Translate

torstai 16. lokakuuta 2014

Valoa, valoa, valoa!


Pimeä tulee yhä aikaisemmin. Hämärän hiipiessä kuljen ympäri kotia ja napsuttelen päälle valoja. Joka huoneeseen. Vaikka siellä ei kävisi kukaan.

Elokuvissa näkee, miten joku tulee kotiin ja kaikki valot syttyvät yhdellä kertaa. Varman meilläkin sellaista tekniikka on tarjolla. Vanhassa asunnossamme saan tyytyä napsuttelemaan katkaisijoita.

Olen erityisen mieltynyt tunnelmavaloihin. Varsinkin ikkunoilla. Joka huoneessa on kyllä ihan kelpo yleisvalaisin katossa. Niitä en napsuttele päälle. Ainoastaan tarvittaessa. Tästä on kotona välillä keskustelua. Minulle tunnelma on tärkein. Yleensä olen hyvinkin säästäväinen. Valoista en halua tinkiä. Se olisi poissa hyvästä olosta, viihtymisestä. 

Tunnelmavalojen lisäksi jokaisessa paikassa, missä tehdään jotain, on oltava riittävän tehokas ja helposti kohdennettava valaisin. Muuten ei tule mistään mitään. Molempia tarvitaan, tehoa ja tunnelmaa. 

Ärsyynnyn, jos valaistus ei ole kunnossa. Varsinkin ulkomailla on hotellihuoneissa useitakin tunnelmavaloja, mutta vuoteessa lukeminen on mahdotonta himmeän yötuikun kajossa.
Luin juuri, että pienikin valo yöllä heikentää melatoniinin tuotantoa. Ja voi lihottaa! Jestas. Tehköön niin. Olen syntynyt keskellä kesää. Ehkä siksi rakastan valoisten kesäöiden hämyä. Kaupungissa koti on katuvalojen piirissä. Niistä riittää sopivasti yövaloksi. Matkoilla jätän aina vessavalon päälle ja oven hiukan raolleen.

Vuosikymmenten myötä kotiin on kertynyt sekalainen kokoelma valon tuojia, parin euron kirppurorilöytöjä sekä kotimaisia design-valaisimia.  




Eero Aarnion Tuplakupla, Double Bubble, vuodelta 2001. Ensin en tykännyt, sitten mielistyin ja lopulta piti saada.



Yki Nummen ikinuori Modern Art on suunniteltu jo vuonna 1955. 


Harri Koskisen Block-valaisin vuodelta 1996 riemastutti ensinäkemältä.




Ikean alennuslaarista joskus 90-luvulla. Pinkinpunaiset jalat oli ajatus maalata. Sitten löytyivät passelit varjostimet jostain toisesta poistolaarista.






Keltaiset samaisesta Ikean alelaarista kuin punaiset.




Tulkoon mukaan yksi hyötyvalaisin. Klassinen messinkivartinen jalkalamppu Stockalta vuosia sitten. Varjostimen olen jo vaihtanut.



Led-valaisin "lähti mukaan" alakerran liikkeestä, kun hain himmenninsulaketta toiseen valaisimeen. Merkki on Wofi, kauppiaan messuilta hankkima näytekappale.



Keittiön ikkuna. Kirppislöydöt, varjostimet ja jalat, löysivt toisensa. 



Mistähän nuokin ovat ilmestyneet?


Ainoa kattovalaisin, jonka iltaisin laitan päälle on Yki Nummen Lokki vuodelta 1960.

Muuten, ei mikään muotovalio, mutta mainio hyötylamppu on työpaikalle hankkimani ja siellä monia vuosia valaissut Päivänsäde-kirkasvalolamppu. Edelleen toimii. Lohtuna syvimpään kaamokseen ja apuna tarkkaan työskentelyyn. En laita kuvaa. Jos kiinnostaa, nykyiset versiot löytyvät netistä. 

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Asuni tänään Mummi ja musta nahka Outfit of the day

Pukeutuminen on kiinnostanut ja innostanut minua niin kauan kuin muistini kantaa. Pukeutuminen on paitsi hauskaa, jokus myös yllättävää ja riemastuttavaa. Eilen suorastaan repeilin. On ihan pakko väsätä tämä tuoreeltaan. 


Syksyn suosikkiasuni perustuu kirpputorilöydöille. Alkukesästä ostin nahkajakun. Sitä olen käyttänyt ahkerasti kaiken aikaa. Elokuun helteillä löysin nahkahameen. Sen aika on tullut vasta nyt ilmojen viilennyttyä. Pitkään aikaan en ole käyttänyt mustaa. Piti yrittää raapia kokoon joku järjellinen kokonaisuus. Tässä.





Viimeiset vuodet olen kulkenut syksystä kevääseen enimmäkseen saappaissa. Jo pidemmän aikaa on tehnyt mieli herrainmallisia kävelykenkiä. Stockmannilta löysin mieleiset. Yllätyksenä myyjä tarjosi niistä 30 % alennusta. Minulta oli jäänyt huomaamatta joku esitteen mukana ollut tarjouskuponki. Sehän sopi mainiosti. Ostos tuntui entistä mieluisammalta.


Seuraava ongelma oli laukku. Musta pitäisi olla. Aina ei tarvitse mennä omaa kaappia kauemmaksi. Vaatehuoneen ylähyllyllä on oleentunut viimeksi yli viisi vuotta sitten työkäytössä ollut musta nahkalaukku. Ostin sen aikanaan paikallisesta Euromaketista. Koko kauppaa ei ole ollut enää vuosiin. Ei maksanut paljoa. Vähän turhan tilava nykytarpeisiin, mutta menee. Aika ei ole laukkua silmissäni pahentanut.


Nahkajakku on kaulukseton. Ulkona on jo vähän viimaista. Kaulaan lämmikettä. Pengoin huivipinoa. Bingo! Sain varmaan kuusi, ellei seitsemän vuotta sitten siskon kiinalaiselta vaihto-oppilaalta joululahjaksi suuren kuminauharypytetyn viskoosihuivin. Periaatteessa ihan kiva. Se vain ei ole istunut yksiin minkään asun kanssa. Nyt hoksasin, että se istuu rillieni kanssa ihan jees.  Käyttöön. Onneksi en ole myynyt kirppiksellä.


Jos aikoo syksyllä pukeutua hameeseen, se valitttavasti vaatii asusteinhokkini, sukkahousut. Lindexillä näin nämä. Ei se niin kurjaa olekaan, ellei tarvitse kiskoa jalkaan niitä ohuimpia versioita.  


Ai että mikä tässä on hauskaa? Olin muutama päivä sitten Helsingissä. Kauppaliikkeessä nainen sanoi, että sinulla on kiva nahkahame. Katsoin häntä. Hänelläkin oli nahkahame. Ja oikein kivat sukkahousut, hän jatkoi. Eipä, hänellä oli samat! Siinä peukuteltiin toisillemme.

Jaa, että mikä sai eilen repeilemään? Katsoin Putousta. Yhdellä sketsihahmolla oli musta nahkahame ja nuo samat sukkahousut. Olin pudota sohvalta!