Translate

lauantai 27. joulukuuta 2014

Farkkupeitteen päivitys

Tarina lähtee aika kaukaa, 27 vuoden takaa, vuoden 1987 keväästä. Neljän hengen perheessä hylättyjen farkkujen pino karttui. Rispaantuneista housuista ei ollut kierrätykseen, mutta en osannut heittää poiskaan. Pinosin kellariin. Kerran mietin ideaa teinin huoneen sisustukseen ja muistin farkkupinon.

Tyttären luona kyläillessä olen huomannut, että heillä on sängyn päätypuolessa kauan sitten opelemani farkkupeite. Pesuista pehmeäksi hioutunut ja kuluneimmista kohdista reikiintynyt. Koska peite oli aikoinaan tehty yhden hengen vuoteelle, lupasin ommella heille kooltaan paremmin parivuoteeseen sopivan, jos materiaalia on kertynyt. Olihan sitä. Tässä farkkupeite mallia 2014.



Kuvasin peitteen omassa vuoteessa ennen pukin konttiin pakkaamista.



Valkoiset ja sinikuvioiset liinavaatteet näyttävät erityisen raikkailta farkkukankaan kanssa. Farkkujen käyttäjät tietävät, että melkein kaikki värit pelittävät.




Näin se käy, farkut peitteeksi
Materiaalia sain yllin kyllin. Tarkasti leikaten peitteeseen riitti seitsemän paria aikuisten farkkuja. Mukana oli melko leveälahkeisiakin malleja. Heti alkuun varoitus: tämä ei ole pikkutarkan tekijän puuhaa,  




Otin peiteen peruspalan kaavaksi tukevan pahvikansion, avattuna reilusti A3 kokoa. Homma alkaa ratkomalla tai leikkaamalla auki lahkeen helpompi sauma. Useimmiten se on puntin sisäsauma. Ulkosivun katesauma saa jäädä palaan. Sitten vain leikkaamaan paloja. Pidin homman suuripiirteisenä, lankasuorista ei nyt vähää väliä.


Puntin alapäästä saa ainakin yhden tai kaksikin kokonaista palaa. Puntin leveydestä riippuen vaakaan tai pystyyn. Sitten voi kaavana käyttää suljettua kansiota ja lisätä sentin verran saumanvaraa yhdistettävälle sivulle. Ylempää täytyy jo leikata useammasta osasta koottavia paloja. 



Koostin peitteeseen kaikkiaan 35 avatun pahvikansion kokoista palaa. Saumat ompelin siksakilla noin sentin saumanvaroilla niin, että varat tulevat työn päälipuolelle. Aloitus- ja lopetuskohdissa ompelin varmistukseksi vähän matkaa edestakaisin. 



Seuraavaksi suunnittelin palapelin kokoamisen. Levitin palat lattialle. Sommittelin vaaleammat palat keskelle. Taskupalat asettelin avautumaan samaan suuntaan, peitteen pääpuoleen, mikä olisi kuvan sommitelmassa oikealla. Peitteen korkeudeksi asettelin 7 vaakapalaa, eli kuvassa vasemmalta oikealle. Peitteen leveydeksi sommittelin 5 pystypalaa, eli kuvassa ylhäältä alas.Tuosta jo näkee, ettei homma ole millin, eikä ihan senttienkään päälle tarkkaa.


Kokosin peitteen ompelemalla ensin peitteen poikkisuuntaiset viiden palan koosteet. Siksakilla noin sentin saumanvaroin ja varat kaiken aikaa työn oikealle puolelle. Asetin valmiin kaitaleen takaisin lattialle, että järjestys säilyy. Sitten yhdistin kaitaleet toisiinsa aloittamalla aina samasta päästä. Kuvassa näkyy että toinen reuna jäi aika epätasaiseksi, koska palat eivät olleet täsmällisiä. Leikkasin tylysti reunan suunnilleen suoraksi. Ompelin vielä siksakilla koko peitteen ympäri ja saumakohdissa vahvistukseksi edestakaisin.
Nämä kokoamiskuvat ovat valitettavan huonoja. Oli varmaan talven pimein päivä. En malttanut odottaa suotuisempaa valoa. 



