Translate

lauantai 30. syyskuuta 2017

Syksyisiä hetkiä mökillä





Syyskuun mökkipäivät ovat yhtä kyykytystä. Vuoroon metsässä ja puutarhassa. Mieluummin molemmissa. Poimin suuren puun alta yhdeksän ämpärillistä pudokkaita. Hyydyin hommaan niin, että toisen suuren puun alusta jäi korjamatta.



Laatuluokittelun jälkeen naapuri sai pyykkikorillisen peuroille vietäväksi. Osa meni suoraan kompostiin. Mukaan lähti kolme suurta muovikassillista. Yksi itselle, muut kavereille.



Seuraavaksi rantaan hakemaan vähän pihlajanmarjoja. Keittelen niistä hilloa omenoiden kanssa.



Pihlajan viereen, koivun kannon päälle oli luonto loihtinut hurmaavan taideteoksen.






Viime viikonloppuna savipitoinen kasvimaa oli ikävä lähestyttävä. Koko viikon on ollut poutaa. Nyt oli täsmähetki kääntää ja kuokkia sarka valkosipuleiden istutusta odottamaan.



Ettei rehkinnän tuoma hyvä hiki menisi hukkaan, kanttasin rikkaruohot myös kasvimaan reunasta kehäkukkien viereltä. 



Laukalle lähti taas. Kun lapio nyt oli käynnistetty, eikä selkä vastustanut isommin, käänsin vielä osan kasvimaata. Nyt oli päivän hyötyliikunta hoidettu. Tai niinhän sitä luulisi.



Kasvimaan reunalla oli vielä muutama myöhäinen kehäkukka kukassa, vaikka niiiden kaverit jo kypsyttelivät siemeniä. Aherruksen palkaksi syksyinen kimppu kotiin vietäväksi.



Ruokatauko ja takaisin pihalle. Tontillamme on isoja vaahteroita oikeastaan enemmän kuin yhden pihan tarpeisiin. Kauniita ovat, mutta lehtien määrä on melkoinen. Siskot tuon viime viikonloppuna siivosivat, mutta taas ovat lehtiään sirotelleet. Ja paljon on vielä puissa.



Lehdet olivat kuivia ja ilma tyyni. Eipä löytynyt selitysten paikkaa, oli tartuttava haravan varteen. Yhtään ei voi tietää, mikä on tilanne seuraavalla kerralla. Kuivia lehtiä jaksaa mummukin pressullisen kerrallaan kiskoa.



Haravoidessa löytyi toinen luonnon taideteos vanhoilta rapuilta. 

Kevät ja kesä ovat minulle mieluisimpia vuodenaikoja. Syksy on aina haikea ja ahdistavakin. Pakko on myöntää, että on syksylläkin hetkensä.





perjantai 29. syyskuuta 2017

Viisikymppinen Helsingin Kaupunginteatteri on ehompi kuin uutena

Olin Sisustustoimittajien ryhmän mukana tutustumassa suuren remontin läpikäyneeseen Helsingin Kaupunginteatteriin. 

Arkkitehti Timo Penttilän suunnittelema teatteri valmistui vuonna 1967. 

Kaksi vuotta, valtavasti työtä ja 67 miljoonaa euroa on panostettu siihen, että kaikki näyttää samalta kuin viisikymmentä vuotta sitten. 

Remontin totetuttamiseen osallistui nelisensataa yritystä. Suojellun rakennuksen remontissa säästettiin ja korjattiin kaikki mahdollinen alkuperäinen. Kaikki näkyvä, mitä oli pakko uusia on tehty madollisimman samankaltaiseksi kuin alkuperäinen. Lisää tietoa remontin yksityiskohdista löytyy esimerkiksi YLE:n jutussa ja Naiselo-blogissa.

 Vaikka ulkonäkö on tuttu, kaikki tekniikka on päivitetty tähän aikaan. Uusitun tekniikan osuus remontista on 19 miljoonaa euroa. Uuden tekniikan asentaminen suojeltuihin rakenteisiin on vaatinut tarkkaa suunnittelua ja taitavaa työtä. Pintavedoilla ei tässä remontissa edetty edes henkilökunnan tilojen puolella, missä kuusi kilometriä johtoja oli piilotettava käytävien vinolaudoitetun katon rakenteisiin kattoa tärvelemättä. 



Suuren näyttämön aula. Alkuperäiset marmoripinnat on korjattu ja hiottu. Kaiteet on putsattu ja entisöity.  



Näkymä suuren näyttämön aulaan. Valasimet ovat alkuperäiset, lamput ovat nyt ledejä.




