Alkuun muutama trendikuva.
Pioneerikoulun tiloissa on esillä sisustuksen trendejä. Valokuvatapetin aihetta on jatkettu maalamaaalla toinen seinä kuvan taivaan sävyillä. Tunnelma on niin kohdallaan, että valitsin tämän lempitilakseni.
Seuraavatkin kuvat ovat trendihuoneista. Esillä on materiaaleja, laattoja ja kankaiden ja tapettien mallikirjoja. Sisustusviikolla 22.-28.7. on mahdollisuus saada henkilökohtaisia sisustusvinkkejä.
Suihkutilan ikkunapuitteet on laminoitu lasiin. Sileä pinta on helppo pitää puhtaana.
Maisematapetit ovat tehokkaita silmän hämääjiä. Trompe l´oeil efekti, silmän hämäys on vahva tässäkin tapetissa. Sängyn pääty on kierrätyskeskuksesta.
Pioneerikoulun tilassa on taidegalleria. Eeva-Liisa Puhakan valokuvateos Joka elokuu, 2015.
Monen kävijän kokemuksissa on armeija-aika nykyisellä messualueella. Pioneerikoulun tiloissa muistoja voi elvyttää tutustumalla varuskunnan historiaan.
Tänä vuonna asuntomessuilla kiertely herätti monenlaisia ajatuksia. Onko asumisen toiveissa ja tavoitteissa tapahtumassa muutos? Millaista asumisen muotoa arvostetaan kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Kiinnostaako omistusasunnon hankkiminen nykyisessä mittakaavassa? Onko vuokralla asuminen nouseva trendi? Miten paljon asuintilaa ja tavaraa ekologiseen heräämiseen havahtuneeet ihmiset ylipäätään haluavat? Kun työelämä on yhä useimmilla projekteja ja pätkiä, onko halua, uskallusta tai edes mahdollisuutta sitoutua vuosikymmentenkin asuntolainoihin? Nousevatko muut arvot materiaalisen vaurauden haalimisen edelle? Vahvistuuko yhteisöllisyys? Tulevaisuuden trendien hiljaiset signaalit humisivat päässä.
Melkoisia käänteitä mietittäväksi. Katsonpa asumisen aattoksia omalta ja sukupolveni kantilta. Täytin äskettäin 73 vuotta. Kuulun sodan jälkeen syntyneiden suuren ikäluokkaan. Sukupolvelleni tyypillinen hyvän elämän tavoite on ollut työ, perhe ja oman asunnon hankkiminen. Lainat on vihdoin maksettu ja lapset jo aikoja lähteneet elämään omaa elämäänsä. Mitä nyt? Kun vuodet kertyvät, pärjäänkö nykyisessä kodissa?
Asumisen puitteita on tarpeen miettiä hyvissä ajoin, kun on vielä terveyttä ja ymmärrystä omien asioiden hoitoon. Yhteiskunnan selkeästi ilmaistu tahtotila on, että ihmiset voisivat elää omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Asuntomessut eivät ole vain nuorille. Hyvän ja turvallisen loppuelämän asumiseen löytyy näiltä messuilta ennätyksellisen paljon ideoita ja virikkeitä.
Asuntomessuilla kukin katselee, haaveilee, arvioi ja nappaa ideoita omien tarpeidensa ja mieltymystensä mukaisesti. Niin minäkin. Ihastelen, arvostelen ja ihmettelen. Kommenteistani sopii olla omaa mieltä.
Messualeen Virkkulankylä on uutta asumisen ajattelua. Kylämäiseen muotoon rakennetuissa kahdeksassa pientalossa on kussakin neljä asuntoa.
Tarjolla on 26 yksiötä ja 6 kaksiota. Jokaisessa neljän asunnon talossa on asukkaille yhteinen oleskelutila (kuva). Virkkulankylän vuokra-asuntoihin otetaan hakemuksesta yli 55-vuotiaita asukkaita.
Otan Virkkulankylän erikoissyyniin ja katson messusisustuksia ikäihmisen silmin. Suuremmasta kodista pienempään muuttaessa joutuu luopumaan paljosta. Ikääntyessä ollaan yhä enemmän kotosalla. Sisustuksen pitää olla mieluisa, toimiva ja turvallinen.
Lähes jokaisen Virkkulankylän yksiön mallisisustuksessa on pieni pöytä keskellä huonetta. Haittaa liikkumista. Jättäisin keskilattian avoimeksi. Asunnon ainoa pöytä saa olla suurempi ja sijoitettuna ikkunan tai seinän viereen. Kiikkustuoli on kiva.
