Habitare 2019, messuterveisiä

Habitare-messut esittelevät vuosittain sisustuksen uutuustuotteita ja viimeisimpiä trendejä, ajan innoittamia suuntauksia. Vaihtelunhalu iskee itse kuhunkin ajoittain ja muutokset piristävät. Vaan miten löydät perustan omaan sisustustyyliisi? 

Väreillä on viihtyisyyteen olennaisen vaikuttava merkitys. Hetkellisen muodin mukaan tehtyjä valintoja kestävämpää on omien tuntemusten ja tarpeiden tunnistaminen. Mistä pidät aidosti? Millaisesta tunnelmasta saat hyvän olon? Mikä on juuri sinulle tarpeen?

Trendikarttoja aidompiin omiin valintoihin innoittajana voi olla vaikka sykähdyttävä luontokuva tai taideteos. Kaikkinainen aitous on nyt myös vahva trendi.

Habitaren messupäivän jälkeen nappasin kuvan mökkinaapurin pellosta sateisen syyspäivän suvantohetkenä. Näin maisemassa samankaltaisia väritunnelmia kuin messuilla kameraani tallentuneissa kuvissa. Luontoäidin väriaisti on pettämätön.

Messujen Signals-osaston huoneista poimittuja tunnelmia: 

Yhtenä innoittajana Gustav Klimtin iki-ihana teos Suudema, luotu 1907-1908

Sametti on edelleen kova juttu ja pehmeä kuin syksyisen metsän sammalpeite.

Kevyiden pienten sohvien ohella koko perheen löhösohvakin toimii aina vaan.

Yritysten osastoilta kameraani osuneita:

Woodnotes, tyyliä ja laatua.

Lapuan kankureiden kutsuvat villapeitteet ja -huovat, pellavahuivit ja -pyyhkeet. 

Senkki on taas suosiossa, Studio Arto Halmetoja.

 Vanhoilla kirjojen kansikuvilla tuunattu lipasto Kierrätyskeskuksen osastolla.

Taittotuoli on kätevä pienessä kodissa, Rasmus Palmgren. 

Yksinpurjehtija Tapio Lehtinen toi Joutsenen osastolle maailman ympäri matkanneet, merellä kovia kokeneet untuvaliivinsä ja makuupussinsa. 

Habitare 2019 kansainvälinen ystävä Alberto Alessi luennoi

Nettikauppa Kuovi by Birger Kaipainen myy tekstiilituotteita Birger Kaipiaisen rakastetusta Paratiisi-kuosista.

Birger Kaipainen suunnitteli Anna-lehden lukijoille mollamaijan vuonna 1967. Nettikauppa Kuovi by Birker Kaipainen.

Luontotunnelmia Pentikin kankaissa. 

Luontotunnelmia Kenkäveron osastolla.

Suomalais(hyvinkääläis)-intialainen perheyritys Blocwallah tuottaa ikivanhalla kaiverrustekniikalla valmistettuja puisia leimasimia ja työllistää intiassa noin 50 käsityöläistä. Lue lisää yrityksestä täältä.

Aikalailla luonto- ja tekstilipainotteinen tuntui kuvausmieleni olleen tällä kertaa. Messuillahan on katsottaavaa vaikka milltä silmin.

Helena Vaarin taide- ja kirkkotekstiilit ovat ommeltua taidetta.

Kävin Helsingin tuomiokirkon kryptassa katsomassa Helena Vaarin näyttelyn Neula siveltimenä. Vaikuttavaa.

Tekstiiltaiteilija Helena Vaari yhdistää tekstiiliteoksissaan vapaata kirjontaa ja applikaatiota. 

Modernilla tavalla toteutettu, vanhaan perinteeseen pohjautuva työtapa sopii hyvin myös kirkkotekstiileihin, joita valmistettiin jo keskiajalla ompelemalla ja kirjomalla. 

Helena Vaari on suunnitellut ja toteuttanut viisi piispankaapua ja kirkkotekstiilit yli kymmeneen kirkkoon. 

