Hiiret pahalaiset olivat mökillä jyystäneet talven aikna tiskikoneen poistolekun rikki. Huomattiin vasta, kun tiskipöydän alta alkoi puhkua höyryä koneen tyhjentäessä kuumaa pesuvettä. Eikä ollut ensimmäinen kerta. Oli kolmas. Nyt riitti.
Vanhassa talossa ei hiiristä pääse eroon.Tiskikone saa siis lähteä lopullisesti.
Lattian vesivauriot on korjattava. Kaiken kesää mietittiin, mille aletaan. Kuivateltiin tiskipöydän alustaa. Koko keittiön lattia olisi remontin tarpeessa. Päädyttiin kuitenkin edullisempaan vaihtoehtoon ja omaan apuun. Korjataan vain välttämätön.
No, putkimiestä työllistettiin entisen varustelun purkutyössä ja uusien asennuksessa.
Entisen tiskipöydän pituus oli 120 cm. Löysin kierrätyskeskuksesta viidellätoista eurolla 180 cm pitkän teräksisen tiskipöytälevyn. Entisen pöydän runko oli auttamatta tiensä päässä. Jokunen tovi meni pähkäillessä, miten uudelle tiskipöydän levylle saadaan rakennettua runko. Kunnes oivalsin, ettei mitään rakennushommia tarvita. Siirrellään vain vanhoja kaapistoja uuteen järjestykseen. Kannoin täydennykseksi pihavajasta sinne aikanaan tiskikoneen tieltä poistetun kaapin. Onneksi ei ole hävitetty. Väkisin irti väännetyn oven saranatkin saatiin ruuvipenkissä oiottua.
Sahausta, porausta, ruuvausta, maalausta, silikonisaumoja ja hillitöntä pesuhinkkausta. Ensin kaapistot. Sitten seinät, joita ei ole muutamaan vuosikymmeneen pesty. Uskomaton määrä likavettä. Ilmeisesti puuhellakin on savuttanut vuosien saatossa. Vähän uutta maalia. Puuhellan pintaan liesimustaa. Siskot löysivät vintiltä rullan keittiön tapettia. Saatiin paikkatilkkuja repeytymien päälle. Tiskipöydän altaiden alle jäi nyt avoin tila, johon mahtuu jätevaunu, tarvikekori ja pyyhekoukut. Tilaa riittää myös ämpärille ja pesuvadeille. Aukon suojaksi pingotin suihkutangon. Kaapista löytyi vanha kangas verhoiksi.
Näin kirpputorilla 50-luvun pirttikaluston. Sen pöytä on paljon suurempi kuin entinen pöytämme, 85 x 180 cm. Ostin kaluston, vaikka pelkäsin, ettei se mahdu keittiöömme, vaan päätyy terassille. Onnistui. Toinen penkki ei mahtunut. Sen tilalle tuotiin eteisestä kolme tuolia.
Sisko löysi kirpparilta raidalliset verhot. Niistä oli ajatus tehdä tiskipöydän aukkoon verhot. Ripustinkin ne ikkunaan luomaan lämmintä tunnelmaa talven ajaksi. Verhotankoa piti vähän laskea, että pituus riittii niukin naukin.
Lattialla on äidin kutomat räsymatot. Päivä oli niin hämärä, että kuvieni valotukset ovat vähän mitä sattuu. Marraskuun valon tunnelmissa mennään.
Työtasoksi ostettiin rispaantuneen ikilevytason tilalle rautakaupasta puuvalmis mäntyinen liimapuulevy. Sisko käsitteli sen kahteen kertaan Osmocolorin puuvahalla. Sisko löysi yhdesta kaapista lyjykynällä merkatun vuosiluvun 1951. Totesi olevansa samaa vuosikertaa kaappien kanssa.
Olin aina kummastellut, miksi vanhempieni kanssa mökillä osallisena ollut isän sisko oli maalannut isoäidin mökiltä tuodut vanhat kaapit oranssinpunaisiksi 1970-luvun alussa. Väri ei mielestäni ollut yhtään tädin, eikä kaappien tyyliä. Aiemmin kaapit olivat vaalean kellertävät. Väri sai selityksen, kun myöhemmin löysin tädin piirongin laatikosta kaksi Carl Larssonin painokuvaa. Maalausta harrastava täti oli tavoitellut Larssonin tunnelmaa.
Kehystin kuvat keittiön seinälle. Kirpparilta löysin äskettäin niiden yläpuolelle kaksi kehystettyä Larssonin kesäistä kuvaa täydentämään sarjaa. Spontaani kahden euron taidesijoitus. Kuvassa ikkunassa on vielä kesäisemmät verhot, nekin kirpparilta.
Todistettavasti on porattu ja sahattu. Vanhassa talossa kaikki on vinksallaan sinne sun tänne. Soviteltavaa riitti, mutta ei ole väliäkään olla millintarkkaa.
Tämä tiskipöytä on historiaa. Kuva ei kerro, miten huonossa kunnossa se oikeasti oli. Olin ennen kuvan ottamista jo ehtinyt poistaa kipattavan puulatikon. Sitä jäi pikkuisen ikävä, mutta pärjätään ilmankin. Pöydästä otettiin talteen vain kolme tukevaa leikkulautaa. Hana ei ole kovin vanha, se asennettiin uudelleen. Entinen tiskipöytä ja sen yläpuolella oleva kuivauskaappi, jonka säilytimme, ovat vanhemmalta ajalta kuin keittiön muut kaapit.