Translate

maanantai 16. helmikuuta 2015

Hinkutusta ja harmitusta

Vihdoin kaksi aurinkoista päivää. Ihanaa. Sauvalenkit sujuvat kuin nastakengät olisivat saaneet apuvaihteen. On se vaan ihana, toi valomollukka. Ja panee se emäntään muutakin vauhtia.

Pyyhin hellan aina heti ruuanlaiton jälkeen. Mutta pyyhkiminen ei riittä. Hiljalleen levyjen ympärille oli taas kertynyt melkoiset ruonarenkaat. Olen tuijottanut niitä paheksuen jo pidemmän aikaa. Mutta eivät ne tuijottamalla katoa. Tänään aurinko näytti koko surkeuden niin karusti, että oli pakko käynnistää operaatio hinkutus.
Aloitin aamupäivällä. Suihkuttelin pesuainetta ja hinkkasin karhunkielellä. Lähti jotain. Ei läheskään. Karhunkieli ja Pore-saippua. Seuraavaksi taikasieni. Hinkkasin ja hinkkasin hiki valuen. Jotain tulosta syntyi. Vaan ei läheskään. 
Luovutin. Suihkuttelin pesuainetta ja jätin muhimaan.
Illemmalla jatkoin hinkutusta. Valmista ei tullut. Kunnes tuli mieleen vanha kikka. Sokerinpala. Taas sinnikästä hinkutusta. Jopa alkoi näkyä tulosta. 
Oli sen verran haastava sessio, että yritän ottaa opikseni. Sokeripala käyttööän oitis, kun likaa alkaa kertyä.






Tsadam ja töttörröö! Eipä ole hella ollut aikoihin näin hienona. Levyjen suojukset kävivät tiskikoneessa. Yksi oli pakko hävittää. Se oli liian mustunut jäätyään kuumentumaan levyn ja kattilan väliin.




Kaikki keinot olivat tarpeen. Hellan levyjen ympärysten putsauksessa käytin nestemäistä pesuainetta, liotusta, Pore-saippuaa, karhunkieltä ja ihmesientä. Lopullta sokeripala oli ylivoimaisesti tehokkain piintyneen lian irrottaja.

No, nyt on kevätsiivous ainakin käynnistetty.



Ja vielä harmitus. 

Lampun osto on nykyään varsinaista arpomista. Halogen, energiansäästö vai led? Lumenet ja kelvinit eivät tahdo tallentua päähän. Valon sävy. Syttymisaika. Lampun koko ja oikean kokoinen kanta. 
Suoriuduin tehtävästi mielestäni kohtuullisen näppärästi. Kotona huomasin, että toisessa lampussa olikin väärä kanta. Takaisin kauppaan vaihtamaan. Tämän vahvuiselle pienikupuiselle ja suurikantaiselle ei olisi ollut käyttöä. Kahdeksan euron lamppua ei viitsi ihan hukkaan ostaa. 
Omaa huolimattomuutta, ei se niin kovasti harmittanut. 

Harmitus ovat nykylamppujen pakkaukset. VIHAAN NÄITÄ PAKKAUKSIA! Saa oikeasti jännittää, ovatko somet ja lamppu ehjinä kovamuovisen pakkauksen aukaisemisen jälkeen. Typerää turhaa muovijätettä. Että on ikävä hehkulamppujen pahvikoteloita.

Lampuilla on kahden vuoden takuu. Nyt pitää vielä tallettaa pahvit ja ostokuitit jemma-nimiseen paikkaan. Onko joku oikeasti käynyt vaatimassa uutta lamppua ennen aikojaan simahtaneen tilalle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti