Translate

torstai 5. tammikuuta 2017

Lankakierrätystä. Muotopuolen villatakin langat saivat uuden olomuodon neulepeitteessä.

Joskus 90-alkupuolella neuloin villatakin pehmeäsävyisestä keltaisesta langasta. En tiedä miksi, koska keltainen ei ole värini. Varmaan väri oli sinä vuonna muotia. Silloin muoti suosi väljyyttä, joten tein neuleesta tahallisesti suuren. Tahattomasti siitä kuitenkin tuli kohtuuttoman suuri joka tavalla. Neule jäi vähälle käytölle ja ajautui mökille.

Marraskuisena iltana kaksi vuotta sitten kaipasin mökillä jotain näprättävää telkkarin ääreen. Purin villatakin takaisin langoiksi. Ehkä joskus keksin tehdä niistä jotain.

Syksyisin, kun illat pimenevät ja tulee oltua enemmän sisällä, kaipaan aina jotain käsityötä.  Jotain helppoa, minkä tekeminen ei vaadi liikaa keskittymistä. Keltaiset langat odottivat edelleen puikkoja. Keltaista vaatetta en halunnut. En viitsinyt ryhtyä värjäyshommiin. Jospa langoista saisi kehiteltyä jotain sisustukseen.   

Tämmöinen tuli.






Ostin keltaisen langan seuraksi kerän vihreää. ruskeaa ja kahta eri harmaata lankaa. 


Tarvittiin suunnitelma. Tässä taiteellinen näkemys. 

Tavoitteena ruudullinen, kaitaleista koostuva peite, jossa joka toinen ruutu on keltainen. Yhden kaitaleen leveys on 30 silmukkaa. Kokeilin sen sopivaksi määräksi kahdella sukkapuikolla neulottavaksi. 

Mallineule on mahdollisimman helppo. Kaksi silmukkaa oikein ja kaksi silmukkaa nurin. Aina kaksi kerrosta samalla tavalla ja sitten rytmin vaihto. Neuloessa väriruudun sopivaksi korkeudeksi ilmeni 40 kerrosta. 

Neuloin kuhunkin kaitaleeseen suunnitelmani mukaisessa värijärjestyksessä 11 ruutua. Peitteeseen tuli kahdeksan kaitaletta. Kahdeksan siksi, että lisävärien kerät riittivät juuri siihen. 
Paitsi ei ihan. Lopussa peli meni jännäksi. Viimeisen vihreän ruudun viimeistä kymmentä kerrosta varten jouduin hakemaan kaupasta toisen kerän vihreää.


Kaitaleita oli nopsa neuloa. Usein työ seilasi seurana telkkarisohvan ja tietsikan välillä. Yhdistin valmiit kaitaleet virkkaamalla kiinteitä silmukoita keltaisella langalla, sitähän edelleen riiti. 

Viimeistelyksi virkkasin koko peitteen ympäri keltaisella langalla neljä kerrosta kiinteitä silmukoita. Höyryttelin varovasti saumat ja reunuksen.



Neuleen purkamisesta



Muotopuolen villatakin lanka on laadukasta superwash-villaa. Se kannatti purkaa uutta käyttöä varten. Vyyhdinpuiden puutteessa purin villatakin kappaleet vyyhdeiksi pallin jalkojen ympärille. 



Vyyhdit pitäsi purkamisen jälkeen kastella perusteellisesti, jotta lanka suoristuu kunnolla. Mökillä oli vähän huonot olot siihen puuhaan. Tyydyin kostuttamaan vyyhtejä suihkepullolla sumutellen. Jätin yöksi kuivumaan. Ei moisella fuskulla ihan siloista lankaa tullut, mutta kelvatkoon. Ennen neulomista kerin vielä vyyhdet keriksi. Olisin voinut virittää vyyhden neulomista varten taas  tuolin jalkoihin, mutta halusin kuljettaa tytötä mukanani.





Tänään on loppiaisaatto. Tiukka pakkanen ja sädehtivän aurinkoinen talvipäivä. Valoa bloggari onkin odottanut hartaasti. Vihdoin sain tilaisuuden tehdä petauksen kuvausta varten. Peite näyttää niin keväiseltä, että otan sen käyttöön myöhemmin, joskus pääsiäisen aikoihin. 

Olen tehnyt lankakierrätyksestä jutun aiemminkin. 17.huhtikuuta 2015 tekemäni juttu löytyy täältä
Enpä muistanut, että olin liittänyt jo silloin juttuni tässäkin blogissa näkyvät villatakin purkukuvat. Nyt selvisi, mitä niistäkin langoista syntyi.