Translate

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Talven puhdetyö. Taas tuli tilkkupeite.

Talvisin kaipaan illoiksi telkkarin ääreen jotain puuhaa käsille. Nyt käytin paljon aikaa papereiden ja kirjahyllyn järjestämiseen ja karsimiseen. Sitä vatvontaa riitti niin paljon, että alkoi maistua liikaa paperille. Piti ainakin yksi käsityö polkaista tekeille.


Telkkarin ääreen sopii käsityö, jota tehdessä ei tarvitse kaiken aikaa pitää silmiä työssä. Tämäkin liittyy tavaran vähentämiseen kaapeista, vintiltä ja kellarista. Minulla on edelleen lankoja 60- ja 70-lukujen käsityömenneisyyden peruja. 

Tällä kertaa valitsin puuvillalankoja. Niitä olen usein katsellut, mutta en ole keksinyt, mitä niistä voisi tehdä. Kasasin tarjolle valikoiman värejä, joita voisi hyvällä tahdolla sovitella yhteen. Joitain värejä oli kaksi kerää, joitain vain yksi, muutamaa kolme kerää ja lisäksi langat olivat keskenään eri vahvuisia. 

Aloitin lankavahvuudesta, jota oli eniten. Ei oikein ollut mielikuvaa siitä, mitä olisin tekemässä. Aloin neuloa tilkkuja ja katsoa, mihin päädyn.


Loin 40 s. Se on sopiva määrä neulottavaksi sukkapuikoilla. Ei tarvitse heilutella pitkiä puikkoja. 

Helmineuleen valitsin siksi, että se on samanlainen molemmin puolin ja sen rytmistä saa helposti kiinni. Työhön ei montaa kertaa tarvitse lyhyen kerroksen aikana vilkaista. Uuden kerroksen alussa pitää tarkistaa, lähteekö oikealla vai nurjalla silmukalla. 

Otin mittamalliksi ensimmäisenä syntyneen tilkun, jotta pysyisin jokseenkin samassa koossa. Tukevammat langat neuloin 34:llä tai 36:lla silmukalla ja ohuimmat langat kaksinkertaisena. 

Kun tilkkuja alkoi olla jonniinmoinen määrä, levittelin ne lattialle ja tuumailin, minkä kokoisen peitteestä haluaisin. Laskeskelin myös, mihin langat riittäisivät niin, että saisin värit edes jotenkin ympättyä samaan työhön. Peitteen kooksi tulisi 6 x 9 = 54 palaa. 


Kun paloja oli riittävästi, alkoi pähkäily. Kävin lattialla melkoista palapeliä yrittäessäni asetella tilkkuja jotenkin silmän sietävään sommitelmaan. Samaa väriä oli satunnaisen vaihtelevia määriä, 2-7 kappaletta. 

Peitteen kokoamisen aikaan tassuttelin muutaman illan tilkkujen päällä. Kun ompelin paloja yhteen, varoin visusti sotkemasta vaivalla vatvottua järjestystäni.


Kun kaikki saumat oli ommeltu, ällistyin miten suuri peitteestä lopulta tuli. Sehän riittää telkkarihuoneen futonsohvan päälliseksi.


Kaksi kerää oli niin paksua laatua, että niiden juoksusta ei ihan riittänyt kahteen kokonaiseen tilkkuun samaa väriä. Haitanneeko tuo, jatkoin loppuun toisella värillä.


Jäi pieniä keränperiä. Ehkä teen näistä tyynynpäällisen. Jatkoksi löytyy vielä biegeä lankaa.




Taidanpa jättää peitteen sohvalle joksikin aikaa. Ryijy- ja gobeliinityynyjen päälliset ovat kirpputoriostoksia, kuten myös suuri villamatto.


Talven 2016/2017 puhdetyönä tein myös neulepeitteen. Siinä pääosassa on villatakin purkulanka. Millainen peite silloin syntyi, sen näet täältä.

Ehdinpä menneenä talvenä saada valmiiksi toisenkin telkkarineuleen. Sen pääosassa on purettu villapaita, josta tuli  tällainen villatakki.


Enpä olisi 70-luvulla aavistanut, että samoja lankoja pyörittelen vielä vuonna 2018.

Päivitys 7.4.2018:

Eivät jääneet enää pyöriteltäviksi nuokaan lankanyssykät. Niistä tuli vielä päällinen tyynyyn. Kaksi ylimääräistä neliötä päätyi pannulapuksi.