Translate

lauantai 9. helmikuuta 2019

Kuvatunnelmia Tukholman huonekalumessuilta 2019



Kuvakoosteeni Tukholman huonekalumessuilta on tunnelmointia. En nyt jaksanut paneutua suunnittelija-, valmistaja- ja tuotetietoihin. Kuvasin satunnaisesti mitä silmiin osui. 

Jos jotkut kalusteet tuntuvat kummallisilta, se johtuu siitä, että kamerani innostui itsenäisten suunnittelijoiden ja designkoulujen Greenhouse-osastolla. Osaston kalusteet ovat prototyyppejä, joilla suunnittelijat hakevat yhteyksiä valmistajiin ja mediaan. Minua prototyypit kiinnostavat siksi, että ne eivät vielä ole tehdastuotannon vaatimuksiin hiottuja tuotteita, vaan orastavia ituja siitä, mitä mahdollisesti voisi olla tulossa, mitä ajassa liikkuu. 



Eero Aarnio, 86, suostui pyynnöstäni poseeraamaan jättikokoisen pallotuolinsa reunalla. Hän kehotti minua kokeilemaan tuolia. Olin jo vähän aiemmin varovasti kokeillut. Sanoin, etten uskalla, koska en pääse sieltä pois. Sitten sun varmaan pitää ostaa se, tuumasi Aarnio. Pallotuoli on vuodelta 1963. Julkisuuteen pallotuoli tuli Kölnin messuilla vuonna 1966. Puhelimella varustettu pallotuoli oli saavuttamaton nuoruudenhaaveeni. 

Vahvoja värejä, samettia ja hellyyttävän pyöreälinjaista verhoilua











Keveitä kalusteita pieniin tiloihin. Putkirunkoja ja -jalkoja.






Pallissa kätevä kahva ja pyörät alla.




Tämä kuva on kahden värin takia. Vahva tumma punainen ja savuinen sininen.

Rottinkia, monenmoisia punoksia ja viritelmiä










Pyöreitä peilejä



Tuoreet kukat useimmilla osastoilla. Pikselikuvio kaapissa.



Liinavaatteissa pellava on kestosuosikki. Tietenkin kauden väreissä.


Ei nuo kalusteet, vaan nuo värit!


Matot ovat eksoottisen kuviollisia ja värikkäitä.




Kuvakudokset. Hämmentävää.




Muistorikkaista vanhoista tekstiileistä voi ommella kollaasin seinävaatteeksi.

Neri ja Hu, messujen  kunniavieraat  

Shanghai-taustaiset Lyndon Neri ja Rosanna Hu luotsaavat kansainvälistä design- ja arkkitehtoimistoa, joka multikulttuurinen henkilöstö puhuu yli kolmeakymmentä kieltä. Suuren messuosaston ajatuksena on perinteisen kiinalaisen kylän malli. 











Mistä ruotsalaiset insipiraationsa ammentavat?



Bruno Mathsson (1907-1988), arkkitehti ja huonekalusuunnittelija, jonka vaikutus näkyy edelleen vahvana ruotsalaisessa suunnittelussa. Mathssonin klassikot ovat voimissaan.





Messujen puodista löytyivät viehättävät lasten kuvakirjat.






















sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Kuusi riisuttu. Mietteitä joulun ja loppiaisen väliltä.

Aika joulukuusen koristelusta sen riisumiseen on mielessäni väliaikaa. Jotenkin ajatonta. Tilinteon aikaa. Kuluneen vuoden, eletyn ja koetun hyvästelyä ja uuden vuoden, tuntemattoman vastaanottamista.

Joulu on tuttu ja perinteinen. Kuitenkin aina erilainen, onhan edellisestä joulusta kulunut kokonainen vuosi. Elämä etenee. 

Joulun alla otan esiin tutut vanhat kuusenkoristeet. Alan ripustaa niiitä yksitellen kuusen oksille. Ajattelen mennyttä vuotta. Kaikkea sitä, mitä kulunut vuosi on tuonut ja vienyt. Usein mielen täyttää onni ja lämpö. Välillä väistämätön, tummana häilyvä suru. Aina kiitollisuus elämästä. 


Suurin osa kuuseni koristeista on 80-luvulta. En halua hankkia uusia.


Viulistitonttu ja pieni enkeli ovat vanhimpia koristeita, peräisin 70-luvulta. Niistä tuli tyttären uskottuja. Aikuisena hän kertoi minulle kuiskineensa pienenä niille toiveitaan ja salaisuuksiaan. Siksi tonttu ja enkeli saavat kuusessa aina arvopaikan. 





80-luvulla kotiin tuli muovikuusi. Nyt se on muistorikas, kantanut samoja koristeita jo kymmenet joulut. 



Nykyään kotini joulussa on enemmän enkeleitä kuin tonttuja. Näin on hyvä. 




Loppiaisena riisun kuusesta koristeet ja kerään kodista kaiken muunkin joulutavaran. Ajattelen alkanutta vuotta. Joulun ja loppaisen välillä vaihtui vuoden numero. Mielessäni uusi aika alkaa oikeasti loppiaisesta. Joulu on ohi. 




Toivotan blogini lukijoille kaikkea hyvää vuodelle 2019!