Seuraavaksi lykkäsin peitteen pesukoneeseen ja nappasin päälle pitkän 60 asteen ohjelman. Koneesta pullahti aika villin näköinen mytty. Tämän myllytyksen jälkeen pitää muistaa tyhjentää pesukoneen nukkasihti. Saumoista irtoaa tavaraa melkoisesti. Kun peite oli kuivunut, seurasi trimmaus. Poistin saumoista nyppimällä irtoavat langat ja leikkelin hurjimmat hapsut. Koska peite oli menossa lahjaksi, hienostelin ja silitin palat vältellen saumojen painamista.  


Ja mitäs näistä tekisin? 
Farkuista jäi jäljelle vain vyötärön osuus, edessä vetoketju ja taskut, takana kaarroke ja vyötärönauha. Nämäkin menivät vielä talteen. Jäi itämään pieni ajatus.



Jäi myös muutama pari takataskuja, joita en onnistunut sovittamaan paloihin. Valmiita pikkupussukoita. Jos keksisi käyttöä.

Tuunausvinkkejä villimpää tyyliä kaipaavalle. Peittoon voi ommella vyötärönauhoista ratkottuja farkkumerkkejä. Tekstiilitusseilla voi kirjoitella reissu- ja festaripaikkoja ja päivämääriä. 


Arkistosta. 
Tästä kaikki alkoi. Kuva on Kodin Kuvalehden numerosta 8 vuonna1987. Ompelin kuvaukseen lisäksi  kahdesta farkkujen yläosasta seinäpussukat. 





maanantai 8. joulukuuta 2014

Sänkyelämää. Petasin tänään. Petaan joka päivä.

Nukkuminen on nautinnollista. Hyvän unen tuo ennenkaikkea hyvä mieli. Makuuhuoneen viihtyisyys on minulle tärkeää. 

Edellisekin kodin makuuhuone oli aika suuri. Erityisen iloinen olen nykyisestä makuuhuoneesta, jossa on tilaa vielä enemmän. Huoneessa on ovi kylpyhuoneeseen, parvekkeelle ja vaatehuoneeseen. Kaksoisovet olohuoneeseen ovat auki. Happea riittää. 
Kun herään, jätän peitteen auki aamiaisen ja pukeutumisen ajaksi. Kesällä saatan heittää peitot hetkeksi parvekkeen kaiteelle. Niin kiire ei ole, ettenkö ehtisi vuodetta pedata. Petaan aina. Silloinkin, kun olen yksin mökillä. Vuode on suurikokoinen sisustuselementti. Haluan sen näyttävän hyvältä ja kutsuvalta.
Kun vuosia sitten aloin tehdä asumisen juttuja, luin oppiakseni myös Feng Shui-kirjoja. Vuode on sijoitettu niin, että näen huoneen ovelle. Olen aina pyrkinyt siihen. Huomasin, että se on ihan Feng Shin mukainen perusneuvo. En myöskään laittaisi vuodetta niin, että pää on ikkunan alla. Pään yläpuolella ei saa saa olla mitään raskasta. Nekin ovat Feng Shuin mukaan alitajuntaan vaikuttavia turvajuttuja. Vuoteessa on hyvä olla pääty. Vuoteen alla ei pidä säilyttää mitään ikävää. Muistaakseni nuokin suunnilleen Feng Shuin mukaan. En sentään ole kompassin kanssa katsonut oikeaa ilmansuunta. Nuo vain ovat luontaisia ratkaisuja. Että asiat tuntuisivat olevan oikein. 
Vuoteessa on jostain alennusmyynnistä yli kaksikymmentä vuotta sitten ostettu irrallinen rottinkipääty. Sen piti olla väliaikainen ratkaisu. Tuli näköjään jäädäkseen. Toistaiseksi. Jouluiseen petaukseen olen ommellut päädylle irtohupun. Niitä voisi harrastaa useamminkin. Vuoteen yläpuolella on taulu, mutta se on kevyt. Ei häiritse unta. Vuoteen alla on tavaraa sängynaluslaatikossa. Ei hyvä ratkaisu, mutta tarpeen. Laatikossa ei kuitenkaan ole mitään epämieluista. 
Kuvasta näkyy, että makuuhuoneessa on televiso. Sekään ei varmaan ole ihan hyvä. Kahden hengen taloudessamme on kaksi televisiota, kummallekin omansa. Eikä kumpikaan televiso ole olohuoneessa. Tuo on minun. En kuitenkaan katso sitä vuoteesta. Nukahtamisleluni on kirja. Tarvitsen riittävän tehokkaan ja helposti kohdistettavan yölampun. Sellaisen puute tuottaa usein rumia sanoja matkoilla.



Tämä petaus lähti kirpputorilta. Mistäpä muualta. Olin usealla käynnillä katsonut tuota suurta mattoa. Se oli aika likainen ja hintaa oli mielestäni liikaa. Lopulta tein tarjouksen. Kirpputorin pitäjä soitti myyjälle ja matto oli minun. Ajattelin maton mökille. Minulla on höyryimuri, jossa on vesipesuominaisuus. Kone sai laulaa suolaisen hintansa eteen. Matto puhdistui niin raikkaaksi, että se pääsikin kodin makuuhuoneeseen. Sitten aloin kaivata jotain maton kanssa yhteen pelaavaa. Anttilassa oli tarjouksessa pellavalakanoita. Ostin hiekanväriset. Ohut pellava on ihana materiaali. Seuraavalla tarjouskerralla ostin valkoisen setin kesäksi ja vaalean harmaat vaihteluksi. Muut lakanat ovat jääneet lähes unhoon. Kävin eilen Anttilassa ja sain pidätellä itseäni. Lakanat olivat taas tarjouksessa. Torkkupeitteitä  on kertynyt melkein kokoelma. Mutta ei tähän settiin sopivaa. Tuo fleece saa kelvata, kunnes löydän jotain. Se näyttää kuvassa ikävästi sävyltään kirkkaammalta kuin mitä oikeasti on.



Koska luen illalla, tarvitsen selän taakse monta tyynyä. Onneksi tavanomaisen pussilakanasetin 50 x 60 tyynyllinan lisäksi samaan pellavasarjaan saa myös 60 x 80 cm tyynyliinoja. Valkoiset ovat unityynyt, joiden päällisen vaihdan useammin. Nyt sattuvat olemaan puuvillaiset. Niskatukena tärkeän makkaratyynyn päälle olen sitonut vanhan sohvatyynyn päällisen. 




Sitten muistin, että minulla on pari kirpputorilta ostettua koristetyynyn gobeliinipäällistä. Nyt niille vihdoin löytyi tehtävä. Ei menneet hukkaan nekään kahden euron kolikot, jotka noista molemmista joskus maksoin. Tunnustan, olen gobeliinipäälisiä ostanut enemmänkin. Ehkä näkyvät myöhemmin. Maku muuttuu. En olisi tuotakaan itsestäni uskonut.




Nyt on aika kaivautua tuonne. Hyvää yötä, kauniita unia!

tiistai 2. joulukuuta 2014

Näin se käy - sukkaa pukkaa

Kavereiden pyynnöstä teen jotain todella, todella pitkästä aikaa. Neuleohjeen. Yritin sanoa, että sukkaohje on nykyisin painettuna lankakerän vyötteen kääntöpuolella. Ei kuulemma riitä. Yritän siis vääntää sukkalangasta. 

Syksyn mitttaan on sukkien neulominen lähtenyt lapasesta. Kaikki alkoi, kun tein miehelle sisätossukat kaksien puhki kuluneiden villasukkien tilalle. Sitten neuloin uudet teräosat niiden rikkinäisten sukkien hyviin varsiin. Kohta näpersin miehelle toiset sisätossukat. Neuloin itselleni sukat vanhoista keränperistä. Ostin kolme uutta kerää sukkalankaa.Tiesin joutuneeni neuloosin valtaan.  




















Tämä on perussukka. Kulutukseen tarkoitettu, joten lankavalinta on kestävä villasekoite Novitan 7 veljestä. Kerässä on 100g, mikä riittää mainiosti naisen sukkiin. Selvyyden ja laiskuuden vuoksi ohjeessani on vain naisen koko. Lapsen ja miehen koon silmukkaluvut löytyvät kerän vyötteestä.

Kuvassa oikealla olevien harmaankirjavien sukkien teräosat neuloin lankakoristani löytyneestä Novita Nalle langasta. Nalle on hieman ohuempi sukkalanka. Kuten näkyy, samoilla silmukoilla neulotuista sukista tuli hieman pienemmät. Nalle on ollut kaikkien aikojen lankasuosikki. Sillä on ikää niin paljon kuin oma lankamuistini kantaa. Tutustuin Nalleen jo 60-luvulla. Tein siitä myös paljon lasten neuleita.


Tarvitset sukkapuikot numero 3,5. Minusta on hauskempaa neuloa molemmat sukat vuorovetona vaihe kerrallaan. Ettei tarvitse aloittaa alusta. Jos haluat tehdä samoin, tarvitset kaksi puikkosarjaa. Kahden sukan vuorovetona neulominen on vain vinkki.

Lyhennykset:
s = silmukka
o = oikein
n = nurin
krs = kerros
*.....* = toista tähtien väliä.
Ylivetokavennus: nosta 1 s neulomatta, neulo seuraava silmukka oikein. Vedeä
 neulomatta nostettu s neulotun silmukan yli. Näin kavennus kallistuu vasemmalle.



Varsi. Kaivele aluksi langan pää esiin juoksemaan kerän keskeltä. Luo kahden puikon avulla 48 s. Vedä toinen puikko varovasti pois. Neulo 1.krs joustinneuletta 2 o, 2 n ja tasaa samalla silmukat neljälle puikolle, kullekin 12 s. Sulje neule. Neulo joustinneuletta 2 o, 2 n varren korkeudeksi 14 cm. 




Ensimmäinen varsi on valmis. Koska minulla on nyt  vain yksi lankakerä, aloitan toisen sukan juoksuttamalla lankaa kerän ulkoreunalta. Kahden sukan neulominen tasatahtiin on hyvä kikka varmistella myös silloin, jos neulon jäännöslangoista ja haluan molemmista sukista samanlaiset. Idea syntyi, kun kerran toiseen sukkaan tuli langan loppumisen vuoksi erivärinen kärki. En viitsinyt purkaa, pikantti yksityiskohta. Tässä kaksi sukkaa myös havainnollistaa työvaiheita. Varteen pistetty puikko on tapani säilyttää viides puikko, kun lasken työn kädestäni. Jäi vahingossa kuvaan.





Neulo kantalappu kahden puikon silmukoilla. Sanon niitä kantapuikoiksi. Toiset kahden puikon silmukat jäävät tässä vaiheessa odottamaan. Sanon niitä rintapuikoiksi.  Kantalapun 1.krs: nosta *1 s neulomatta, neulo 1 o* , jatka ensimmäisen puikon jälkeen neulomalla samalle puikolle samalla tavalla myös seuraavan puikon s:t. Kantalapussa on 24 s. 2.krs: Nosta reunas neulomatta, neulo n. Toista näitä kahta kerrosta kunnes kantalapussa on 24 krs. 






Aloita kantapohjan kavennukset. Neulo kantalapun mallineuletta 15 s. Neulo seuraavat 2 s oikein yhteen. 




*Käännä työ. Nosta 1 s neulomatta, neulo 6 n, neulo seuraavat 2 s nurin  yhteen. Käännä työ. (kuva on tästä vaiheesta) Neulo kantalapun oikean puolen mallineuleen mukaisesti 7 s ja seuraavat 2 s o yhteen.* 
Jatka neulomalla näin edestakaisin kantalapun kahdeksalla keskimmäisellä silmukalla. Reunoilta kaventuu joka kerroksen lopussa 1 s. Jatka, kunnes jäljellä on enää keskimmäiset kantapohjan 8 s. Kantapää on valmis.






Neulo kantapohjan 8 s o. Jatka koukkimalla puikon ja langan avulla kantalapun reunsta 12 s ja vielä 1 s kanta- ja rintapuikojen välistä. Tapaan koukkia silmukat reunasilmukan molempien reunojen ali, tulee tukevampaa. Neulo rintapuikojen s:t o. Poimi neljännelle puikolle ensin rinta- ja kantapuikkojen välistä 1 s ja kantalapun toisesta reunasta 12 s sekä neulo vielä tälle puikolle ensimmäiseltä puikolta 4 s. 