Liikaa kuoseja pieneen tilaan ja liian pieni pöytä keskilattialla.
Naisellinen kokonaisuus. Tarjoilupöytä toimisi tuolien välissä. Yöpöytä puuttuu. Mummoa huvittaa kasvien sijoittelu.
Hyvän kokoinen pöytä. Vieraatkin mahtuvat kahvittelemaan. Pikkupöydän siirtäisin keskilattialta käden ulottuville sohvan viereen jalkalampun lähelle.
Turhakepöytä keskilattialla. Isompi pyöreä pöytä on hyvä. Ympärille mahtuu useampikin tuoli. Vastapäätä ikkunaa läppärin ääressä syömässä tai somettamassa on mukava samalla seurata kylänraitin tapahtumia.
Virkkulankylän hellahuoneissa on makuualkovi. Kaksioon mahtuu parivuode. Mitä enemmän ikää, sen tärkeämmäksi käy yöpöytä, jossa on säilytystilaa. Vuoteessa lukeva tarvitsee hyvän säädettävän lukulampun. Tästä kumpikin puuttuu. Vuoteen päädyn nojailutyynyt ovat hyvät, samoin tilan värit. Paitsi päiväpeite, siitä ilahtuisi ehkä kissa. Ottaisin mieluummin muhkean huovan päivätorkkuja varten.
Avokeittiö on toimiva nykyratkaisu. Työpöydän reelingistä voi ottaa tukea.
Kaikissa Virkkulankylän asunnoissa on lasitettu terassi. Hyvä.
Virkkulankylän korttelitalossa on tilaa kokouksille ja isoillekin juhlille sisällä ja terassilla.
Kortelitalossa on postipiste. Virkkulankylän taloissa asuminen on itsenäistä, siihen ei kuulu hoivapalveluita. Kotihoidon toimia helpottamaan on varattu kaappi hoitotarvikkeille.
Virkkulankylä on kiinnostavaa uutta ajattelua. Toivon yhteisölle menestystä. Alueen haittana on palvelujen puute. Ei kauppaa, apteekkia, kirjastoa eikä terveyskeskusta lähellä.
En tunne olevani riittävän sosiaalinen näin tiiviiseen asumisen muotoon. Ajattelenpa kuitenkin teoriassa. Minulla on kolme siskoa. Täyttäisimme yhden talon. Tai kolme parasta kaveria vanhuusvuosien lähinaapureiksi.
Virkkulankylän messusisustuksissa häiritsi vanhuuden korostaminen. Minulla on mittarissa menossa 73. vuosi. Monet sisustusvalinnat vastaavat enemmän omien, jo kauan sitten edesmenneiden vanhempieni ikäluokan mieltymyksiä.
Lapinjärvitalot on Aalto-yliopiston kanssa kehitetty ikääntyvien pientalokonsepti. Talot on ajateltu neljän talon ja yhteispihan kokonaisuuksiksi. Erityishuomio on esteettömyydessä. Tässä keittiössä yläkaapiston saa laskeutumaan. Vetimissä on huomioväri ja lattia on liukumatonta materiaalia. Turvaliedessä on tutut keittolevyt.
Tutkimusten mukaan punainen väri on viimeinen, jonka muistisairas tunnistaa.
Yksi uusista omakotitaloista on sisustettu kolmen sukupolven tarpeisiin. Isoisän huoneessa on kauniit mustikkasävyt. Tuohikontti ei ole käypä yöpöytä. Vuodetta sijatessa on kiikkerä kukkateline äkkiä nurin.
Kun ikääntyvien tarpeisiin on messutarjonnassa vihdoin laajemin herätty, keskityin aiheiseen niin, että muu jäi vähemmälle huomiolle. Messualueella on laskujeni mukaan yhdeksän uutta omakotitaloa ja kaksi paritaloa. Vilkuillaan vähän.
Sievitalon Unto, talosuosikkini. Rauhallisia puusävyjä päätyseinän sormipaneelia myöten.
Vaalea puu ja marmorikuvio toistuvat avokeittiön lisäksi vessassa ja kylpyhuoneessa.
Traumansa kullakin. Kahdeksankymmenluvun marmoriähky hellittää hiljalleen. Onhan tämä jo useamman vuoden tehnyt tuloa. Silmä alkaa taas hivellä marmoripintoja.
70-luvun köyhisaikojen hitti oli jättimäinen riisipallovalaisin. Omastani iskin erään muuton yhteydessä nyrkin läpi umpikyllästyneenä. Maistuu taas. Pienet jakkarat ovat somat, mutta eivät toimi yöpöytinä. Ei lukuvaloja.
Kauniit sävyt. Seinien maalaamista ei tarvitse arastella.
Kaunis tila. Takka keskellä huonetta hämmentää.
Tässä talossa on oleskelua laajennettu ulkotiloihin lasitetulla, avonaisella ja valokatetulla terassilla. Heinäpaalit istuimina ovat hassunhauskaa messurekvisiittaa. Luulisin. Terassin kylkeä seuraava istustusalue on mainio.
Samaisen talon pihamökissä on tilaa vaikka lasten leikkiä tai yövieraiden nukkua kesällä. Talvella varmaan ulkokalusteiden säilytystila. Pihamökkejä oli useammassakin talossa.
Tämä näppärä tuuletusteline oli useassa talossa. Kelautuva puutarhaletku on siisti.
Istutuslaatikot ovat puutarhan tätä päivää. Luin, että alueelle ei saa laittaa näkösuojaksi aitoja. Tämä ratkaisu on hyväksytty. Onko kauniimpi? Ei.
Itsekseen puuhaileva robottileikkuri alkaa olla pihojen vakiovaruste.
Voi sentään. Kivilouhikko ei kohenna kotoisuutta. Jotain muuta saisi rinteeseen keksiä.
Minitalo Vuolas on luontomatkailuun tarkoitettu majoitustuote. Pienuudessaan sisustukseltaan huippuhiottu helmi. Älä kävele ohi.
Sisustustavara on jotain, joka on mielessäni usein turhake. Taide on eri juttu. Kivat talot. Pirjo Tikkinen, kuvansiirto ja lyöntimetalli savelle.
Katsauksessani vain raapaisu messujen annista. Mukavia messuelämyksiä!
Messualeen Virkkulankylä on uutta asumisen ajattelua. Kylämäiseen muotoon rakennetuissa kahdeksassa pientalossa on kussakin neljä asuntoa.
Tarjolla on 26 yksiötä ja 6 kaksiota. Jokaisessa neljän asunnon talossa on asukkaille yhteinen oleskelutila (kuva). Virkkulankylän vuokra-asuntoihin otetaan hakemuksesta yli 55-vuotiaita asukkaita.
Otan Virkkulankylän erikoissyyniin ja katson messusisustuksia ikäihmisen silmin. Suuremmasta kodista pienempään muuttaessa joutuu luopumaan paljosta. Ikääntyessä ollaan yhä enemmän kotosalla. Sisustuksen pitää olla mieluisa, toimiva ja turvallinen.
Lähes jokaisen Virkkulankylän yksiön mallisisustuksessa on pieni pöytä keskellä huonetta. Haittaa liikkumista. Jättäisin keskilattian avoimeksi. Asunnon ainoa pöytä saa olla suurempi ja sijoitettuna ikkunan tai seinän viereen. Kiikkustuoli on kiva.
Liikaa kuoseja pieneen tilaan ja liian pieni pöytä keskilattialla.
Naisellinen kokonaisuus. Tarjoilupöytä toimisi tuolien välissä. Yöpöytä puuttuu. Mummoa huvittaa kasvien sijoittelu.
Hyvän kokoinen pöytä. Vieraatkin mahtuvat kahvittelemaan. Pikkupöydän siirtäisin keskilattialta käden ulottuville sohvan viereen jalkalampun lähelle.
Turhakepöytä keskilattialla. Isompi pyöreä pöytä on hyvä. Ympärille mahtuu useampikin tuoli. Vastapäätä ikkunaa läppärin ääressä syömässä tai somettamassa on mukava samalla seurata kylänraitin tapahtumia.
Virkkulankylän hellahuoneissa on makuualkovi. Kaksioon mahtuu parivuode. Mitä enemmän ikää, sen tärkeämmäksi käy yöpöytä, jossa on säilytystilaa. Vuoteessa lukeva tarvitsee hyvän säädettävän lukulampun. Tästä kumpikin puuttuu. Vuoteen päädyn nojailutyynyt ovat hyvät, samoin tilan värit. Paitsi päiväpeite, siitä ilahtuisi ehkä kissa. Ottaisin mieluummin muhkean huovan päivätorkkuja varten.
Avokeittiö on toimiva nykyratkaisu. Työpöydän reelingistä voi ottaa tukea.
Kaikissa Virkkulankylän asunnoissa on lasitettu terassi. Hyvä.
Virkkulankylän korttelitalossa on tilaa kokouksille ja isoillekin juhlille sisällä ja terassilla.
