Translate

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Tartto viehättää monella tapaa. Hansapäivien aikaan kaupunki on täynnä väkeä ja tapahtumia.


 Sattui niin mukavasti, että keskikoulutoverilla on vaimonsa kanssa ollut Tartossa kakkoskoti yli kaksikymmentä vuotta. Saimme kutsun luokkakokoukseen. Samaa ikäluokkaa kun olemme, juhlistimme samalla yhteisiä seisemänkymppisiä. 

Tartosta minulla on ollut mielikuva historiallisesti tunnettuna yliopistokaupunkina, jossa moni suomalainenkin on tutkintonsa suorittanut. Isäntämme sanoikin, että kun näkee kadulla kaksi nuorta naista koiran kanssa, voi olla aika varma, että he ovat suomalaisia eläinlääketieteen opiskelijoita. Juuri muuta en kaupungista tiennyt. 

Isäntäparimme tuntee kaupungin hyvin ja taitaa kielen. Saimme nauttia lähes alkuasukkaiden vieraanvaraisuudesta ja opastuksesta.

Mielikuvani Tartosta laajentui: historiaa kunnioittava, sivistynyt, puhdas, yhteisöllinen, toimelias ja kivan kotoisalla tavalla rento. Viehätyin monesta.




Tarton Hansapäivät on supersuosittu kaksi päivää kestävä heinäkuisen viikonlopun tapahtuma. Kaupunki on silloin täynnä. Varmistimme paalupaikan varaamalla huoneet jo helmikuun alkupuolella raatihuoneen vierellä sijaitsevasta Draakon-hotellista, näkyy kuvassa oikealla.






Raatihuoneen suihkulähteen pari antauntuneena ikisuudelmaan.




Kun saavuimme, oli raatihuoneen aukio, Raekoja Plats avara ja hiljainen. Keltaisen talon kulmalta lähtee leveä kävelybulevardi Küüni.



Sää suosi Hansapäiviä. Varmasti suuri helpotus tapahtuman järjestäjille, sillä vain muutamia päivä aiemmin oli kaupunkia koetellut rankkasade. Perjantai oli osin sateinen, mutta lauantai koitti heleän aurinkoisena. 

Yön aikana olivat Raekoja plats ja Küüni täyttyneet kuin taikasauvan heilahduksesta markkinakojuista. Väkeä alkoi vaeltaa paikalle heti aamusta.








Hansapäivien virallisen avauksen suoritti pormestari. Puheesta ymmärsin sen verran, että toivoteltiin aurinkoa ja makeita mansikoita. 



Raatihuoneen esiintymislavalla oli ohjelmaa myöhäisen iltaan saakka. Osuin paikalle, kun tämä sympaattinen kaveri lauloi ja musisoi puusta ja nauloista rakentamillaan soittimilla. 



Osa porukastamme majoittui hotellin yläkerran tilavaan parvekehuoneeseen. Esiintymislavan meno hiljeni tasan 22:30. 



Keskustan hahmottaa nopeasti. Turistikartalla pärjäsi mainiosti. 



Viehätyin yhteisöllisyydestä. Kuten kaupungin siisteys. Kevällä kuulemma järjestetään koko Viron yleiset siivoustalkoot sloganilla "Teeme ära", tehdään pois.





Viehätyin kaupungin lukuisista patsaista, vanhoista ja uusista, kaduilla ja puistoissa. Ja kivoista oivalluksista. Näiden metallielementtien sisäpuolella on ilmoituksia. Näennäisen satunnaisesti muotoillut reunat muodostavat tietyssä kulmassa katsoen ihmishahmoja. Küüni. 



Jos vauva olisi aikuisen kokoinen. Küüni.

Seuraavat kuvat ovat Hansapäivien myyntikojujen täyttämältä Küünilta. 


















Muodikkaat lettikampaukset sopivat Hansapäivien keskiaikaiseen tyyliin.
 



Mekkoja pienile ja isommille. Myynnissä olevat naisten asut olivat enimmäkseen pellavaa. Hyvin monet olivat myös pukeutuneet pellavaan. 





 Shoppailin vain kameralla. Jostain syystä en osaa ostaa markkinoilta.


Viehätyin siitä, miten lapset olivat luontevasti mukana kaikessa. Heti Hansapäivien jälkeen neljä vuotta täyttänyt Simon käänteli lihavartaita tekijän ottein.


Nämä muusikot esiintyivät kuulemma jo viime kesänäkin. 

Näytti soittajille lanttejakin kertyvän mukavaan tahtiin.




Viehätyin siitä, että lapsille oli runsaasti ohjelmaa rauhallisella puistoalueella. 






Viehätyin siitä, että keskustassa on runsaasti levähdyspenkkejä.






Emajoen rantaa.

Vanhat autot keräsivät katsojia. Hienoja esineitä. Täytyy sanoa, että viihdyin näiden parissa paremmin kuin myyntikojuilla.




















Liikkujille triathlon, myös lasten sarja. Voimailijoille omat haasteet.



Kaupungin historiallisia kohteita löytyy, kun nousee Lossia pitkin ali Enkelinsillan ylös tuomiokirkon mäelle, Toomemäelle.







Ja seuraava on paholaisen silta.





Tartu Toomekirik. Kirkkosali on raunioina, mutta siellä pidetään muun muassa musiikiesityksiä. Korjattussa päädyssä on museo.





1800-luvun alulla rakennettu tähtitorni, Tartu Tähetorn Toomemäellä oli aikanaan astronomian tärkeimpiä keskuksia maailmassa. Nyt museona.


Viehätyin kaupungin monista muraaleista.














Tämä muraali on yliopistorakennuksen vieressä. Maalauksen ikkunoissa on yliopiston rehtoreita ja professoreja.







Kirjallisuuden ystävien suosikkikohde on kuvauttaa itsensä istumassa näiden herrojen välissä. Monumentti esittää mielikuvituksellista keskustelua kahden kirjailijan, irlantilaisen Oscar Vilden (1854-1900) ja virolaisen Eduard Vilden (1865-1933) välillä. 

Kuvan jälkeen voi siirtyä kahville tai lounaalle toisen kerroksen ravintolaan.



Viehätyin vanhojen rakennusten hienosta kunnostuksesta.







Jotenkin uskon luottavaisesti näidenkin rakennusten odottavan entisöintiä purkamisen sijaan.



Tärkeä kohde. Kasvitieteellinen puutarha (kartan 61) on laaja ja maastoltaan vaihteleva alue. Sisäänpääsy on vapaa, ainoastaan suureen kasvihuoneeseen on pääsymaksu.

















Kasvitieteellisen puutarhan suojassa oli kauniina päivänä menossa kahden hääparin kuvaus. 

Taustalla näkyvät ensimmäiset Supilinn-kaupungiosan talot. 
Supilinn oli köyhien asuinaluetta. Puutalojen tonteilla kasvatettiin elannoksi vihanneksia, joiden mukaan on nimetty katuja (kartalla Kroonuaija-kadun yläpuolella näkyy Herne-katu). Alue sai nimensä asukkaiden köhyydestä, heillä kun oli varaa lähinnä sopparuokiin. 
Nykyään alue on varsinkin nuorten suosiossa. Taloja ja pihoja kunnostetaan. Kiinnostavia kortteelita, joissa varmasti tapahtuu paljon muutosta lähivuosina.










Talossa on vahtikoira.








Kauppakeskus Tasku edustaa uutta arkkitehtuuria. Ensin valmistui torniosa, ilmeinen taskumatti, virolaisittain Plasku, joten viereen tuli luontevasti Tasku. 



Taskun aulassa oli menossa nuorten judotunti.



Viehätyin siitä, miten kaupunki arvostaa historiaa ja pitää rankankin menneisyyden esillä jokaisen päivittäin nähtävänä. Avara kävelykatu Küüni ei aina ole ollut yhtä leveä. Tässä näkyy asutuksen linja ennen pommituksia.



Taskun torniin pääsee tietyin ajoin. Vasemmalla kauppahalli.



Valoisa ja nykyaikainen. 



Uudelleen rakennetussa kauppahallissakin on esillä karu historia.








Näkymä kohti keskustaa nyt ja ennen sotaa. Alakuvassa oikealla näkyvän alueen talot ovat lähes kaikki poissa.





Kertaakaan ei nälkä eikä jano päässyt yllättämään. Kahviloissa oli hankala tehdä päätöksiä.



Tämä on matkapäiväkirja oikeastaan itselleni ja matkakumppaneille. Olen iloinen, että olet pysynyt matkassa mukana tähän saakka, kiitos siitä.

Teimme myös päiväretken pikkubussilla. Siitä myöhemmin.