Translate

lauantai 30. huhtikuuta 2016

Yritysvierailulla Kaarinassa sain valaisinvalistusta ja tietoisuuteni hipaisi avaruuden äärettömyyttä.



( Olen pahoillani, en mitenkään saa korjattua bloggerin kirjainkokoa haluamakseni. Saat suurennettua tekstin zoomamalla ctrl+ painalluksilla. Olen yrittänyt muuttaa kirjainkokoa ainakin viisi kertaa. Jostain syystä osa tekstistä muuttui. Entistä sekavampaa. GRRR!) 



Kukin rentoutuu tavallaan. On vappuaaton ilta. Koostan kotona blogia. 
 Olen aina tykännyt erityisen paljon yritysvierailusta. On innostavaa kuulla ja nähdä sellaista, mistä ei tiedä juuri mitään tai senkään vertaa. Tutuimmistakin tuotteista oppii uutta ja saa asioista syventävää tietoa. 

Eilen vierailimme pienellä sisustustoimittajien porukalla Kaarinassa Valaisin Grönlundin kutsumana. 
Valaisin Grönlund on vuonna 1981 perustettu perheyritys, jonka toimialaa on valaisinten maahantuonti ja tukkukauppa sekä omien valaisinmallistojen kehittely. Tehdastuotantoa yrityksellä ei ole, vaan oman malliston valaisinten osat teetetään muualla. Valaisimet sähkoistetään ja kootaan Kaarinassa. Oman malliston osuus on jo noin 65 prosenttia tarjonnasta ja on kasvussa. 

Valasin Grönlundin laadukkaita tuontimallistoja ovat Frandsen, Verner Panton, Verran ja Böhmer Leuchten. Yrityksen asiakkaita ovat vähittäiskaupassa valaisin- ja kalusteliikkeet sekä suunnittelijoiden projekteina mm. myymälät, julkiset tilat, toimistot, hotellit, ravintolat ja laivat kotimaassa ja maailmalla. 

Toukokuun taite ei kotona ole kuumin valaisinsesonki. Minulle kaunis valaisin on sisustuksessa silmälle ilo aina, myös niinä hetkinä, kun sen tuottamalle valaisulle ei ole tarvetta. 

Kuvasin Grönlundin laajasta valikoimasta mielestäni uusilta ja kiinnostavilta näytäviä malleja. Jätin kansainvälisesti tunnetut suosikkiklassikot tästä pois.

 


Vesijohtoputkea. Sakaroita voi tilan mukaan kääntää linjaan litteäksi tai eri suuntiin avautuviksi.




Vesijohtoputkea. Liekö esikuvana Pelle Pelottoman pieni ystävä.



Metallia ja saarnipuuta.



 Cup kattovalaisin, metalli ja saarni.



Värit ja muoto, hiveltävän kaunista. Cohen, Frandsen


Värikästä lasia.




Kulmikaita origamitaitoksia, hienoraitainen aaltopahvi.



Pehmeitä origamitaitoksia, keramiikkaa


Stonehenge, kivikomposiitti. 




Dramaattisen ilmeikäs Hitchcock, Frandsen


Chesterfield, kromi, mattahopea ketju, kristalli.




 Silvia-kristallikruunussa on hilpeän hiprakan meininki, kromia ja briljanttihiottua kristallia.

Ajan valaisintrendejä:
Suuri koko. Riippuvalaisimen halkaisija on usein 60-70 cm. Lattiavalaisimen korkeus voi olla reilut kaksi metriä.
Materiaalien moninaisuus. Metalli, keramiikka, pahvi, lasi, muovi, kivikomposiitti, puu. 
Yllätyksellisyys. Hillityn neutraalin valaisimen sisäpuoli voi olla värikäs, puuviilua tai uritettu.
Kristalli on taas ajankohtaista. Rennommalla meiningillä. 
Yhtenäinen kokonaisuus. Johto ja katon asennussuoja ovat huoliteltu osa valaisinta.


Kaarinan kaupungista en tiennyt juuri muuta kuin sijainnin. Päivän ohjelma jatkui Tuorlan Observatoriossa ja planetaariossa. 

Planetariossa elokuva lennätti kaukaisiin glakseihin, tähtisumuihin, linnunratihin ja planeettojen syntyihin. Ja melkein uinutti aamulla puoli kuudelta vuoteesta ponkaisseen matkalaisen. Planetario on avoin yleisölle.

Tuorlan Observatorio muodostaa tähtitieteen osaston Turun yliopiston fysiikan ja tähtiteteen laitoksessa. Siirryimme vaatimattoman oloiseen työtilaan. Ei mikä tahansa paja. 

Nyt ollaan avaruusteksniikan äärellä. Täällä on hiottu ja kiillotettu suurin avaruuteen lähetetty peili. Tehtävä, johon NASA ei pystynyt. Peili laukaisiin avaruuteen satelliitin matkassa vuonna 2007. 

Täälllä hiotun peilin halkaisija on kolme ja puoli metriä. Maallikon ymmärykselle tehtävän vaativuudesta saimme nanomittoja paremmin tajuttavan vertauksen. Jos ajatellaan että olisi hiottavana pinta-alaltaan Suomen kokoinen peili, voisi epätasaisuuden marginaali olla pingispallon ja tennispallon välillä. Peili hiotaan materiaalista, jonka voittaa kovuudessa ainoastaan timantti, jota sitten tarvitaan hionnassa. Hionta kestää vuoden jonka jälkeen peili saa heijastavan alumiinikerroksen. Peilistä tietoa täältä.

Avaruuspeilejä ei tilata ihan joka vuosi. Pian tässä tilassa puhkuu olutpanimo. Se ehditään rauhassa purkaa, jos uusi peilitilaus tulisi. 




Siirryimme pitkään luolaan, jossa näimme hienoimpia tähän mennessä otettuja avaruuskuvia.



Supernova. Tähden hajoaminen. 

Kipusimme vielä torniin, jossa on maamme tehokkain tähtikaukoputki. Tähtitieteen opiskelijat pääsevät tähyämään avaruuteen.

Nautimme kodikkaan lounaan Tuorlan majatalossa Kaarinassa.




 Kevätpäivää oli vielä pitkälti jäljellä. Saimme valita kohteen. Pienen neuvonpidon tuloksena päätimme ajaa Turun Ruissaloon katsastamaan sisustusliike Avelian. Keskustasta satama-alueen teollisuustilaan muuttaneesta liikkeestä kahviloineen ja parvekkeineen on tullut suosittu käyntikohde. Kaunis on.  






Monen lumi- räntä- ja rarekuuroisen päivän jälkeen aurinko helli matkaamme. Turun jokirannan laivat valmistautuivan vapun hulinoihin. Vietimme retken päätteeksi vappuetkot kuvan laivan yläterssilla. 
Koska Aurajoki virtasi alla, juomavalintani oli helppo.  




Kiitos isännillemme antoisasta päivästä. 

Blogietiketin mukaisesti mainitsen, että tämä blogin kirjoitin yhteistyössä itseni kanssa. 

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Hopeahapset saa iän myötä. Jos on saadakseen. Jos ei jaksa odottaa, on harmaantuminen hiuksen hienosti haastavampaa.



Olen miettinyt harmaantumista todella kauan. Kipinä syttyi joillain messuilla kauan sitten.  Edelläni kulkevalla naisella oli pitkät hopeanharmaat hiukset. Tuijotin ihastuneena, saisinpa joskus tuollaiset. Isän sisko oli harmaantunut kauniisti. Aloin kasvattaa hiuksia. Toiveikkaasti odottelin, että geeniperimä olisi osunut kohdalle.

Ensimmäisen kerran pyysin harmaantumista kampaajalta vuonna 2007. Vastaus oli, että se saadaan. Sitä ei värjätä. Tyydyin siihen ja laitettiin vaalennusraitoja.


 Kuva on Kodin Kuvalehden joulunumerosta vuonna 2007, kuvaajana Arto Vuohelainen. Ajalta ennen selfiekameraa en juuri löydä omia kuvia itsestäni. Olen usein tilanteissa se, joka kameran kanssa heiluu. Olin jo alkanut antaa hiusteni kasvaa pituutta. Vuosia aiemmin olin luopunut vaalennuksesta ja raidoistakin. Samalla kun kävin siistiyttämässä latvoja kuvauskuntoon, otin vielä kerran vaalennusraitoja. Siis kun en silloin harmaata saanut.

Sen koommin en ole kampaajalla käynyt. Vuosien saatossa hiukset venähtivät sellaiseen mittaan, että pystyin itsekin napsimaan latvoja. Mökillä on sisko auttanut. Kuva on kesältä 2014. 


Vuosi vuodelta aloin nähdä joka puolella yhä enemmän kauniita harmaapäitä. Varsinkin mainoksissa. Olen kiltisti odottanut. Ilahtunut ohimoiden ja niskan alempien hiusten harmaantuvista suortuvista. 

Hikeennyttävän hidasta. Muualla päässä hiukset vain harventuvat tummuvat. Olisiko edistys edistynyt? Onnistuisiko harmaantuminen värjäämällä?

