Translate

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Asuni tänään. Nahkatakkinen mummo.


Syksy voittaa, väistämättä. Eilen vielä iloitsin paljain säärin kulkemisesta. Tänään oli puettava ulos lähtiessä farkut ja takkikin.

Viime vuosina olen mielistynyt syksyn ja kevään pukeutumisessa nahkatakkeihin. Nahka on huoleton materiaali ja suojaa tuulelta.

Pari viikkoa sitten pistäydyin uteliaisuuttani kauppakeskuksessa viimeisiä tunteja auki olevaan pop up -myymälään. 

Silmä poimi nahkatakkien tangosta sinisen sävyn. Takki oli ainoa tätä mallia, väri mieluinen ja kokokin osui kohdalleen. 

Kauppias sanoi ostavansa myös tehtaiden yksittäisiä mallikappaleita. Tämä takki on sellainen ja siksi hänellä ainoa. Voin uskoa, että kyseessä on protokappale. M-koon takissa on selvästi liian pitkät hihat. No, minulla on pitkät kädet. Ongelma on usein toisin päin. 

Takin tarvetta ei todellakaan ollut. Sovittelin huvikseni. Niinhän siinä kävi, että kuittasin takin satasella mukaani. Tänään vein heräteostoksen ulkoilemaan. 


















Tunnustus. Lyhyitä nahkatakkeja on nyt naulakossa neljä. Ja pitkä miesten trenssi. Hankintojen hintahaarukka on 5 - 170 euroa. Laskin, että olen sijoittanut nahkatakkeihin 11 vuoden aikana yhteensä noin 380 euroa. Ei tuosta niin paljoa vuotta kohden tule. Vaan jospa kuitenkin alkaisi riittää. Jos uutta tulee, on jostain luovuttava. Tämä on lupaus.

Uskon, että toistaiseksi nämä entisetkään eivät vielä ole entisiä.


 Tästä se lähtiPunainen on matkamuisto Amsterdamista, 2004


Seuraava tummanruskea on matkannut mukana monessa reissussa.


Miesten trenssi kirpparilta. Turvatakki syyysviimaan.


Musta jakku kirppikseltä. Seuraksi löytyi hame toiselta kirppikseltä.


Konjakinvärinen kirppikseltä.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Vielä tänään. Lempeät hyvästit kesälle paljain säärin.

Kun tein edellisen pukeutumispäivitykseni neljäs päivä elokuuta otsikolla Pieni mekkoraati, pidin kiirettä. Oletin, että kesä on tuota pikaa ohi. Eipä mitään, lämpimät olivat vasta tulossa.

Uskomatonta, että tänään, puolivälissä syyskuuta tarkenee vielä helmoissa paljain säärin. Kesäiset värit ovat kuitenkin saaneet väistyä. 

Huomaan, että minulla on vuosi toisensa jälkeen tietyt asut, joihin pukeudun, kun sesonki on vaihtumassa kesästä syksyyn ja uudelleen taas keväästä kesään. Neutraalit khakisävyt ovat taas kutsuneet viime viikosta asti.



Puuvillapopliinihame on pettämätön suosikkini ties miten monen vuoden takaa. Eikä huonoksi muutu.


Hauras siemenkoru on siskon tuliainen Kuubasta. 



Enpä arvannut joskus kasarivuosina, että lankavarastooni kertyneistä puuvillaisista keränperistä koostamani pusero olisi käytössä vielä vuonna 2015. Ja pysyy vaatevarastossani.








Toinen suosikki, itsellenikin yllätyksenä, on tämä jännän harmaanvihertävä vuoritettu hame, jonka ostin Esprit-poistotangosta. Armeijavivahteisen värityksen vastapainona on kivana riitasointuna paljettikirjailu ja kankaan heilahteleva keveys. 


Kuvien hameille yhteistä on se, että ne ovat muistoja Pariisista. Ja että maksoivat kumpikin neljä euroa. Toteutuneina käyttövuosina laskettuna aika hyvät hankinnat. 

maanantai 14. syyskuuta 2015

Sulokkaat sipulit

Eilen nostin mökillä sipulisadon. Tykkään sipulista ja erityisen kovasti itse kasvatetuista. Ovat niin somiakin, että asetin kotiin tuomistani muutaman näytille keittiön pöydälle. Vaikka juuri nuo yksilöt eivät olleet täydellisimpiä, vaan nopeimmin käytettäviksi valikoimiani.













Parta pois ja pesulle.




Valkosipulin lähes itseni korkuisten varsien päästä otan talteen koristeelliset itusilmut "leikkokukiksi". Ne saavat kuivua suuressa maljakossa, suuressa hillopurkissa. Pienistä itusilmuistakin voisi kasvattaa uusia sipuleita. Toimin kuitenkin tehokkaamman kautta. Ennen pakkasten tuloa otan muutaman kokonaisen valkosipulin ja pistelen niiden elinvoimaisia kynsiä maahan. Sieltä ne keväällä nousevat. Tämä kesä on ollut valkosipulille mieleen. Ovat muhkeita ja meheviä.