousta tutkailemaan jo kuudetta kevättä. Tulkaa taas!



Mutta voi, miksi suurten kivien väli näyttää nyt oudon tyhjältä?


Niin kauan, kuin jaksan muistaa, ovat jättiunikot nousseet sitkeästi vuosi vuodelta. Nyt niistä ei näy ituakaan. 


Tätä ihmettä ei nyt nähdä. Niisk.





Entä vuosi vuodelta komistunut kultatyräkki? Missä se on? Jäljellä on vain pieni sivukasvusto.


Tästä pehkosta olin jakanut toiseenkin paikkaan. Nyt ne molemmat ovat poissa.


Kasvimaa laitettu, vattupusikoista kerran kitketty vuohenputket. Kokko kasattu. Hyvästi kevät! 


Vene vartoo kääntämistä ja laituri paikalleen saattamista. 
Nyt alkaa kesä ja edessä on uudet puuhat. Ihanaa.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Viskistä ja ginistä en mitään ymmärrä, mutta Kyrö Distillery Companyn brändi on vaikuttava.


Taannoisella sisustustoimittajien Pohjanmaan vierailulla tutustuimme Lapuan Kankureiden ja Seinäjoen asuntomessualueen lisäksi giniä ja viskiä valmistavaan Kyrö Distillery Companyyn Isokyrössä. 

Juomina viski ja gini eivät ole minua koskaan kiinnostaneet, joten yrityksestä uutisointikin on mennyt ohi silmien. Tietämättömyyteni takia ajattelin, etten aiheesta kirjoitakaan. Yrityksen brändi jäi sitkeästi muhimaan mieleeni ja niinpä tässä olen parhaillaan tulossa toisiin aatoksiin. Aatos on sen suuntainen, että kyllä meillä osataan, kun tosissaan tehdään. 

Huippubrändin luominen on teoriassa helppoa. Tee parasta.  

Kyrö Distellery Companyn brändikuva on taidokkaasti rakennetyu. Yrityksen vaiherikasta tarinaa kerrotaan mielellään. Vuonna 2012 viisi kaverusta naukkaili saunaillan päätteeksi ulkomaista ruisviskiä. Miksi Suomessa ei tehdä ruisviskiä? Parin kuukauden päästä oli yritys perustettu.
Lämpenen aina, kun jotain tehdään intohimolla, taidolla, tosissaan  ja tyylikkäästi.



Tislaamo perustettiin Isonkyrön Osuusmeijeriin, jossa meijeritoiminnan jälkeen valmistettiin Oltermanni-juustoa vuoteen 2008 saakka. Ei mikään peltihalli. Jykevä kivirakennus luo tuoreelle yritykselle perinteen mielikuvaa. 



Oltermanni-juustopakkauksessa on edelleen kuva jykevästä meijeristä. 



 Kyrö Distillery Companyn ruisviskiin antavat makua suomalaiset yrtit, karhunvatukka, karpalo ja tyrni. Viski valmistuu sisäpinnaltaan paahdetuissa amerikanvalkotammisissa tynnyreissä, jotka myös antavat viskiin aromia ja väriä.  



Tislaamo lanseerasi vuonna 2014 Napue-ruisginin. Nimi Napue tulee suuren Pohjan sodan viimeisestä suurtaistelusta. Napuen taistelussa vuonna 1714 Suomi ja Ruotsi taistelivat Venäjää vastaan. Vuonna 2014 Napuen taistelusta tuli kuluneeksi 300 vuotta. Napue ginin etiketissä on käytetty samaa kirjasintyyppiä kuin Napuen taistelun muistomerkissä. 




Alkon luettelon mukaan Napue ginin raaka-aineet ovat: Tilli, väinönputki, koivunlehti, kuminansiemen, kanelinkuori, sitruunan- ja appelsiininkuori, korianterinsiemen, kardemumma, mesiangervo, lakritsikasvi, hibiscus, tyrni, saksankurjenmiekka, katajanmarja, terttuselja, karpalo ja ruisetanoli.



Tässä tislataan Napue giniä.



Kesällä 2015 Napue Gin sai rakettimaisen markkinontisysäyksen. Napue voitti International Wine and Spirit Competitionin G&T-sarjan. 250 kansainvälistä tuomaria valitsi 150 ginin joukosta Napue-drinkin gin & tonic-sarjan voittajaksi. 



Kasvottomien suuryritysten joukossa pieni erottuu edukseen antamalla yritykselle tunnistettavat kasvot. Tai jotain tehokkaampaa. Kuten yrittäjien saunapuhtaiksi vihdotut takamukset suomalaisessa ruishalmeessa. Riemukasta menoa sopii tutkailla tislaamon lasinalusissa.

Tislaamon kanssa samassa meijerirakennuksessa toimii Kyrönmaan Matkailun Edistämiskeskuksen anniskeluravintola. Ravintolan ruuan tekee Pohjanmaan paikallisia raaka-aineita käyttävä Seinäjokelainen Juurella-ravintola. 


Ravintolan pöytien lankut ovat huiman leveät. 




En ole lonkeroiden ystävä, mutta nyt nappasi. Long Kyrö.




Lähes meijerirakennuksen pihapiirissä on Kyröjoen ylittävä Perttilän riippusilta. Tiettävästi vanhin Suomesss käytössä oleva riippusilta on teräsrakenteinen ja puukantinen. Sillan pituus on 86 metriä. Silta on rakennettu norjalaisen esikuvan mukaan vuosina 1909-1910. Vuonna 1982 silta hyväsyttiin museosillaksi. Kyltti koskee hevoskyytiä.



Kyröjoen näkymää Perttilän riippusillalta. Meijerirakennukset ovat kuvassa vasemmalla.

Perusteellisempaa juttua Kyrö Distillery Companyn tarinasta ja tuotteista esimerkiksi täältä 
About Kyrö Distillery Company in English