Jos en tietäisi, tuskin itsekään uskoisin. Teinivuosina, 16-18 vuotiaana, kävin kansalaisopistossa harrastamassa revinnäistöitä ja kirjontaa.
Suunnittelin kuvioita millimetripaperille. Etsin kaupoista sopivia pellavakankaita ja kirjontalankoja. Laskin silmät väsyen kankaan lankoja, jotta kuvio asettuu täsmälleen haluamaani kohtaan kangasta.
Istuin lukuisat illat huoneessani kirjomassa liinoja.
En edes liinoista välittänyt. Oppiminen ja tekeminen oli tärkeämpää. Annoin lahjaksi äidille.
Ainoastaan vaaleansiniset tabletit pidin itselläni ja otin ensimmäiseen omaan kotiini.
Vuodet ovat vierineet ja äidinkin liinat ovat palautuneet kaappiini.