Translate

lauantai 16. syyskuuta 2017

Kun mitään en tarvitse. Sisustus- ja designmessuilla, Habitare 2017

Juuri nyt elän aikaa, jossa tavaran virta käy vuolaana ovesta ulos. Yritän pala palalta järjestää elämääni uuteen malliin. Silti halusin käydä asumisen messuilla. 

Tavaroita ei suinkaan aina tarvitse katsoa hankinnat mielessä. Sen asian opettivat työvuodet tavaroiden parissa. Messuilla katselen tunnustellen ja makustellen. 

Enemmän kuin yksittäisiä tuotteita tai valmistajia, seuraan sitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Sitä, millaisia muotoja, materiaaleja ja värejä meille tarjotaan juuri tässä ajassa. Sitä, mihin nyt uskotaan ja toivotaan meidän kuluttajinen mieltyvän ja vaihtelunhalussamme innostuvan panostamaan.  

Kauneus, kodikkuus, laatu ja värikkyys ovat sanoja, jotka nousevat mieleeni messujen tarjonnasta. Positiivinen katselmus.



Paljon värejä ja kuvioita. Ei räikeää, vaan täyteläisen vahvaaa ja hienovaraisen lempeää. Sinistä ei ole näkynyt aikoihin. Nyt näkyy yllättävän paljon. Sametti ja plyysi ovat palanneet kalusteisiin, tyynyihin ja peitteisiin.




Paljon kauniisti työstettyä puupintaa. Naamankan pikkupöytien/istuinten pinta on hyväiltävän sileä pehmeiksi viimeisteltyjä reunoja myöten.  


 Aiemmin Anttilan merkkinä tunnettu Anno on palannut. Kauniita luonnonläheisiä sävyjä ja materiaaleja. Annon uusi mallisto on myynnissä verkkokaupassa.



Elina Ulvion kekseliäs Kuu-valaisinsarja on yksi Sisustustoimittajien yhdistyksen kokoaman Toimittajien tusinan valinnoista. Koko tusina perusteluineen sisustustoimittajat.fi -sivulla. 


Sisustustoimittajien yhdistyksen Toimittajien tusina-osastolta


 Sisustustoimittajien yhdistyksen Toimittajien tusina-osastolta


Sisustustoimittajien yhdistyksen Toimittajien tusina-osastolta



Pieniin asuntoihin, joissa myös kaappitilaa on niukasti, sopivat esillä pidettävät säilytysratkaisut. Riku Toivosen Iso-Taneli ja Pikku-Taneli, katso lisää tästä



Näppärä metallinen pikkunaulakko mmltr, Johan Samuli Pöllänen Oy.



Sisustusarkkitehti Hanni Koroma suunnitteli 20-vuotisen uransa kunniaksi ensimmäisen sarjatuotantoon tulevan kalusteensa. Linkissä lähempää tietoa Avata-kaapista.


Kuviokudotut matot ovat suosiossa.1980-luvun hitti, villainen dhurrie-mattokin on palannut. Väritykset ovat uusiutuneet. Hobby Hall.


Samettia, helmineulepeite, kuviomatto, pehmeitä sävyjä. Hobby Hall.


Lapuan Kankureiden pellavaa. 


Lapuan Kankureiden huippuosaamista. Kukat-kuosi, sunnittelu Makoto Kagoshima, materiaali puuvilla/pellava.



Messujen kiinnostavinta antia minulle oli tälläkin kertaa tulevaisuutta, asumisen, muotoilun  ja ylipäätään elämän megatrendejä luotaava Signals-vainunäyttely. Onnekkaasti sain kuulla näyttelyn koostajien, trendianalyytikko Susanna Björklundin ja muotoilija Sisse Collanderin vetämän esittelykierroksen. Signals-näyttelyn neljän erilaisen tilan kattoteemana oli kysymys  Millä laseilla katsot? 

OFFLINE
Digitaalisuuden, ikävien maailmantapahtumien ja valeuutisten vastatrendinä korostuu oman ajan, intuition, käsin tekemisen ja pehmeiden arvojen arvostus.

ONNI
 Jokainen koti on erilainen. Maailma muuttuu hiljalleen ja sen myötä arvot ja kulutuskäyttäytyminen muuttuvat. Mikä on kodin rooli onnellisuudessa?

AGE LESS
 Mikä on iän merkitys asumisessa? Ikäräjat murtuvat, Se, mitä missäkin iässä tehdään ja miten eletään on muuttumassa. Mummoilla ja teineillä on annettavaa. 

SATTUMA
 Elämä tapaa yllättää. Asuinpaikka, kumppanin löytäminen, kodin perustaminen. Vaikka miten aikataulutamme ja suunnittelemme, on sattumalla suuri osansa elämässä. Sattuma saa näkyä kodissa.
Itselle sopivia valintoja. Millä laseilla katsot? Toisen kodikkuus on toiselle kaaos. Juu, heti menisin oikomaan peitteet ja asettelemaan tyynyt. Signals-vainunäyttely


Vauhdin hiljentäminen. Oma aika, oma tekeminen. Signals-vainunäyttely




Toisen hurmaava minimaalisuus on toiselle ankeaa.Signals-vainunäyttely



 Täydellisyys on tylsää. Sattuma kutkuttaa ja voi tuoda vaikka pahkapöydän. Siis jos sellaisesta tykkää. Signals-vainunäyttely. 


Voiko kodista nähdä asukkaan iän? Väestö ikääntyy. Persoonallisuus ja maku pysyvät. Kotona asutaan yhä pidempään. Signals-vainunäyttely


 Miksi huonosti liikkuvien käyttöön tarkoitetut kalusteet ovat rumia? Näissä siirreltävissä kävelykeppi-pöydissä on asiaa pohdittu. Tuotekehittelyä kyllä kaipaavat. Omaishoitajakokemuksella en antaisi huonosti liikkuvan käyttöön





Missä iässä voi tehdä asioita? Kolmetoistavuotiaat yrittäjähenkiset  pojat suunnittelivat ja rakensivat vuoteen. Signals-vainunäyttely.



Mistä messuilla kohistiin eniten? No, se oli japanilainen Muji, joka harkitsee myymälän perustamista Suomeen. Mujin osasto ei varsinaisesti ollut messuosasto, vaan myymälä. Kassajono oli katkeamaton. Ovatko messut menossa pop up -myymälöiden suuntaan?  



Muji tarjoaa pelkistetyn kauniita arkisia esineitä




Mujin mökin muotokieli on kovin tutun oloista. 



 Antiikkimessujen puolella oli touhukas nallejen autokorjaamo.


Pienten astioiden tarkoitusta en tullut selvittäneeksi. Pakko ne oli kuvata. Vaikutti siltä, että on vahva ehdokas messujen kuvatuimmaksi kohteeksi.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä.

Tein edellisen blogipäivitykseni toukokuussa. Huhuu, täällä ollaan! En ole lopettamassa blogiani. Elämä vain ei aina tarjoa tasaisintaan. Puolison vaikea sairaus on vienyt voimia ehkä enemmän, kuin olen uskaltanut itselleni tunnustaa. 

Päivät seuraavat vääjäämättä toinen toistaan. Huomisesta ei voi tietää. Yritän tietoisesti keskittyä siihen, mikä on hyvää ja positiivista.

Tänään olen iloinnut uusista silmälaseista. Pudotin helmikuussa kauppamatkalla lasit, joista pidin paljon. Huomasin vahingon nopeasti ja palasin kulkemaani reittiä. Laseja en enää löytänyt. Joku oli ne ottanut. Huhuilin lasien perään somen paikallisella ilmoitussivulla, paikallislehdessä ja kyselin pari kertaa poliisin löytötavarasta. Ei tulosta. 

Onneksi vakuutusyhtiö uskoi tarinani ja sain korvauksena osan hinnasta. Puoliso lupasi maksaa uusista laseista loput syntymäpäivälahjana. Vihdoin viimein sain aikaiseksi käydä tilaamassa uudet lasit. Siniset, kuten kadottamani lasit olivat.




 




Optikkoliikkeestä kotiin ehdittyäni tajusin, että olin tilannut ensimmäiset kehykset, joita nenälleni sovitettavaksi tarjottiin. Yleensä sovittelen vaikka kuinka monet ennen valintaa, ihan jo huvikseni. 

Jännitin kovasti pikaista valintaani. Olinko mokannut? Ei ollut aihetta huoleen. Olen asioinut tutun myyjän kanssa vuosikymmenet. Hän tietää, mikä minulle sopii, vaikka itse en ihan tolkuissani ollut.

Sitten sitä otsikkoni lupaamaa vanhaa. Viime syksynä mökin vintillä käydessä osui silmiini äidin vanha pusero. Ostettu joltain matkalta vuosikymmeniä sitten. Pusero näytti nuhjuiselta riiputtuaan vintillä ties miten kauan. Päätin viedä sen kotiin pestäväksi. Voisihan sen ehkä myydä kirpparilla. 

Yllätyksekseni pusero raikastui pesussa niin kauniiksi, että sovitin sitä päälleni. Ei lähde kierrätykseen.

 



Pusero on kirjottu taitavasti käsin ommellen.



Kaikki saumat on huoliteltu koristepistoin.


Takakappalessa on pieniä somisteita


Vuonna 1970 ostin itselleni Saksassa vastaavan tyyppisen mustan puseron. Sitä ei enää ole. Äidin pusero tuo mukanaan tuulahduksen samaa 70-luvun hippitunnelmaa.

Tässä uudet ja kadonneet silmälasit. Enää ei harmita.

 

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Naisten puutarha. Hurmaavaa katoavaa kauneutta Hyvinkäällä.



Kuvataiteilija Kaisa Salmen ympäristötaideteos Naisten puutarha on ilahduttanut väkeä tämän ihana kesäisen viikon ajan Hyvinkään keskustassa. Teoksen aiheena on seitsemän naista. Taiteilija valitsi teosten hyvinkääläiset esikuvat yleisön ehdotusten pohjalta. 

Harmi vain, nämä ihanuudet ovat katoavaisia. Kastelusta huolimatta aurinkoisten päivien paahde ja tuuli väsyttävät kasveja. Lauantaina teokset puretaan. Halukkaat voivat hakea kasveja mukaansa ja näin ne pääsevät jatkamaan kesää hyvinkääläisten pihoissa.

Teoksen on tuottanut Hyvinkään taidemuseo ja se on osa Hyvinkää 100-juhlavuoden ohjelmaa. 




Charlotta Kivistö intendentti Hyvinkään orkesteri








Diandra Flores laulaja












Äiti (Kaarina Tuomi) kaikkien äitien edustaja








Helvi Mustonen kuvataiteilija









Anita Tamminen terveydenhoitaja/järjestöaktiivi



Anu Lahtinen professori Helsingin yliopisto






Sinikka Ala-Paavola kieltenopettaja emerita kunnallispoliitikko

Päivitys 27.5.2017





Teosten purku kävi vauhdilla. Menin paikalle vähän ennen sovittua aikaa, jolloin kasveja oli luvattu kaupunkilaisten haettavaksi. Suurin osa oli jo ehditty kerätä talteen. 



Osa taideteosta jatkaa kasvuaan parvekkeellani.