 


 Osuin sattumoisin kadulla kävelemään samaan suuntaan vuosikymmenten takaa tutun kampaajan Paulan kanssa. Kysyin harmaaksi värjäämisestä. Sain vähän mietiskelevän oloisen vastauksen. Voisihan sitä yrittää, jos sellaista tahdot. No yritetään! 

Pisimmät hapset olivat häntäluumitassa ja latvus aika rispaantunut. Olen ihan silkkaa uteliaisuuttani halunnut kokeilla, mihin asti hiukseni jaksavat kasvaa. Nuorempa se ei koskaan selvinnyt. Tuli aina vastaan kyllästyminen pitkiin hiuksiin ja sakset saivat töitä. Nyt on enemmän kärsivällisyyttä ja tällä iällä osaa arvostaa sitä, että hiukset ylipäätään kasvavat hyvin. Tätä pidemmästä tuskin olisi toivoa, luulisin.


Juuri nyt harmaat hiukset näyttävät olevan varsinainen supervillitys. Siksi tuntuu vähän tylsältä, että yritän tätä vasta nyt. 

Nyt se on kuitenkin menoa. Jänskättää. 


Ensimmäinen vaihe on oman pigmentin poisto. Eli voimakas vaalennus. Annettiin muhia  pitkään. Pesu, hoiteet, selvittely, kuivaus.


Onnistuiko? Vaaleniko tarpeeksi? Hupsista. Tässä sitä ollaan tipunkeltaisena. Paula sanoo, että värien maahantuojan kouluttajan ohjeistuksen mukaan pohjan pitää olla paperinvalkoinen, jotta värjäys harmaaksi onnistuu. 

Paula sanoo, että siltä pohjalta vaalennuskäsittely pitäisi tehdä ainakin toisen kerran. Ehkä peräti vielä kahdesti. 

Huh. Ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Vanhat hiusressuni. Tiedän, että voimakas vaalennus on todella rankka käsittely hiuksille. Samasta syystä kumpikin empii. 


Päädyimme jatkamaan harmaalla värillä. Kävi miten kävi. Nyt saa taas vaikuttaa pitkään. Pesu, hoide, selvitys, kuivatus. Miltä näyttää? 

Niissä osin, joissa vaalennus tehosi voimakaammin, eli päälaella, sivuilla ja niskassa näytti kohtuullisen hyvältä. Muuten väri ei riittävästi vaikuttanut. Meni niin jännäksi, että jäi kuvakin ottamatta. 

Paula lähti sekoittelemaan uutta väriannosta.


Taas odotellaan. Saas nähdä, harmaantuuko mummu. Kolmannen kerran pesu, tehohoidot, selvittely ja kuivaus. 


 Reilun neljän tunnin uurastuksen jälkeen on ylhäällä, sivuissa ja alemmissa hiuksissa  mukavasti harmautta. Hiukset tuntuvat hyviltä. 

Kaikkialle väri ei edelleenkään tarrannut yhtä hanakasti. Paula ei halua antaa periksi. Sovitaan muutaman päivän päähän korjausaika. 

 Hiukset lyhenivät häntäluuhun yltävästä mitasta lapojen alle. Teki vai hyvää. Nyt tiedän, että uusi kasvu on harmaudelle otollisempaa.

Jatkuu...



Uusi vaalennus. Ei vieläkään lähellä paperivalkoista. Saa riittää. Enää ei vaalenneta. Taas väri muhimaan.






Arvaas mitä, kysyy Paula hiuksia pestessä, täällä näkyy harmaata! Kuivaus jännittää. Olemme tyytyväisiä. Molemmat. Näyttää hyvältä, vaikka ei vieläkään ole täysin tasaisen harmaa. Mielestäni kivasti luonnollinen. 

Saan kuulla, että vastaisuudessa ei tarvitse vaalennusta, voidaan jatkaa harmaalla värillä. Aion torjua keltaisuutta sinisellä sampoolla. Sellaista olen muutenkin jo vuosia käyttänyt aina välillä. Kuten myös sinistä hoitoainetta.



Kiitos Paulalle sitkeydestä. Itseäni kiitän uskalluksesta. Kaksi vaalennusta, kolme värjäystä ja kuusi tuntia tähän meni.

Pyysin Paulalta luvan käyttää nimeä, joten kerronpa senkin, että tämän urakoi Kampaamo-parturi Paula Palmu Hyvinkäällä.

Viimeistelynä hiusvaurioita korjaava Fibreblex. Tähän voi jäädä koukkuun.