Translate

lauantai 20. heinäkuuta 2019

Lähimatkailua mökkivisiitillä. Snappertuna, Tammisaari, Raasepori, Fiskars.

Kävin yökylässä ystävien luona mökillä Snappertunassa. Voi, miten paljon kahden päivän reissulla ehti mökkeilyn ohella nähdä ja kokea muutaman tunnin retkillä. 

Monista kavereiden somepäivityksistä olen huomaavinani, että kiinnostus lähimatkailuun on nousussa. Uutta kokeakseen ei todellakaan aina tarvitse mennä kauas. 

Jännä huomata, miten mieli toimii. Uusien maisemien näkeminen ja ennestään oudoissa kohteissa vierailu vaikuttaa oikeastaan samalla tavalla aktivoiden ja innostaen, matkailipa lähiseudulla tai ulkomailla. Olen vasta käsittämässä, miten paljon meillä on nähtävää ihan ympärillämme. Kunhan vain alkaisi nähdä. Alan kulkea turistilasit silmillä.


 Tammisaari. Olen aiemmin käväissyt kaupungissa ja siitäkin on jo useita vuosikymmeniä.  Oli jo aika. 


Tammisaaren vanhan kaupungin kortteleissa on paljon hyvin hoidettuja viehättäviä vanhoja puutaloja. Tätä näkyä vanhan rakennuskannan hävityksen nähnyt hyvinkääläinen arvostaa.


Harmaakivestä rakennetun Tammisaaren kirkon rakennustyöt aloitettiin vuonna 1651 ja rakentaminen jatkui 1670-luvulle asti. 


Tammisaaren kirkossa oli tulipalo vuonna 1821. Kirkon tyylisuunta on uusklassismi. Kirkkosalin kuulas vaaleus yllätti.


Tammisaaren EKTA museokeskuksessa on pysyvä näyttely Helene Schjerfbeckin elämä ja taide. Näyttelyssä ei saanut kuvata. Suosittelen.

EKTA muoseoalueen pihapiirissä on useita kohteita. Gallerianäyttely, keltaisessa talossa kaupunkiasunto ja pihan toisella puolella valokuvaamo. 



Varakkaan kaupunkilaiskodin tyylikkyyttä. Kaksikerroksinen puinen kaupunkitalo on 1790-luvulta.




Valokuvaajan kotiateljee. Kuvattavan piti pysyä aloillaan hyvä tovi, siksi tuolissa on päätuki.



Kuvankäsittelyä. Mustavalkokuvasta tulee värikuva käsityönä.


Tammisaaren kaupunkirantaa.


Poikkesimme kahveilla Raaseporin linnan luona. Linna mainitaan ensimmäisen kerran dokumenteissa vuonna 1347. Linna hylättiin vuonna 1558 ja se oli autiona yli 300 vuotta. Linnnalta pääsee kauniiksi luonnehdittua lemmenpolkua pitkin puolen kilometrin päässä sijaitsevalle Forngårdenin talomuseon alueelle. Lemmenpolku jäi kulkematta, sillä olimme liikkeellä autolla ja oli aika palata mökille. 

Toisen retkipäivämme ensimmäiset kohteet olivat Snappertunan kirkko ja Forngårdenin talomuseo.



Snappertunan kirkko on muodoltaan ristikirkko. Se on perujaan vuodelta 1689. Kirkko kunnostettiin perusteellisesti vuonna 1797.


Kirkkoon ei päässyt sisälle. Kiertelimme kaunilla hautuumaalla. Täällä on säilytetty myös vanhimmat haudat, mikä luo koskettavan tunnelman.


Kirkon kellotapuli on vuodelta 1776. 


Forngårdenin talomuseon päärakennus on on siirretty museon alueelle jäätä myöden Halstön saarelta. Täällä saa tutustua 1850-luvun saaristolaistalon elämään.  

 

Talon sisäseinät on rapattu.




 


Museomiljöö voi olla myös leikkisä. Katetun kahvipöydän pikkuleivät ja leipävartaan reikäleivät ovat virkattua rekvisiittaa.


 Mökkilounaan jälkeen ajelimme Sappertunasta Fiskarsiin. Fiskarsin kyläraitilla on kauniilla säällä leppoisaa kulkea, levähtää puistokäytävän penkeillä ja poiketa puoteihin.


Tällä kertaa Fiskarsissa kiinnosti kesäkuussa avautunut keraamikko Karin Widnäsin keramiikkamuseo KWUM. Museo on silmän nautinto tilana ja näyttelynä. 

Karin Widnäs sanoo, että yksi kannuste museon totetuttamiseen on huoli  taidekeraamikkojen koulutuksen nykysuunnasta. Hän haluaa siirtää sukupolvien ajan kertynyttä tietoa keramiikan raaka-aineista ja tekniikoista.  

Museon pysyvissä nyttelyissä on Karin Widnäsin omia kokoelmia ja keramiikan materiaaleija ja valmistusta esittelevä ORIGO. 

Vaihtuviin näyttelyihin kutsutaan suomalaisia ja ulkomaisia keramiikkataiteilijoita ja taidekäsityöläisiä.




Museossa voi myös tehdä ostoksia.






Portaat toiseen kerrokseen. Karin Widäns esitteli erityishoivansa kohteena olevan neidonhiuspuun. Neidonhiuspuu tunnetaan elävänä fossiilina, joka on näyttänyt samalta jo kymmeniä miljoonia vuosia.

  

Toisen kerroksen näkymä. Kaksikerroksisessa rakennuksessa on tilaa 300 neliötä.



Kati Tuominen-Niittylä, 2019



Åsa Hellman, 2016



Åsa Hellman, 2015



Erna Aaltonen, 2019



Deepa Panchmia, Growing Installation. Ompelutyö, polyesteri, puuvilla, silkki ja pellava.

  


Kierreportaikon laattoihin Karin Widnäs on tallentanut nimiä. He uskoivat ja tukivat häntä museohankkeen toteuttamisessa. 


Myös sisääntulon seinällä on tukijoiden laattoja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti