Translate

maanantai 24. marraskuuta 2014

Kattaus kahdeksalle

Elämä on enimmäkseen arkea, mutta vaihteeksi välillä pientä juhlaakin. En ole ahkera kutsujen järjestäjä, mutta huomaan olevani aika täpinöissäni, kun saan houkuteltua koko perheen, lapset ja lapsenlapset yhteisen aterian ääreen. Silloin meitä on kahdeksan ja pöydän ympärillä kaikki paikat ovat varattuna. Tarjoilun ja kattauksen miettiminen nostattaa mukavaa odotuksen tunnetta. Tällä kertaa sain pöytään uudet lautaset. Tai no, uudet ja uudet, miten sen nyt ottaa.



Viime vuoden elokuussa ostin kirpparilta Arabian Lotta-lautasia, seitsemän syvää ja neljä matalaa. En niitä olisi tarvinnut, mutta en voinut jättääkään, maksoivat 1,50 e/kpl. Lotat ovat näköttäneet kaapissa. Äskettäin löysin jälleen kirpparilta neljä matalaa lautasta lisää, hintaan 3 e/kpl. Jes! Nyt saan matalilla lautasilla kattauksen kahdeksalle. Vielä jahtaan yhtä syvää lautasta lisää. Maltan odottaa. Arabian AS-malliston Lotta-koristelu oli käytössä 1942-1956. Astiasarjalla haluttiin kunnioittaa Lotta-Svärd-järjestön naisia. Lotta-astioiden koristeena on yksi sininen ja kaksi kultaista raitaa.






Lapuan Kankureiden suuri puolipellavaliina on suosikkejani. Sopii mielestäni mainiosti Lotta-lautastenkin seuraan. Pellava on hieno ja juhlava materiaali. Sileäpintainen pellava on myös likaa hylkivä. Useimmat tahrat saa poistettua siististi tuoreeltaan, ei tarvitse aina laittaa koko liinaa pesuun. Juuri tätä liinaa en enää löytänyt mallistosta. Ihan lahjavinkkinä esimerkiksi Dora Jungin (1906-1980) uudelleen tuotantoon otetut mallit ovat perintönä kulkevia arvotekstiileitä. Tunnetuin ja suosituin malli on Sata ruusua pellavaliina, jonka taiteilija suunnitteli Stockmannin satavuotisjuhliin vuonna 1962. Oman valkoisen Sata ruusua-liinani sain lahjaksi vuonna 1966. 




Siniset vesilasit ovat myös kirppislöytö. Fasetti-lasin suunnitteli Kaj Franck Nuutajärven lasille 1960-luvulla. Sopivat sävyltään kivasti Lotta-lautasten seuraan. On jo tullut selväksi, että kirpputorit ovat minun juttuni. Tunnustan lisää. Olen myös innokas hyödyntämään tarjouksia. Kun tarjous on riittävän hyvä. Kotimaiset Kultakeskuksen Chippendale-aterimet keräsin jo vuosia sitten lopettaneen Euromaketin ostosleima-tarjouksella. Chippendale on 1700-luvun tyylisuunta. Kultakeskuksen oma Chippendale-mallisto on suunniteltu 1930-luvun alussa. Sarjasta tuli suomalaisten kestosuosikki.

Kuten hopeat, samalla tavalla ostoleima-alennuksilla keräsin myös tusinan tsekkiläisiä Bohemia-kristallilaseja.



Matkoilta tuon mieluusti jotain kivaa kotiin. Aina kun katan nämä ruokaliinat, pääsen ajatuksissani hetkeksi Pariisiin. Kangasfriikin unelma, viisikerroksinen kangaskauppa Marcé Saint Pierre näkyy ylhäältä Sacré Coeur-kirkon näköalatasanteelta etuvasemmalla. Jos vain jälleen Pariisiin pääsen, kuuluvat nämä kohteet, Montmartren kirkko ja kankaat ohjelmaan.


Tätä kattausta seuraa käsitiski. Perheen yhteisen aterian jälkeen tiskihetki on paluu kauniiseen arkeen. Pestyjen astioiden ja ruokailuvälineiden kuivaaminen puhtaalla pyyhkeellä. Keittiö on täynnä hyrisevän hyvää mieltä.


Kirjoitettu yhteistyössä itseni kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti