Translate

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Naisten puutarha. Hurmaavaa katoavaa kauneutta Hyvinkäällä.



Kuvataiteilija Kaisa Salmen ympäristötaideteos Naisten puutarha on ilahduttanut väkeä tämän ihana kesäisen viikon ajan Hyvinkään keskustassa. Teoksen aiheena on seitsemän naista. Taiteilija valitsi teosten hyvinkääläiset esikuvat yleisön ehdotusten pohjalta. 

Harmi vain, nämä ihanuudet ovat katoavaisia. Kastelusta huolimatta aurinkoisten päivien paahde ja tuuli väsyttävät kasveja. Lauantaina teokset puretaan. Halukkaat voivat hakea kasveja mukaansa ja näin ne pääsevät jatkamaan kesää hyvinkääläisten pihoissa.

Teoksen on tuottanut Hyvinkään taidemuseo ja se on osa Hyvinkää 100-juhlavuoden ohjelmaa. 




Charlotta Kivistö intendentti Hyvinkään orkesteri








Diandra Flores laulaja












Äiti (Kaarina Tuomi) kaikkien äitien edustaja








Helvi Mustonen kuvataiteilija









Anita Tamminen terveydenhoitaja/järjestöaktiivi



Anu Lahtinen professori Helsingin yliopisto






Sinikka Ala-Paavola kieltenopettaja emerita kunnallispoliitikko

Päivitys 27.5.2017





Teosten purku kävi vauhdilla. Menin paikalle vähän ennen sovittua aikaa, jolloin kasveja oli luvattu kaupunkilaisten haettavaksi. Suurin osa oli jo ehditty kerätä talteen. 



Osa taideteosta jatkaa kasvuaan parvekkeellani.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kirpparilta vitriinikaappi keittiöön.


Keittiö valmistui kotiremonttimme viimeisenä etappina syksyllä 2004. Jätin suunnittelussa osan seinustaa vapaaksi kiinteistä kaapistoista. Ajatuksena oli hankkia siihen vanha kaappi. Kiirettä sen hankkimiseen ei ollut. Katsellaan. 

Nyt on kevät 2017. Kirpparilla katse osui vanhaan vitriinikaappiin. Tuossako se on? Laukussa oli mittanauha tällaisten tilanteiden varalle. Leveys on hyvä. Kiertelin ja kaartelin. Menin välillä kauemmas tutkimaan myyntipöytiä. Palasin taas kaapin luo. Hankalaa. Autooni kaappi ei mahtuisi. Miten saisin sen kotiin?

Osoittautui, että myyjä oli paikalla. Hän lupasi tuoda kaapin kotiin samaan hintaan, kunhan saa autonsa korjaamolta. Selvän teki. 

Kotona raivasin seinustalle tilan valmiiksi ja odottelin malttamattomana pari päivää. Vapunpäivänä kaappi tuli. Valmiiksi kalustettuun kotiin tulee enää mitään isompaa niin harvoin, että täytyy tehdä tästä löydöstä numero. Kun niin kovasti siihen tykästyinkin.



En huomannut kysyä myyjältä, olisiko hän tiennyt jotain kaapin historiasta. Veikkaan, että se on 1930-1940-luvulta ja että kaappi on ollut alkujaan lakattu.



Sain vihdoikin keittokirjat ja ruokalehdet keittiön puolelle. Muuten tavarat ovat vielä sijoitteluvaiheessa. Välihyllyn säädössä on kolme korkeutta. Pieni harmi oli, etteivät lehdet mahtuneetkaan hyllyyn säilytyskoteloissa pystyasennossa, kuten olin ajatellut. Jouduin laittamaan ne pinoihin. Oli sentistä kiinni. 





Kun jotain uutta tulee, on seurauksena aina pienimuotoinen kierrätys. Ajattelin, että uudelle hankinnalle tilaa tehnyt Ikean apupöytä lähtee mökille. Sovitin sitä kuitenkin hellan viereen. Paikka on vähän niukka, mutta pienen lisätason tuoma hyöty on on sen verran tarpeen, että saakin jäädä tuohon.

Hellan vierellä oli aiemmin Aallon baarijakkara ja lattiaharja. Jakkaran vein eteiseen. Lattiaharjan siirsin ovesta vaatehuoneen puolelle pois silmistä. Eteisestä puolestaan lähti vintille putkijalkainen baarijakkara. 



Keittiön pöytä toimii enimmäkseen aputasona. Tuoleista päivittäisessä käytössä on vain etummainen. Nautin siinä aamumyslini. Eläkeläisen aamu on verkkainen. Myslin jälkeen siirryn jatkamaan aamiaista kahvimukin ja lehtien kanssa olohuoneen sohvalle. Ateriat syömme olohuoneen pöydän ääressä. 



Keittiön kaapistot toimitti aikanaan Tawastia-keittiöt. Olen edelleen tyytyväinen. Kaappien tarpeen olin miettinyt tarkkaan. Ajatuksissani oli punaiset alakaapit ja valkoiset yläkaapit. Olin jo maalannut kodin kaikki ovet harmaiksi. Keittiökaupassa näin harmaan sävyn, joka oli lähes sama kuin oviin valitsemani. Värisuunnitelma muuttui lennossa. Punaista olen kuitenkin tuonut keittiöön.

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Suursuosion saanut näyttely Näkyväksi neulottu 19.3. saakka Keravan Sinkassa.


"Käsintehty tulee iholle, henkilökohtaisen alueelle ja tunkeutuu tunnemuistiimme."

"Samaan aikaan kun kuvataide ja taideteollisuus ovat lähentyneet toisiaan, käsityö harrastuksena on noussut aivan uudelle tasolle. Sosiaalisessa mediassa käsitöistä on tullut yksi voimauttavan tee-se itse-kulttuurin muoto, johon liittyy taitojen jakaminen ja yhdessä tekemisen synnyttämä jaettu ilo. " 

Nappasin oheiset lainaukset Näkyväksi neulottu-näyttelyn esittelystä  Sinkan nettisivulta. 

Olin kuullut useilta kävijöiltä innostuneita kommentteja näyttelystä. Eilen oli sädehtivän aurinkoinen päivä ulkoiluun. Jospa vihdoin kävisin katsomassa näyttelyn. Olisi muuten ollut myös näyttelyn viimeinen päivä, mutta suuren suosion takia näyttely on saanut jatkoaikaa sunnuntaihin 19.3. saakka. 

Matkasin junalla Hyvinkäältä Keravalle. Asemalta Sinkkaan on vain jokusen minuutin kävelymatka. Radan ali pääsee etelänpuoleisen kävelytunnelin kautta ja siellä jo näkyykin oranssi Sinkka-opaste.


Liisa Hietasen virkattu ja neulottu Weijo, 2016, istuskelee aivan näyttelyn alkuosassa. Moni on varmaan käynyt kyselemässä neuvoa neulottuun kirjaansa uppoutuneelta mieheltä. 






Kaija Papun teos 1541, täysikokoinen poliisiauto vuodelta 2012. Tämän olen nähnyt aiemminkin. Ihastelin taas auton yksityiskohtia. Lamppujen heijastukset, renkaat. Huikea.  Pääosin virkatun, osin neulotun ja kirjotun auton tekemiseen meni taiteilijalta kolmisen työvuotta ja yli 20 kiloa villasekoitelankaa.


Nina Mantsisen käsin villalangasta tuftattu graffiti Tera I, 2013. 


Perintö, Elina Juopperi, 2011. Tämän teoksen luominen on menossa. Tavoitteena on kasvattaa 1,8 x 1,8 metrin kuutio pinottuja raanuja. 

Teoksen muoto on lainattu yhdysvaltalaisen Tony Smithin Die-veistoksesta vuodelta 1962. 

Kuution kasvattamiseksi voi lahjoittaa kaappien perukoille turhakkeena piilotetut raanut. Jokainen lahjoittaja saa nimensä messinkilaattaan. 


Raanukuution takana näkyy Sanni Wecmanin suuri kuvakudos Hillevi, 2016. 


Hillevi-mummon muotokuva on pujoteltu kehykseen pingotettuun loimeen vanhoista lakanoista ja vaatteista leikatulla puuvillakuteella. Koskettava.


Monet näyttelyn töistä kiinnostavat myös lapsia. Moni olikin tullut lasten kanssa. 
Teosta Still life with a blue plane lapset tutkailivat erityisen innostuneina. Virkattu akryylilanka ja metallinauha, Olek, 2016



Mukana on mutamia vain aikuisten katsottavaksi tarkoitettuja töitä. Akryylilangasta ja metallinauhasta virkattu työ Are you wet? kertoo, mistä on kyse. Olek, 2016.

Verholla eristetyllä K-18 osastolla on Kaija Papun eroottisia kanavatöitä.  

New Yorkissa asuva puolalainen Olek saapui Ruotsin Avestaan luodakseen virkatun version ruotsalaisesta kodista. Työssä oli avustajina Syyrian ja Ukrainan pakolaisia. Heidän tarinansa saivat taiteilijan valitsemaan installaatiolle uuden käänteen.
Lapset katsovat mieluusti Olekin hienoa installaatiofilmiä virkatusta kodista. Siitä pieni varoitus. Loppupuolen tapahtumat saattavat järkyttää herkimpiä.  

