Translate

lauantai 30. syyskuuta 2017

Syksyisiä hetkiä mökillä





Syyskuun mökkipäivät ovat yhtä kyykytystä. Vuoroon metsässä ja puutarhassa. Mieluummin molemmissa. Poimin suuren puun alta yhdeksän ämpärillistä pudokkaita. Hyydyin hommaan niin, että toisen suuren puun alusta jäi korjamatta.



Laatuluokittelun jälkeen naapuri sai pyykkikorillisen peuroille vietäväksi. Osa meni suoraan kompostiin. Mukaan lähti kolme suurta muovikassillista. Yksi itselle, muut kavereille.



Seuraavaksi rantaan hakemaan vähän pihlajanmarjoja. Keittelen niistä hilloa omenoiden kanssa.



Pihlajan viereen, koivun kannon päälle oli luonto loihtinut hurmaavan taideteoksen.






Viime viikonloppuna savipitoinen kasvimaa oli ikävä lähestyttävä. Koko viikon on ollut poutaa. Nyt oli täsmähetki kääntää ja kuokkia sarka valkosipuleiden istutusta odottamaan.



Ettei rehkinnän tuoma hyvä hiki menisi hukkaan, kanttasin rikkaruohot myös kasvimaan reunasta kehäkukkien viereltä. 



Laukalle lähti taas. Kun lapio nyt oli käynnistetty, eikä selkä vastustanut isommin, käänsin vielä osan kasvimaata. Nyt oli päivän hyötyliikunta hoidettu. Tai niinhän sitä luulisi.



Kasvimaan reunalla oli vielä muutama myöhäinen kehäkukka kukassa, vaikka niiiden kaverit jo kypsyttelivät siemeniä. Aherruksen palkaksi syksyinen kimppu kotiin vietäväksi.



Ruokatauko ja takaisin pihalle. Tontillamme on isoja vaahteroita oikeastaan enemmän kuin yhden pihan tarpeisiin. Kauniita ovat, mutta lehtien määrä on melkoinen. Siskot tuon viime viikonloppuna siivosivat, mutta taas ovat lehtiään sirotelleet. Ja paljon on vielä puissa.



Lehdet olivat kuivia ja ilma tyyni. Eipä löytynyt selitysten paikkaa, oli tartuttava haravan varteen. Yhtään ei voi tietää, mikä on tilanne seuraavalla kerralla. Kuivia lehtiä jaksaa mummukin pressullisen kerrallaan kiskoa.



Haravoidessa löytyi toinen luonnon taideteos vanhoilta rapuilta. 

Kevät ja kesä ovat minulle mieluisimpia vuodenaikoja. Syksy on aina haikea ja ahdistavakin. Pakko on myöntää, että on syksylläkin hetkensä.





perjantai 29. syyskuuta 2017

Viisikymppinen Helsingin Kaupunginteatteri on ehompi kuin uutena

Olin Sisustustoimittajien ryhmän mukana tutustumassa suuren remontin läpikäyneeseen Helsingin Kaupunginteatteriin. 

Arkkitehti Timo Penttilän suunnittelema teatteri valmistui vuonna 1967. 

Kaksi vuotta, valtavasti työtä ja 67 miljoonaa euroa on panostettu siihen, että kaikki näyttää samalta kuin viisikymmentä vuotta sitten. 

Remontin totetuttamiseen osallistui nelisensataa yritystä. Suojellun rakennuksen remontissa säästettiin ja korjattiin kaikki mahdollinen alkuperäinen. Kaikki näkyvä, mitä oli pakko uusia on tehty madollisimman samankaltaiseksi kuin alkuperäinen. Lisää tietoa remontin yksityiskohdista löytyy esimerkiksi YLE:n jutussa ja Naiselo-blogissa.

 Vaikka ulkonäkö on tuttu, kaikki tekniikka on päivitetty tähän aikaan. Uusitun tekniikan osuus remontista on 19 miljoonaa euroa. Uuden tekniikan asentaminen suojeltuihin rakenteisiin on vaatinut tarkkaa suunnittelua ja taitavaa työtä. Pintavedoilla ei tässä remontissa edetty edes henkilökunnan tilojen puolella, missä kuusi kilometriä johtoja oli piilotettava käytävien vinolaudoitetun katon rakenteisiin kattoa tärvelemättä. 



Suuren näyttämön aula. Alkuperäiset marmoripinnat on korjattu ja hiottu. Kaiteet on putsattu ja entisöity.  



Näkymä suuren näyttämön aulaan. Valasimet ovat alkuperäiset, lamput ovat nyt ledejä.




Jokainen tiikkirima ja naulakon koukku on hoivattu uuteen hohtoon.






Suojelun takia kaikkea ei saatu nykyisten energiasäädösten mukaiseksi. Lämpiön ikkunat ovat edelleen yksinkertaiset. Alkuperäiset rakenteet eivät olisi kestäneet muutosta. 


Uudessa kokolattiamatossa on noudatettu alkuperäistä tyyliä.


Suurella näyttämöllä valmistauduttiin Myrskyluodon Maijan esitykseen,


 Suuren näyttämön katsomossa on 924 paikkaa. Silti tunnelma on näyttämöltä katsottuna yllättävän intiimi. Tuolien tiikkirungot ovat alkuperäiset. Verhoilukankaan sävy on sama kuin alkuperäisissä tuoleissa. 

Katsomoon on sijoitettu 208 kaiutinta, jotta äänentoisto olisi kaikkialla tasainen. Näyttämöllä on tilaa 600 neliömetriä ja sivukulisseissa vielä 400 neliömetriä. Näyttämö on Pohjoismaiden suurin. Näyttämön alla on 36 metrin pudotus ja paljon tekniikkaa.



Kun näyttämöllä kohottaan katseen ylös, avautuu huima 11 miljoonan euron teatteritekniikkataivas. Laskettavia lavasterakenteita on 55.  


Näyttämöltä pääsimme näyttämön sivuun, jossa oli valmiina illan näytöstä varten Myrskyluodon Maijan tarpeisto täsmällisessä järjestyksessä.  Näytöksessä kaiken on sujuttava saumattomasti. 








Tulevat tuotannot ovat vielä salaisia. Näyttämön sivulta edetessä oli kamerat suljettava. Tutustuimme lavasteverstaaseen, vaatevarastoon ja ompelimoon. Ai että kuvaaminen olisi kutkuttanut. 


Nämä luomukset olivat esillä lämpiössä. 

Myrskyluodon Maijassa on noin 40 näyttelijää. Asukokonaisuuksia on 200. Se ei ole kovin paljon verrattuna epookkinäytelmiin. Tohtori Zivagossa asukokonaisuuksia oli 500.

Teatteri työllistää noin 250 henkilöä. Näyttelijöitä on 40 ja lisäksi freelancerit.


Naistenhuone. Kyllä kelpaa.


Kun tilaisuus oli, piti kurkistaa myös miesten puolelle. Sielläkin on vaalea nahkasohva.