Yksi johtaa toiseen ja kolmas neljänteen

No tulipa aasinsiltaa rakentava otsikko. Yksi asia johtaa seuraavaan. Niinhän se menee. Tästä pääsen juoheasti myssyyn ja silmälaseihin.

Pidin neljä viikkoa kirppispöytää. Sain siivottua vintistä melkoisen määrän menneiltä käsityövuosita kertyneitä lankoja ja tilkkuja. Olen iloinen, että niille löytyi ottajia. Itselleni jäi vielä runsain mitoin materiaalia odottamaan käsityön inspiraatiota. 

Pakkasin lankakeristä toisiinsa sointuvia pussukoita. Lankoja pakatessa jäin pyörittelemään kolmea näytekerää. Värit toimivat yhdessä, mutta kaikki ovat eri laatua. Voisi olla hankala myydä erilaatuisia keriä yhdessä. Siirsin kerät syrjään. Minun värejäni. 
Muistin tuossa taaemmin kirjoittamani blogin, jonka kuvitukseen hain työarkistostani kangaspuilla kudotun huivin kuvan 80-luvulta. Siinä yhteydessähän oli myös neulebaskerin ohje. Kolme kerää riittäisi.  

Tuumasta toimeen. Kaksi kerrosta vuorollaan kustakin kolmesta kerästä. Baskeri valmistui kahdessa illassa televisiota katsellessa. 
Vinkki: Neulebaskeri on kevyt ja lämmin. Viimaisella pakkasella puen alle villabaskerin.
.

Sitten hyppäys kolmanteen ja neljänteen. 

Alakerran optikkoliike on heikkouteni. Poikkean aina esittelypäivinä sovittelemassa uutuuskehyksiä. Taas natsasi. Löysin yhdet aika kutkuttavat pokat. Muistin, että silmälääkärikäynnistä olikin jo kulunut aikaa. Edellisellä kerralla sain kuulla, että näkyy alkava kaihi ja on syytä käydä tarkastuksessa säännöllisesti. 

Varasin ajan saman tien liikkeessä viikottain vastaanottoa pitävälle lääkärille. Ilokseni silmiei kunto on hyvä, ei vielä huolta. Näkö oli kuitenkin parissa vuodessa hieman muuttunut. Siitä sain hyvän syyn harkita uusien lasien hankintaa. 

Kaukaa viisas optikko oli kirjannut tietoihini kehysmallin, josta olin maahantuojan esittelypäivänä kiinnostunut. Lupasivat tilata kehykset sovitettavaksi. Jos en halua niitä, kehykset laitetaan myyntiin. Kävin vielä kahdesti uudelleen sovittamassa. Se oli siinä. 

Hinkutusta ja harmitusta

Vihdoin kaksi aurinkoista päivää. Ihanaa. Sauvalenkit sujuvat kuin nastakengät olisivat saaneet apuvaihteen. On se vaan ihana, toi valomollukka. Ja panee se emäntään muutakin vauhtia.

Pyyhin hellan aina heti ruuanlaiton jälkeen. Mutta pyyhkiminen ei riittä. Hiljalleen levyjen ympärille oli taas kertynyt melkoiset ruonarenkaat. Olen tuijottanut niitä paheksuen jo pidemmän aikaa. Mutta eivät ne tuijottamalla katoa. Tänään aurinko näytti koko surkeuden niin karusti, että oli pakko käynnistää operaatio hinkutus.
Aloitin aamupäivällä. Suihkuttelin pesuainetta ja hinkkasin karhunkielellä. Lähti jotain. Ei läheskään. Karhunkieli ja Pore-saippua. Seuraavaksi taikasieni. Hinkkasin ja hinkkasin hiki valuen. Jotain tulosta syntyi. Vaan ei läheskään. 
Luovutin. Suihkuttelin pesuainetta ja jätin muhimaan.
Illemmalla jatkoin hinkutusta. Valmista ei tullut. Kunnes tuli mieleen vanha kikka. Sokerinpala. Taas sinnikästä hinkutusta. Jopa alkoi näkyä tulosta. 
Oli sen verran haastava sessio, että yritän ottaa opikseni. Sokeripala käyttööän oitis, kun likaa alkaa kertyä.

Tsadam ja töttörröö! Eipä ole hella ollut aikoihin näin hienona. Levyjen suojukset kävivät tiskikoneessa. Yksi oli pakko hävittää. Se oli liian mustunut jäätyään kuumentumaan levyn ja kattilan väliin.

Kaikki keinot olivat tarpeen. Hellan levyjen ympärysten putsauksessa käytin nestemäistä pesuainetta, liotusta, Pore-saippuaa, karhunkieltä ja ihmesientä. Lopullta sokeripala oli ylivoimaisesti tehokkain piintyneen lian irrottaja.

No, nyt on kevätsiivous ainakin käynnistetty.

Ja vielä harmitus. 

Lampun osto on nykyään varsinaista arpomista. Halogen, energiansäästö vai led? Lumenet ja kelvinit eivät tahdo tallentua päähän. Valon sävy. Syttymisaika. Lampun koko ja oikean kokoinen kanta. 

Suoriuduin tehtävästi mielestäni kohtuullisen näppärästi. Kotona huomasin, että toisessa lampussa olikin väärä kanta. Takaisin kauppaan vaihtamaan. Tämän vahvuiselle pienikupuiselle ja suurikantaiselle ei olisi ollut käyttöä. Kahdeksan euron lamppua ei viitsi ihan hukkaan ostaa. 

Omaa huolimattomuutta, ei se niin kovasti harmittanut. 

Harmitus ovat nykylamppujen pakkaukset. VIHAAN NÄITÄ PAKKAUKSIA! Saa oikeasti jännittää, ovatko somet ja lamppu ehjinä kovamuovisen pakkauksen aukaisemisen jälkeen. Typerää turhaa muovijätettä. Että on ikävä hehkulamppujen pahvikoteloita.

Lampuilla on kahden vuoden takuu. Nyt pitää vielä tallettaa pahvit ja ostokuitit jemma-nimiseen paikkaan. Onko joku oikeasti käynyt vaatimassa uutta lamppua ennen aikojaan simahtaneen tilalle?