Palatessa istahdin sopivasti saapuneeseen junaan, tyytyväisenä näyttelyn annista ja siitä, että sain lähdettyä. 

Kuulutus: Seuraavana Haarajoki. MITÄ? Olin väärässä junassa. 

Minua kehotettiin jäämään pois Haarajoella ja odottamaan seuraavaa takaisin Keravalle menevää junaa. Muuten olisi käynyt kuin iskelmässä. Olisin joutunut Mänsälään. 

Seisoin tyrmistyneenä autiolla seisakkeella. Juna tulisi noin tunnin kuluttua. 

Parkkipaikalle tuli mies hakemaan autoaan. Kyselin, saisiko jostain taksin, pitäisi päästä Järvenpäähän. Mies sanoi, että juuri käveli sieltä, tunnin otti. 

No mikä, ilma oli aurinkoinen ja aikaa oli. Lähdin tallustamaan miehen viittomaan suuntaan. Kotoa lähtiessä olin jo ehtinyt ulos, kun palasin vielä vaihtamaan Icebugit nahkasaappaisiin. Jos tämän olisin tiennyt, olisin pitänyt visusti nastat alla. Pakkasen muhkuroittamalla kävelytiellä sai pitää varansa. Taipaleeseen meni puolitoista tuntia. 

Vaan Järvenpää löytyi ja kotimatka jatkui junalla.








perjantai 13. tammikuuta 2017

Puserosta villatakiksi. Lankakierrätys jatkuu.

Neuloin lukuisia vuosia sitten puolisolle villapaidan paksusta kertaamattomasta ns luonnonlangasta (topsilangasta). Suunnittelin mallin, josta tulisi mahdollisimman muhkea. Oikea superjumpperi. Puolipatenttia ja palmikoita. 

Tulihan siitä muhkea ja näyttikin hyvältä. Neule ei vain mennyt päälle kuin muutaman kerran. Valitsin valmiiksi paksuun lankaan näyttävän, mutta väärän neuleen. Tulos oli liian tuhti. Tiedän, että kirppiksellä ei neuleesta montaa euroa heltiäisi. Päätin vihdoin purkaa tämänkin kaapin täytteenä lymynneen neuleen takaisin langoiksi. 

Aiemmin olin purkanut yhden muotopuolen villatakin. Syystalven käsityönä käytin puretun villatakin langat neulepeitteeseen. Peite löytyy täältä  

Peiteprojektin innostamana ryhdyin taas purkuhommiin. Aika tehdä uusi villatakki. 

Villatakista tuli tällainen



Purettu pusero oli tällainen. 

Äskettäin löysin kirpparilta vahat kerinpuut. Ostin ne siksi, että ovat mielestäni kauniit. Nyt niille tuli käyttöäkin. Purku sujui mukavasti kiertämällä lankaa kerinpuihin vyyhdeiksi.




Valitsin maltillisen neulepinnan. Kahden kerroksen helmineule on helppoa. Paksussa langassa pinta on yllättävän näyttävää. 


Nämä napit ovat kierrätykseni huippua. Peräisin teinivuosiltani, 60-luvun mokkatakista. Aiemmin ne olivat jo toisessa neuleessa. Kun aloitin neuleen, muistin napit ja tiesin, että ne pääsevät tähän neuleeseen. Neuloin napinlävet nappien mukaan.

Kun luovun lopullisesti vaatteesta, otan kauniit napit talteen. Ehkä muutakin, kuten ehjän vetoketjun. Äidiltä opittu tapa. Äidin nappirasia oli lapsuuden kiehtova tutkimuskohde. 







Purkuvyyhdet ovat soman sykkyräisiä nuudelikasoja.



Vyyhdet pääsivät kylpyyn ja sen jälkeen oiottuina kuivumaan.




Takaisin vyyhti kerinpuille ja puikot heilumaan. En viitsinyt keriä lankoja kerille, kun ajattelin, etten kuljettele työtä mihinkään telkkarisohvan äärestä. 

Numero viiden puikoilla neule edistyi  hämmentävällä vauhdilla. 


Virkkasin valmiin neuleen reunojen ympäri kaksi kerrosta kiinteitä silmukoita ja ompelin napit. Valmis. Uskon, että tämä ei jää kaappiin lojumaan.

Aiempia purettujen neuleiden lankakierrätyksiäni löytyy täältä.