Translate

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Päivän asu. Wearing today. 24.3.2015

Kolea kevätpäivä. Lumet lähteneet, mutta lämpöä vain muutama aste. Talvitamineet tuntuvat tunkkaisilta, kärräsinkin niitä vintille jo pari viikkoa sitten. Lämmintä pitää kuitenkin vielä olla. Heleät kevätväritkään eivät ihan vielä innosta. Näin tänään.





Sesongin vaihtuessa vanhatkin asusteet tuntuvat uusilta. Kannattaa aina ratsata omat kaapit ennen ostoksille kirmaamista. Tässä setissä ei ole mitään uutta. Silti uudella tavalla yhdistelty kokonaisuus tuntuu uudelta. Ja passelilta juuri tämän päivän säähän.





Tai uutta ja uutta, vanhaa ja vanhaa. Nämä kaikki ovat kirpparilta. Uusin löytö on nahkatakki, 5 e. Vähän liian suuri kooltaan, mutta tällä säällä alle tarvitaankin vielä jotain lämmintä. Vihdoin löytyi käyttö alkusyksyllä kirpparilta ostamalleni villakankaiselle jakulle, 4 e. En oikein tajunnut, miksi sen ostin. Tweedruutukuosi ja värit tuntuivat kivalta ja kangas on miellyttävää villa/kashmirsekoitetta. Hyvä, että ostin. Villa lämmittää ja nahka pitää tuulen. Viimaisen sään takia pengoin vielä jotain pään suojaksi. Huomasin, että toiseen asuun syksyllä kirppikseltä ostamani virkattu baretti sointuu tähänkin, 3 e. Se suojaa ja tuulettuu juuri sopivasti.




Stockan hullareilta ostamani suuri Tigerin laukku on suosikkini jo kolmatta talvea. Ellei kauempaa. Aito nahka vain paranee käytössä.




Malagan El Cortes Ingles-tavaratalosta ostamani rasvanahkaiset saappaat ovat muisto ystävän kanssa tehdystä matkasta marraskuussa 2013. Liian heppoiset pakkasille, mutta juuri sopivat syksyn ja kevään koleuteen. Näitä vaalin. Minulla on ollut jo useat vähän saman kaltaiset, luonnollisen nahan väriset saappaat. Ensimmäiset olivat Pertti Palmrothin polven yli yltävät 60-luvulla. Niitä ja Italiasta 80-luvulla ostamiani ratsastussaappaiden mallisia ikävöin edelleen. Harmi, että kengät kuluvat. Onneksi minulla on vielä Pariisista 2005 ostetut perussaappaat tallella. Niillä pärjää talvellakin. Ostin silloin kuuman päivän turvottamiin jälkoihin sovittaessa liian suuret, niihin mahtuvat lammasnahkaiset pohjalliset. Noiden saappaiden jätettyä hankin varmasti taas uudet. 





Kirpparilta löytynyt nahkatakki on täsmähankinta näitä suosikkejani varten. Vaikka takin koko ei ole oikea, eikä nahan laatukaan ihan ykköstä, on se hyvinkin viitosen setelin sijoituksen väärti. Kun kyllästyttää, takin voi taas laittaa kiertoon. Laukun ja saappaat käytän loppuun.

Voittajafiilis - jänskätystä eläkeläisen elämässä

Viritin herätyksen aamuksi. Aamuyöllä havahduin neljä kertaa tarkistamaan aikaa. Aamulla varasin kalenterin, kynän ja etsin oikean numeron valmiiksi puhelimen näytölle. Avasin radion, varmuudeksi Ylen Ykkösen, että saan tarkan aikamerkin. Ensimmäisen aikamerkkiäänen kohdalla painoin puhelimen soita-painiketta. 

Maanantaiaamuisin kello 8 alkaa terveyskeskuksen lääkäriaikojen varaus. Olen jo oppinut pelisäännöt. Neljännellä yrityksellä sain yhteyden vastaajaan. Ajan varaus, paina 1, jos haluat, että soitamme takaisin, paina 1. Soitamme noin kello 8:15. Tehty.

Omahoitaja soitti 8:20. Valitettavasti kaikki ajat ovat menneet. Voitte yrittää uudelleen ensi viikolla tai pyytää palveluseteliä.

En halua enkä tarvitse palveluseteliä. Haluan määräaikaistarkastukseen omalääkäärille. 
Kummastelin, miten viikon ajat voivat mennä niin nopeasti. Omahoitaja pahoittelee. Olette näköjään soittanut kerran aiemmin. Kannattaa olla aktiivinen, hän kannustaa. No, voitte yrittää huomenna, jos sattuisi tulemaan peruutusaika.

Taustaa. Kävin laboratoriossa kolme viikkoa sitten. Soitin sen jälkeen tilatakseni lääkäriajan. Myöhästyin, ajat olivat menneet. Eikä ensi viikollakaan kannata soittaa. Soittakaa seuraavan viikon maanantaina kello kahdeksan, neuvoi omahoitaja. Näin tein. Huti tuli.

Eilen illalla viritin varmuudeksi taas kellon herättämään. Aamulla olin haukkana sormi omahoitajan numerolla. Aikamerkki. Soita. Sain yhteyden vastaajaan. Valitsin ohjeiden mukaan 1 ja 1. Omahoitaja soitti vastaajan lupauksen mukaan kello 8:10. Yksi aika on jäljellä tasan viikon kuluttua.

Hiphei, hurraa, jeijei! Miksi ihmeessä melkein tuuletin puhelun jälkeen?

Omalääkäri on hyvä systeemi. Omahoitajalle ja laboratorioon pääsee helposti. Omalääkärin vastaanotolle pääsy on lottoa ja bingoa. Ei sen näin pitäisi mennä.

Eläkevuosien alussa en vielä osannut kisan sääntöjä. Useamman yrityksen jälkeen en saanut lääkäriaikaa. Omalääkäri, jota en ollut koskaan tavannut, uusi työterveyslääkärin kirjoittamat reseptit näkemättä minua. 

Olen eläkkellä kuudetta vuotta. Kahdesti olen onnistunut saamaan ajan kontrollikäyntiin vastaanotolle ja kerran puhelinajan. Kerran jätin ajanvaraussysteemiin turhautuneena kontrollikäynnin väliin.

Kuuluin pitkään työterveyshuollon piiriin. En alkuunkaan osannut aavistaa, miten haastavaksi lääkärin tavoittaminen on muuttunut. Aiemmat kokemukset olivat 70-luvulta. 

Miten käy sitten, kun en enää osaa enkä jaksa yrittää ajanvarausta sekunnilleen oikeaan aikaan?

Kannattaa olla aktiivinen. Yrittää uudelleen viikon kulttua maanantaina kello kahdeksan.