Kortelitalossa on postipiste. Virkkulankylän taloissa asuminen on itsenäistä, siihen ei kuulu hoivapalveluita. Kotihoidon toimia helpottamaan on varattu kaappi hoitotarvikkeille.
Virkkulankylä on kiinnostavaa uutta ajattelua. Toivon yhteisölle menestystä. Alueen haittana on palvelujen puute. Ei kauppaa, apteekkia, kirjastoa eikä terveyskeskusta lähellä.
En tunne olevani riittävän sosiaalinen näin tiiviiseen asumisen muotoon. Ajattelenpa kuitenkin teoriassa. Minulla on kolme siskoa. Täyttäisimme yhden talon. Tai kolme parasta kaveria vanhuusvuosien lähinaapureiksi.
Virkkulankylän messusisustuksissa häiritsi vanhuuden korostaminen. Minulla on mittarissa menossa 73. vuosi. Monet sisustusvalinnat vastaavat enemmän omien, jo kauan sitten edesmenneiden vanhempieni ikäluokan mieltymyksiä.
Lapinjärvitalot on Aalto-yliopiston kanssa kehitetty ikääntyvien pientalokonsepti. Talot on ajateltu neljän talon ja yhteispihan kokonaisuuksiksi. Erityishuomio on esteettömyydessä. Tässä keittiössä yläkaapiston saa laskeutumaan. Vetimissä on huomioväri ja lattia on liukumatonta materiaalia. Turvaliedessä on tutut keittolevyt.
Tutkimusten mukaan punainen väri on viimeinen, jonka muistisairas tunnistaa.
Yksi uusista omakotitaloista on sisustettu kolmen sukupolven tarpeisiin. Isoisän huoneessa on kauniit mustikkasävyt. Tuohikontti ei ole käypä yöpöytä. Vuodetta sijatessa on kiikkerä kukkateline äkkiä nurin.
Kun ikääntyvien tarpeisiin on messutarjonnassa vihdoin laajemin herätty, keskityin aiheiseen niin, että muu jäi vähemmälle huomiolle. Messualueella on laskujeni mukaan yhdeksän uutta omakotitaloa ja kaksi paritaloa. Vilkuillaan vähän.
Sievitalon Unto, talosuosikkini. Rauhallisia puusävyjä päätyseinän sormipaneelia myöten.
Vaalea puu ja marmorikuvio toistuvat avokeittiön lisäksi vessassa ja kylpyhuoneessa.
Traumansa kullakin. Kahdeksankymmenluvun marmoriähky hellittää hiljalleen. Onhan tämä jo useamman vuoden tehnyt tuloa. Silmä alkaa taas hivellä marmoripintoja.
70-luvun köyhisaikojen hitti oli jättimäinen riisipallovalaisin. Omastani iskin erään muuton yhteydessä nyrkin läpi umpikyllästyneenä. Maistuu taas. Pienet jakkarat ovat somat, mutta eivät toimi yöpöytinä. Ei lukuvaloja.
Kauniit sävyt. Seinien maalaamista ei tarvitse arastella.
Kaunis tila. Takka keskellä huonetta hämmentää.
Tässä talossa on oleskelua laajennettu ulkotiloihin lasitetulla, avonaisella ja valokatetulla terassilla. Heinäpaalit istuimina ovat hassunhauskaa messurekvisiittaa. Luulisin. Terassin kylkeä seuraava istustusalue on mainio.
Samaisen talon pihamökissä on tilaa vaikka lasten leikkiä tai yövieraiden nukkua kesällä. Talvella varmaan ulkokalusteiden säilytystila. Pihamökkejä oli useammassakin talossa.
Tämä näppärä tuuletusteline oli useassa talossa. Kelautuva puutarhaletku on siisti.
Istutuslaatikot ovat puutarhan tätä päivää. Luin, että alueelle ei saa laittaa näkösuojaksi aitoja. Tämä ratkaisu on hyväksytty. Onko kauniimpi? Ei.
Itsekseen puuhaileva robottileikkuri alkaa olla pihojen vakiovaruste.
Voi sentään. Kivilouhikko ei kohenna kotoisuutta. Jotain muuta saisi rinteeseen keksiä.
Minitalo Vuolas on luontomatkailuun tarkoitettu majoitustuote. Pienuudessaan sisustukseltaan huippuhiottu helmi. Älä kävele ohi.
Sisustustavara on jotain, joka on mielessäni usein turhake. Taide on eri juttu. Kivat talot. Pirjo Tikkinen, kuvansiirto ja lyöntimetalli savelle.
Katsauksessani vain raapaisu messujen annista. Mukavia messuelämyksiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti