Translate

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Vuoden mittainen käsityöprojekti haastoi sitoutumaan ja yllätti. Virkattuna lämpötilat 2019.




Idea päivittäisten lämpötilojen väreillä virkatusta peitteestä ei suinkaan ole omani. Ystävä oli sen löytänyt netistä jonkin sortin villityksenä ja innosti minuakin aloittamaan. Olin jo kahtena  talvena tehnyt torkkupeitteet, joten tarvetta ei ollut. 

Haaste oli kuitenkin kiehtova. Teen itse valitsemani värikartan lämpöasteille, mutta säät säätävät värien käytön. Kiehtovuus oli siinä, etten voi ennakoida, millainen peitteestä tulee. Se olisi ylllätys.

Valitsin värit edustamaan päivien lämpötiloja. Yksi väri aina kutakin viiden lämpöasteen haarukkaa kohti. Tarkempaa suunnitelmaa ja laskelmaa minulla ei työn suhteen ollut. Kunhan viihteekseni virkkailen. 

Lopputulos yllätti. Peitteitä syntyi kaksi.


Ensimmäinen peite tammikuu-kesäkuu


Toinen peite heinäkuu-joulukuu.


Langaksi valitsin Novitan Seitsemän veljestä ja muita suunnilleen vastaavia laatuja. Elävyyden lisäämiseksi otin mukaan muutaman pätkävärjätyn langan. Hyödynsin myös lankakorini keriä. Virkkasin ohuempia laatuja kaksinkertaisena. Muutaman kerran jouduin harmikseni vaihtamaan sävyä, kun tarjouslaarista ostamaani, tai oman korin kerien mukaista väriä ei enää löytynyt. 




Valitsemani lanka on aika tuhtia. Kesäkuussa alkoi valjeta, että työtä on jo kertynyt riittämiin yhden torkkupeitteen verran. Jättäisinkö tähän? Uteliaisuus loppuvuodesta kutkutti sen verran, että päätin aloittaa toisen peitteen ajalle heinäkuusta vuoden loppuun. 



Olin tarkka lämpötilassa. Jossain kohden alkoi puuduttaa, kun tuli monta kerrosta samalla värillä. Esimerkiksi joulukuussa. Olin valinnut 0-5 plusasteen lämpöä vastaavaksi väriksi luonnonvalkoisen. Kun virallinen havainto kello 14 oli jopa +5,9 astetta, oli houkutus vaihtelun vuoksi valita seuraava, kartassani 6-10 plusasteen mukainen väri. Mutta ei kun ei! 




Opin, että lankoja ei kannata hamstrata turhan innokkaasti. Äärilämpötiloja on aika harvoin. Oletin lankoja ostaessa, että loppuvuoteen tulisi kipakampia pakkaspäivä. Luonto yllätti. Ei tullut. Onpa sukkalankoja kopassa.




Nyt on vuosi keikutettu virkkuukoukkua. En olisi viime tammikuussa arvannut, että tuloksena on kaksi peitettä.





Tästä lähti. Aluksi valitsin värikarttaani lämpötiloja vastaavat värit viiden asteen välein. Tarkistin läpötilan jokaisen päivän kohdalla kello 14. Myös mökillä tarkistin kotipaikkakunnan havainnon. Havaintohistoria löytyy kätevästi netistä.

Kantava ajatus oli edetä virkkaamalla yksi kerros kunkin päivän lämpötilaa vastaavalla värillä. Siihen ei paljon aikaa mene. Kun työ oli käsillä, valmistui päivän kerros useimmiten television iltauutisten aikana. Matkojen takia kertyi rästipäiviä. Niiden kerrokset tein kotiin palattua havaintohistorian mukaan.




Tammikuu oli haparointia. Huomasin, että muutama lanka oli turhan ohutta. Suuripiirteisellä käsialallani peitteestä ei tulisi kaunis. Jatkoin virkkaamalla ohuemmat langat kaksinkertaisena. Heti alkoi näyttää paremmalta.


Helmikuu.


Tammikuu - maaliskuu.


Huhtikuu.



Toukokuu.


Kesäkuu.


Peite1, vasemmalta alkaen tammikuu-kesäkuu. Peitteellä on mittaa jo reippaat puolitoista metriä. Riittävästi. Hups. Mitäs nyt? Ei tuota käynyt enää jatkaminen. Käytössä se vielä venähtää joka suuntaan.  Aloitin  heinäkuun alusta toisen peitteen. 


Tästä taas lähtee, heinäkuu.


Elokuu. Lankatupsu työn reunassa merkkaa kuukauden vaihtumiskohdan.


Taisi jäädä syyskuu kuvaamatta. Tai olen kuvan kadottanut. Ei huolta, se on tallennettuna virkattuna. Yllä olevassa kuvassa on lokakuu.


Viimeinen etappi. Ennätyksellisen leuto joulukuu oli suurin yllätys.







lauantai 14. syyskuuta 2019

Habitare 2019, messuterveisiä



Habitare-messut esittelevät vuosittain sisustuksen uutuustuotteita ja viimeisimpiä trendejä, ajan innoittamia suuntauksia. Vaihtelunhalu iskee itse kuhunkin ajoittain ja muutokset piristävät. Vaan miten löydät perustan omaan sisustustyyliisi? 

Väreillä on viihtyisyyteen olennaisen vaikuttava merkitys. Hetkellisen muodin mukaan tehtyjä valintoja kestävämpää on omien tuntemusten ja tarpeiden tunnistaminen. Mistä pidät aidosti? Millaisesta tunnelmasta saat hyvän olon? Mikä on juuri sinulle tarpeen?

Trendikarttoja aidompiin omiin valintoihin innoittajana voi olla vaikka sykähdyttävä luontokuva tai taideteos. Kaikkinainen aitous on nyt myös vahva trendi.

Habitaren messupäivän jälkeen nappasin kuvan mökkinaapurin pellosta sateisen syyspäivän suvantohetkenä. Näin maisemassa samankaltaisia väritunnelmia kuin messuilla kameraani tallentuneissa kuvissa. Luontoäidin väriaisti on pettämätön.

Messujen Signals-osaston huoneista poimittuja tunnelmia: 


Yhtenä innoittajana Gustav Klimtin iki-ihana teos Suudema, luotu 1907-1908



Sametti on edelleen kova juttu ja pehmeä kuin syksyisen metsän sammalpeite.


Kevyiden pienten sohvien ohella koko perheen löhösohvakin toimii aina vaan.

















Yritysten osastoilta kameraani osuneita:



Woodnotes, tyyliä ja laatua.


Lapuan kankureiden kutsuvat villapeitteet ja -huovat, pellavahuivit ja -pyyhkeet. 









Senkki on taas suosiossa, Studio Arto Halmetoja.



 Vanhoilla kirjojen kansikuvilla tuunattu lipasto Kierrätyskeskuksen osastolla.



Taittotuoli on kätevä pienessä kodissa, Rasmus Palmgren. 


Yksinpurjehtija Tapio Lehtinen toi Joutsenen osastolle maailman ympäri matkanneet, merellä kovia kokeneet untuvaliivinsä ja makuupussinsa. 



Habitare 2019 kansainvälinen ystävä Alberto Alessi luennoi



Nettikauppa Kuovi by Birger Kaipainen myy tekstiilituotteita Birger Kaipiaisen rakastetusta Paratiisi-kuosista.





Birger Kaipainen suunnitteli Anna-lehden lukijoille mollamaijan vuonna 1967. Nettikauppa Kuovi by Birker Kaipainen.





Luontotunnelmia Pentikin kankaissa. 



Luontotunnelmia Kenkäveron osastolla.



Suomalais(hyvinkääläis)-intialainen perheyritys Blocwallah tuottaa ikivanhalla kaiverrustekniikalla valmistettuja puisia leimasimia ja työllistää intiassa noin 50 käsityöläistä. Lue lisää yrityksestä täältä.



Aikalailla luonto- ja tekstilipainotteinen tuntui kuvausmieleni olleen tällä kertaa. Messuillahan on katsottaavaa vaikka milltä silmin.






tiistai 13. elokuuta 2019

Helena Vaarin taide- ja kirkkotekstiilit ovat ommeltua taidetta.

Kävin Helsingin tuomiokirkon kryptassa katsomassa Helena Vaarin näyttelyn Neula siveltimenä. Vaikuttavaa.

Tekstiiltaiteilija Helena Vaari yhdistää tekstiiliteoksissaan vapaata kirjontaa ja applikaatiota. 

Modernilla tavalla toteutettu, vanhaan perinteeseen pohjautuva työtapa sopii hyvin myös kirkkotekstiileihin, joita valmistettiin jo keskiajalla ompelemalla ja kirjomalla. 

Helena Vaari on suunnitellut ja toteuttanut viisi piispankaapua ja kirkkotekstiilit yli kymmeneen kirkkoon. 

Tuomiokirkon kryptan näyttely Neula siveltimenä on harvinainen tilaisuus nähdä läheltä ja kerralla monen kirkon tekstiilejä. 

Näyttely on auki vielä tämän viikon, sunnuntaihin 18.8. saakka arkisin klo 11-17, sunnuntaina 12-17. Taiteiden yönä torstaina 15.8. näyttelyyn pääsee klo 11-23:30.

Tässä muutama kuva näyttelystä. 


Marian kirkko, Hamina, 2012. Kasukan etuosassa on liturgiseen valkoiseen väriin liittyen keskiaikaisen kirkkotaiteen tyyppisesti kirjailtuna Jeesuksen syntymä, Kristuksen ylösnousemus, 1. adventti ja Marian ilmestys. Kasukan takana on Jeesuksen taivaaseen astuminen.


  Marian kirkko, Hamina, 2012. Antependiumin, alttarivaatteen, aiheena on viimeinen ehtoollinen. Kuvioissa on kaksitoista vihkiristiä ja keskellä Kristuksen risti. Kuvassa kirjonaan tekniikka ei juuri erotu, myös valkoinen osuus on kokonaan kirjottu.


Pyhän Pietarin kirkko, Siuntio, 2012. Antependiumin, alttarivaatteen, aiheena apostolit Paavali, Stefanus ja Pietari. 


Piispa Teemu Laajasalon liturginen asu, 2017. Helena Vaari on liittänyt asuun piispan tehtävien symboliikan lisäksi piirteita Helsingin tuomiokirkon empire-uusklassismista.


Punainen kirjaliina, Marian kirkko, Hamina.

 

Musta kirjaliina, Marian kirkko, Hamina.




Valkoinen antependium, alttarivaate, Pyhtään kirkko, 2015. Helena Vaari on poiminut kuvioihin kirkon alttarin keskiaikaisten veistosten uurteissa pilkottavien värien ja kullan loistoa.