Kerroksen vaihtokohta on nyt kantapohjan keskellä. Molemmilla kantapuikoilla, siis kerroksen ensimmäisellä ja neljännella puikolla on nyt 17 s. Rintapuikoilla, eli kerroksen toisella ja kolmannella puikolla on 12 s.  




Jatka neulomalla oikeaa suljettuna neuleena. Aloita kantakiilan kavennukset. Niillä kavennetaan kanta- ja rintapuikkojen välikohdissa  ylimääräset silmukat pois kantapuikoilta. Ei sen ihmeellisempää. 
Kavenna neulomalla ensimmäisen puikon lopussa 2 s o yhteen ja neljännen puikon alussa ylivetokavennus. Neulo 1 välikrs ilman kavennuksia. Tee kavennukset samoissa kohdissa kuin edellä. Neulo 2 välikrs, kavennuskrs, 3 välikrs, kavennuskrs, 4 välikrs, kavennuskrs. Tarkista, että kaikilla puikoilla on nyt 12 s. 






Neulo sileää kunnes teräosa peittää sovittaessa pikkuvarpaan (omissa sukissani neuloin kantalapun reunasta laskien 38 - 40 krs). Aloita kärkikavennus. 



Neulo oikeaa. Kun 1. puikon lopulla on jäljellä 3 s, neulo 2 s o yhteen ja 1 o. 
Neulo 2. puikon alussa 1 o ja ylivetokavennus (no, kuvasta näkee, että tapaan neuloa 2 s yhteen takareunoistaan. Ei näytä yhtä siistiltä kuin kaventaminen ylivetämällä)
Kun 3. puikolla on jäljellä 3 s,  neulo 2 o yhteen ja 1 o. 
Neulo 4. puikon alussa 1 o ja ylivetokavennus. 
Neulo samat kavennukset joka toisella kerroksella, kunnes jäljellä on 6 s kullakin puikolla. Kavenna sitten joka kerroksella, kunnes jäljellä on 8 s. 
Päätä neulomalla 1 s ja vedä muut s:t neulotun yli. Venytä silmukaa, katkaise lanka ja vedä se silmukan läpi, kiristä kärki. 
Voit myös päättää katkasemalla langan ja pujottamalla sen jäljellä olevien silmukoiden läpi. 
Päättele lanka huolella neulan avulla nurjalle. Päättele myös aloituslangan pää.




Nyt riittää tämä tehtailu. Seuraavaksi jotain muuta. Vaikutaa, ettei neuloosi näillä toennut.


lauantai 29. marraskuuta 2014

Visuaalisia virikkeitä tankkaamassa


Viihdyn mitä parhaiten kodin, mökin ja kotikaupungin arkisissa ympyröissä. Välillä on virkistävää nähdä uutta. Vain katsella, tuumailla ja makustella. Helsinkiin oli menoa viikolla kahtenakin päivänä. Sain tilaisuuden yhdistää hauskoihin tapaamisiin myös kivoja visuaalisia hetkiä.


Eiliseksi järjestin treffit ystävän kanssa Kaapelitehtaalle. Halusin nähdä tutun valokuvaaja-taiteilija Ulla-Maija Svärdin teokset. Näyttely on ollut esillä Kaapelin käytävägalleriassa marraskuun ajan. Ehdin aika viime tipassa. Onneksi ehdin. Tulin niin hyvälle mielelle näistä. 

Soitin taiteilijalle ja kyselin, miten ihmeessä nämä ovat syntyneet. Ulla-Maija kertoi että hän on ensin piirtänyt kuvan, sitten skannannut sen, suurentanut noin 300 % kokoon ja työstänyt photoshopilla piirtopöydällä. Tulosteet hän teetti kirjapainossa. Lopuksi teokset on laminoitu. 
Ulla-Maijan mielikuvitus on satumaisen rikas. Kuvia jaksaa tarkastella pitkään. Aina löytyy uusi riemastutttava yksityiskohta. Ulla-Maija on teettänyt töistään myös postikortteja. 
Kiiltäväpintaisten teosten kuvaaminen ei gallerian oloissa oikein onnistunut. Mukaan tuli väkisinkin ylimääräisiä heijastuksia. Pyysin etukäteen anteeksi harrastelijamaisia kuviani, joten arvaan muutaman kuvan liittää tähän. Ovat niin hyrisyttävän hersyviä.























































Torstaina oli tilaisuus tutustua kahteen designin ja kodin aihepiirin liikkeeseen. 

Juuri Suomeen rantautunut avara Habitat-myymälä Hesingin Keskuskadulla Makkaratalossa on huimapäinen satsaus näinä laman kourissa pyristelevinä aikoina. Ensimmäisen moderneja ja värikkäitä sisustuksen ajatuksia tarjoavan Habitat-liikkeen avasi nuori Terence Conran viisikymmentä vuotta sitten Lontoossa, vuonna 1964. Vuonna 1984 kuningatar Elisabeth II aateloi Conradin tunnustuksena demokraattista designea korostavan näkemuksen voittokulusta. Aikojen saatossa on Habitatin polulla ollut myötä- ja vastamäkiä ja polkujen haarautumia. Vuonna 1973 avattiin ensimmäinen Pariisin myymälä. Vuonna 1992 yhtiön osti Ikean perustaneen Kampradin perhe. Vuonna 2011 Manner-Euroopan toiminnot osti ranskalaisyhtiö Cafoum. Habitatilla on kumppanuusohjelma monien arvostettujen ja tunnettujen tuotemerkkien ja suunnittelijoiden kanssa. Helsingin liikkeen näyttävässä avajaisilmoittelussaan Habitat määrittelee paikkansa tarjonnassa pyytämällä anteeksi kiilaamistaan Ikean ja Vepsäläisen väliin. Mukavasti siihen sujahtaakin. Minulle konsepti on tuttu vuosikymmenten takaa työvuosien Pariisin matkoilta. Jos ei muuta, niin sieltä piti ainakin hakea tyylikäs luettelo, jota tuli kuvauksia suunnitellessa selailtua moneen kertaan. Nyt en luetteloa huomannut. Kaikki on netissä. 



Avajaisia on rummutettu Henry Massonetin Tam Tam-jakkaralla, klassikko  vuodelta 1968




Habitatin mallistossa on kauniita puukalusteita






kiinnostavia valaisimia,










huolella työstettyjä puuesineitä ja värikkäitä tekstiilejä Tuotetietoa täältä







Habitatin suuren tuotannon designen parista suunnistimme tutustumaan pienen pieneen Escapist-myymälään Vuorimiehenkadulla. Escapist myymälän ja verkkokaupan valikoimaan kuuluu huonekaluja, sisustustuotteita, vaatteita, asusteita ja lahjatavaroita. Kuvina muutama makupala.














maanantai 24. marraskuuta 2014

Kattaus kahdeksalle

Elämä on enimmäkseen arkea, mutta vaihteeksi välillä pientä juhlaakin. En ole ahkera kutsujen järjestäjä, mutta huomaan olevani aika täpinöissäni, kun saan houkuteltua koko perheen, lapset ja lapsenlapset yhteisen aterian ääreen. Silloin meitä on kahdeksan ja pöydän ympärillä kaikki paikat ovat varattuna. Tarjoilun ja kattauksen miettiminen nostattaa mukavaa odotuksen tunnetta. Tällä kertaa sain pöytään uudet lautaset. Tai no, uudet ja uudet, miten sen nyt ottaa.



Viime vuoden elokuussa ostin kirpparilta Arabian Lotta-lautasia, seitsemän syvää ja neljä matalaa. En niitä olisi tarvinnut, mutta en voinut jättääkään, maksoivat 1,50 e/kpl. Lotat ovat näköttäneet kaapissa. Äskettäin löysin jälleen kirpparilta neljä matalaa lautasta lisää, hintaan 3 e/kpl. Jes! Nyt saan matalilla lautasilla kattauksen kahdeksalle. Vielä jahtaan yhtä syvää lautasta lisää. Maltan odottaa. Arabian AS-malliston Lotta-koristelu oli käytössä 1942-1956. Astiasarjalla haluttiin kunnioittaa Lotta-Svärd-järjestön naisia. Lotta-astioiden koristeena on yksi sininen ja kaksi kultaista raitaa.






Lapuan Kankureiden suuri puolipellavaliina on suosikkejani. Sopii mielestäni mainiosti Lotta-lautastenkin seuraan. Pellava on hieno ja juhlava materiaali. Sileäpintainen pellava on myös likaa hylkivä. Useimmat tahrat saa poistettua siististi tuoreeltaan, ei tarvitse aina laittaa koko liinaa pesuun. Juuri tätä liinaa en enää löytänyt mallistosta. Ihan lahjavinkkinä esimerkiksi Dora Jungin (1906-1980) uudelleen tuotantoon otetut mallit ovat perintönä kulkevia arvotekstiileitä. Tunnetuin ja suosituin malli on Sata ruusua pellavaliina, jonka taiteilija suunnitteli Stockmannin satavuotisjuhliin vuonna 1962. Oman valkoisen Sata ruusua-liinani sain lahjaksi vuonna 1966. 




Siniset vesilasit ovat myös kirppislöytö. Fasetti-lasin suunnitteli Kaj Franck Nuutajärven lasille 1960-luvulla. Sopivat sävyltään kivasti Lotta-lautasten seuraan. On jo tullut selväksi, että kirpputorit ovat minun juttuni. Tunnustan lisää. Olen myös innokas hyödyntämään tarjouksia. Kun tarjous on riittävän hyvä. Kotimaiset Kultakeskuksen Chippendale-aterimet keräsin jo vuosia sitten lopettaneen Euromaketin ostosleima-tarjouksella. Chippendale on 1700-luvun tyylisuunta. Kultakeskuksen oma Chippendale-mallisto on suunniteltu 1930-luvun alussa. Sarjasta tuli suomalaisten kestosuosikki.

Kuten hopeat, samalla tavalla ostoleima-alennuksilla keräsin myös tusinan tsekkiläisiä Bohemia-kristallilaseja.



Matkoilta tuon mieluusti jotain kivaa kotiin. Aina kun katan nämä ruokaliinat, pääsen ajatuksissani hetkeksi Pariisiin. Kangasfriikin unelma, viisikerroksinen kangaskauppa Marcé Saint Pierre näkyy ylhäältä Sacré Coeur-kirkon näköalatasanteelta etuvasemmalla. Jos vain jälleen Pariisiin pääsen, kuuluvat nämä kohteet, Montmartren kirkko ja kankaat ohjelmaan.


Tätä kattausta seuraa käsitiski. Perheen yhteisen aterian jälkeen tiskihetki on paluu kauniiseen arkeen. Pestyjen astioiden ja ruokailuvälineiden kuivaaminen puhtaalla pyyhkeellä. Keittiö on täynnä hyrisevän hyvää mieltä.


Kirjoitettu yhteistyössä itseni kanssa.

tiistai 11. marraskuuta 2014

Muhevia muhituksia ja harrasta haudutusta. Hulluna juureksiin. Pieni päivitys marraskuun 2014 blogiini.

 Luin, että juuresten käyttö on lisääntynyt huimasti. Mahtavaa. Talvella olen hulluna juureksiin. Suosittelen.

Päivitän tähän marraskuussa -14 julkaisemaani blogiini mukaan tämän päivän muhituksen.

 
Lanttua, bataattia. perunoita. juuriselleriä, porkkanoita, palsternakkaa ja sipulia kaupasta.  Oman maan satoa maa-artisokan mukula ja valkosipulia muutama kynsi. 
Tällä kertaa hienonsin sipulin ja valkosipulin aivan pieniksi ja laitoin kuullottumaan voi-öljyseokseen. Seuraavaksi pilkoin myös maa-artisokan mukulan ja juurisellerin palan aivan pieniksi ja lisäsin sipuleiden joukkoon.
 Muut juurekset leikkelin aika suuuriksi paloiksi ja lisäsin pannulle sitä mukaa, kun paloja syntyi. Pidemmän kypsymisajan vaativat ensin.  
Mausteeksi runsaasti kuivaamiani oreganoa, lipstikkaa ja nokkosta. Vielä hunajaa, mustapippuria, suolaa ja kasvisliemikuutio. 
Sai muhia hiljalleen, välillä kävin kääntelemässä. 
Harmi, ettei persilja kasvanut viime kesänä, sitä olisi tullut vielä pinnalle. 