Tuomiokirkon kryptan näyttely Neula siveltimenä on harvinainen tilaisuus nähdä läheltä ja kerralla monen kirkon tekstiilejä. 

Näyttely on auki vielä tämän viikon, sunnuntaihin 18.8. saakka arkisin klo 11-17, sunnuntaina 12-17. Taiteiden yönä torstaina 15.8. näyttelyyn pääsee klo 11-23:30.

Tässä muutama kuva näyttelystä. 

Marian kirkko, Hamina, 2012. Kasukan etuosassa on liturgiseen valkoiseen väriin liittyen keskiaikaisen kirkkotaiteen tyyppisesti kirjailtuna Jeesuksen syntymä, Kristuksen ylösnousemus, 1. adventti ja Marian ilmestys. Kasukan takana on Jeesuksen taivaaseen astuminen.

  Marian kirkko, Hamina, 2012. Antependiumin, alttarivaatteen, aiheena on viimeinen ehtoollinen. Kuvioissa on kaksitoista vihkiristiä ja keskellä Kristuksen risti. Kuvassa kirjonaan tekniikka ei juuri erotu, myös valkoinen osuus on kokonaan kirjottu.

Pyhän Pietarin kirkko, Siuntio, 2012. Antependiumin, alttarivaatteen, aiheena apostolit Paavali, Stefanus ja Pietari. 

Piispa Teemu Laajasalon liturginen asu, 2017. Helena Vaari on liittänyt asuun piispan tehtävien symboliikan lisäksi piirteita Helsingin tuomiokirkon empire-uusklassismista.

Punainen kirjaliina, Marian kirkko, Hamina.

 

Musta kirjaliina, Marian kirkko, Hamina.

Valkoinen antependium, alttarivaate, Pyhtään kirkko, 2015. Helena Vaari on poiminut kuvioihin kirkon alttarin keskiaikaisten veistosten uurteissa pilkottavien värien ja kullan loistoa.

Lähimatkailua mökkivisiitillä. Snappertuna, Tammisaari, Raasepori, Fiskars.

Kävin yökylässä ystävien luona mökillä Snappertunassa. Voi, miten paljon kahden päivän reissulla ehti mökkeilyn ohella nähdä ja kokea muutaman tunnin retkillä. 

Monista kavereiden somepäivityksistä olen huomaavinani, että kiinnostus lähimatkailuun on nousussa. Uutta kokeakseen ei todellakaan aina tarvitse mennä kauas. 

Jännä huomata, miten mieli toimii. Uusien maisemien näkeminen ja ennestään oudoissa kohteissa vierailu vaikuttaa oikeastaan samalla tavalla aktivoiden ja innostaen, matkailipa lähiseudulla tai ulkomailla. Olen vasta käsittämässä, miten paljon meillä on nähtävää ihan ympärillämme. Kunhan vain alkaisi nähdä. Alan kulkea turistilasit silmillä.

 Tammisaari. Olen aiemmin käväissyt kaupungissa ja siitäkin on jo useita vuosikymmeniä.  Oli jo aika. 

Tammisaaren vanhan kaupungin kortteleissa on paljon hyvin hoidettuja viehättäviä vanhoja puutaloja. Tätä näkyä vanhan rakennuskannan hävityksen nähnyt hyvinkääläinen arvostaa.

Harmaakivestä rakennetun Tammisaaren kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1651 ja rakentaminen jatkui 1670-luvulle asti. 

Tammisaaren kirkossa oli tulipalo vuonna 1821. Kirkon tyylisuunta on uusklassismi. Kirkkosalin kuulas vaaleus yllätti.

Tammisaaren EKTA museokeskuksessa on pysyvä näyttely Helene Schjerfbeckin elämä ja taide. Näyttelyssä ei saanut kuvata. Suosittelen.

EKTA muoseoalueen pihapiirissä on useita kohteita. Gallerianäyttely, keltaisessa talossa kaupunkiasunto ja pihan toisella puolella valokuvaamo. 

Varakkaan kaupunkilaiskodin tyylikkyyttä. Kaksikerroksinen puinen kaupunkitalo on 1790-luvulta.

Valokuvaajan kotiateljee. Kuvattavan piti pysyä aloillaan hyvä tovi, siksi tuolissa on päätuki.

Kuvankäsittelyä. Mustavalkokuvasta tulee värikuva käsityönä.

Tammisaaren kaupunkirantaa.

Poikkesimme kahveilla Raaseporin linnan luona. Linna mainitaan ensimmäisen kerran dokumenteissa vuonna 1347. Linna hylättiin vuonna 1558 ja se oli autiona yli 300 vuotta. Linnnalta pääsee kauniiksi luonnehdittua lemmenpolkua pitkin puolen kilometrin päässä sijaitsevalle Forngårdenin talomuseon alueelle. Lemmenpolku jäi kulkematta, sillä olimme liikkeellä autolla ja oli aika palata mökille. 

Toisen retkipäivämme ensimmäiset kohteet olivat Snappertunan kirkko ja Forngårdenin talomuseo.

Snappertunan kirkko on muodoltaan ristikirkko. Se on perujaan vuodelta 1689. Kirkko kunnostettiin perusteellisesti vuonna 1797.

Kirkkoon ei päässyt sisälle. Kiertelimme kaunilla hautuumaalla. Täällä on säilytetty myös vanhimmat haudat, mikä luo koskettavan tunnelman.

Kirkon kellotapuli on vuodelta 1776. 

Forngårdenin talomuseon päärakennus on on siirretty museon alueelle jäätä myöden Halstön saarelta. Täällä saa tutustua 1850-luvun saaristolaistalon elämään.  

 

Talon sisäseinät on rapattu.

 

Museomiljöö voi olla myös leikkisä. Katetun kahvipöydän pikkuleivät ja leipävartaan reikäleivät ovat virkattua rekvisiittaa.

 Mökkilounaan jälkeen ajelimme Sappertunasta Fiskarsiin. Fiskarsin kyläraitilla on kauniilla säällä leppoisaa kulkea, levähtää puistokäytävän penkeillä ja poiketa puoteihin.

Tällä kertaa Fiskarsissa kiinnosti kesäkuussa avautunut keraamikko Karin Widnäsin keramiikkamuseo KWUM. Museo on silmän nautinto tilana ja näyttelynä. 

Karin Widnäs sanoo, että yksi kannuste museon totetuttamiseen on huoli  taidekeraamikkojen koulutuksen nykysuunnasta. Hän haluaa siirtää sukupolvien ajan kertynyttä tietoa keramiikan raaka-aineista ja tekniikoista.  

Museon pysyvissä nyttelyissä on Karin Widnäsin omia kokoelmia ja keramiikan materiaaleija ja valmistusta esittelevä ORIGO. 

Vaihtuviin näyttelyihin kutsutaan suomalaisia ja ulkomaisia keramiikkataiteilijoita ja taidekäsityöläisiä.




Museossa voi myös tehdä ostoksia.

Portaat toiseen kerrokseen. Karin Widäns esitteli erityishoivansa kohteena olevan neidonhiuspuun. Neidonhiuspuu tunnetaan elävänä fossiilina, joka on näyttänyt samalta jo kymmeniä miljoonia vuosia.

  

Toisen kerroksen näkymä. Kaksikerroksisessa rakennuksessa on tilaa 300 neliötä.



Kati Tuominen-Niittylä, 2019



Åsa Hellman, 2016



Åsa Hellman, 2015



Erna Aaltonen, 2019



Deepa Panchmia, Growing Installation. Ompelutyö, polyesteri, puuvilla, silkki ja pellava.

  

Kierreportaikon laattoihin Karin Widnäs on tallentanut nimiä. He uskoivat ja tukivat häntä museohankkeen toteuttamisessa. 

Myös sisääntulon seinällä on tukijoiden laattoja.