ja tässä vielä blogini muhitukset ja haudutukset kirjattuna 11.11.2014

Tähän vuodenaikaan, kun hämärä toiselle kättä lyö, soi päässä sitkeästi Marraskuu:

"Ohi syyskuun

läpi repaleisen lokakuun

kaipuun kaljakori kilisee

yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu"


Ei pilkahdustakaan auringosta päiväkausiin. Pimeää. Kosteaa. Hämärä rämpii jo lounaan jälkeen iltapäivällä. Jos ei ole mitään pakollista hoidettavaa, sohva, tyyny ja torkupeitto vetävät puoleensa. Makealta päikkärit maistuvatkin. Sitten onkin jo lähes pimeää. 

Kirkasvalolamppu, vitamiinit ja etelän hedelmät. Jotain piristystä on pakko saada. 
Muuten tykkään ravinnossa elää kausien mukaan. Kesäisen kepeän tuoreuden jälkeen maistuu taas kaikki juureva, huolella muhitettu ruoka. 
En todellakaan ole ruokabloggari, mutta totta vieköön, onhan ruoka makoisan kaunista arkea. 



Etelän hedelmät. Keittiön pöydällä lämpimän keltaruutuinen liina. Heti on vähän valoisampaa. Sitten muhittamaan.



 Olen jättänyt pastan ja riisin ruokavaliostani lähes kokonaan ja vähentänyt perunoiden syönnin aika minimiin. Ruuan valmistuksessa suosikkini on vokkityyppinen korkeareunainen teflonpannu, jossa hauduttelen lisukkeita. Kerrallaan ison annoksen. Riittää useampaan ateriaan ja osa vielä pakkaseen. Kotimainen kaali on ihan ykkösjuttu. Aivan aliarvostettua. Tässä muhii kaalin perussetti: öljyä, sipulia, valkosipulia, kaalia ja porkkanaa.

Maustamisen perussetti muhituksiini on pari kasvisliemikuutiota, mustapippuria, itse kuivattuja lipstikkaa, nokkosta ja yrttejä, hunajaa. Lopuksi pakkasesta reilusti oman kasvimaan persiljaa.




Tuhdimpi muunnelma kaaliteemaan, chili con kaali. Perussettiin lisäksi papuja. tomaatipyreetä, tomaattimuskaa ja chiliä.



Kaalin kanssa vuorottelevat kotimaiset juurekset, porkkana, lanttu ja palsternakka. Muut ainekset oikeastaan samat kuin kaalimuhituksessa. Tässä olen ollut viitseliäs ja kuutioinut juurekset aika pieniksi.





Vaihtelun vuoksi juurekset isompina paloina. Juureksiin en voi kyllästyä! 



Kolmas perusta muhituksiin on kesäkurpitsa. Muuten suunnilleen samat ainekset kuin kaalin perusmuhituksen kanssa. Muhitukset syntyvät fiiliksillä ja mitä aineksia sattuu olemaan. Koskaan ei synny ihan samanlaista.



Perinteinen karjalanpaisti on talviajan ikisuosikki. Pataan kerroksirttain lihapalat ja väliin aina silputtua sipulia, porkkanaa, ehkä myös lanttua, maustepippureita, suolaa, jokunen laakerinlehti. Päälle vettä niin, että lihat peittyvät. Pata uuniin. Tuon kokoinen annos saa muhia nelisen tuntia. Alkuun kuumemmassa uunissa, että päälimmiset lihat ruskistuvat. Sen jälkeen laitan kannen päälle ja lämmöksi 175 astetta. Voisko helpompaa olla!  Viimeksi tein eilen isänpäivän toiveruokana. Hyvin maistui kaikille perunamuusin ja muhitettujen juuresten kanssa. Juhlan kunniaksi lisukkeena oli myös marinoituja punasipulirenkaita, marinoituja pikkiriikkisiä suppilovahveroita ja pihlajanmarja-omenahilloa.