Jokainen tiikkirima ja naulakon koukku on hoivattu uuteen hohtoon.






Suojelun takia kaikkea ei saatu nykyisten energiasäädösten mukaiseksi. Lämpiön ikkunat ovat edelleen yksinkertaiset. Alkuperäiset rakenteet eivät olisi kestäneet muutosta. 


Uudessa kokolattiamatossa on noudatettu alkuperäistä tyyliä.


Suurella näyttämöllä valmistauduttiin Myrskyluodon Maijan esitykseen,


 Suuren näyttämön katsomossa on 924 paikkaa. Silti tunnelma on näyttämöltä katsottuna yllättävän intiimi. Tuolien tiikkirungot ovat alkuperäiset. Verhoilukankaan sävy on sama kuin alkuperäisissä tuoleissa. 

Katsomoon on sijoitettu 208 kaiutinta, jotta äänentoisto olisi kaikkialla tasainen. Näyttämöllä on tilaa 600 neliömetriä ja sivukulisseissa vielä 400 neliömetriä. Näyttämö on Pohjoismaiden suurin. Näyttämön alla on 36 metrin pudotus ja paljon tekniikkaa.



Kun näyttämöllä kohottaan katseen ylös, avautuu huima 11 miljoonan euron teatteritekniikkataivas. Laskettavia lavasterakenteita on 55.  


Näyttämöltä pääsimme näyttämön sivuun, jossa oli valmiina illan näytöstä varten Myrskyluodon Maijan tarpeisto täsmällisessä järjestyksessä.  Näytöksessä kaiken on sujuttava saumattomasti. 








Tulevat tuotannot ovat vielä salaisia. Näyttämön sivulta edetessä oli kamerat suljettava. Tutustuimme lavasteverstaaseen, vaatevarastoon ja ompelimoon. Ai että kuvaaminen olisi kutkuttanut. 


Nämä luomukset olivat esillä lämpiössä. 

Myrskyluodon Maijassa on noin 40 näyttelijää. Asukokonaisuuksia on 200. Se ei ole kovin paljon verrattuna epookkinäytelmiin. Tohtori Zivagossa asukokonaisuuksia oli 500.

Teatteri työllistää noin 250 henkilöä. Näyttelijöitä on 40 ja lisäksi freelancerit.


Naistenhuone. Kyllä kelpaa.


Kun tilaisuus oli, piti kurkistaa myös miesten puolelle. Sielläkin on vaalea nahkasohva.


lauantai 16. syyskuuta 2017

Kun mitään en tarvitse. Sisustus- ja designmessuilla, Habitare 2017

Juuri nyt elän aikaa, jossa tavaran virta käy vuolaana ovesta ulos. Yritän pala palalta järjestää elämääni uuteen malliin. Silti halusin käydä asumisen messuilla. 

Tavaroita ei suinkaan aina tarvitse katsoa hankinnat mielessä. Sen asian opettivat työvuodet tavaroiden parissa. Messuilla katselen tunnustellen ja makustellen. 

Enemmän kuin yksittäisiä tuotteita tai valmistajia, seuraan sitä, mihin suuntaan ollaan menossa. Sitä, millaisia muotoja, materiaaleja ja värejä meille tarjotaan juuri tässä ajassa. Sitä, mihin nyt uskotaan ja toivotaan meidän kuluttajinen mieltyvän ja vaihtelunhalussamme innostuvan panostamaan.  

Kauneus, kodikkuus, laatu ja värikkyys ovat sanoja, jotka nousevat mieleeni messujen tarjonnasta. Positiivinen katselmus.



Paljon värejä ja kuvioita. Ei räikeää, vaan täyteläisen vahvaaa ja hienovaraisen lempeää. Sinistä ei ole näkynyt aikoihin. Nyt näkyy yllättävän paljon. Sametti ja plyysi ovat palanneet kalusteisiin, tyynyihin ja peitteisiin.




Paljon kauniisti työstettyä puupintaa. Naamankan pikkupöytien/istuinten pinta on hyväiltävän sileä pehmeiksi viimeisteltyjä reunoja myöten.  


 Aiemmin Anttilan merkkinä tunnettu Anno on palannut. Kauniita luonnonläheisiä sävyjä ja materiaaleja. Annon uusi mallisto on myynnissä verkkokaupassa.



Elina Ulvion kekseliäs Kuu-valaisinsarja on yksi Sisustustoimittajien yhdistyksen kokoaman Toimittajien tusinan valinnoista. Koko tusina perusteluineen sisustustoimittajat.fi -sivulla. 


Sisustustoimittajien yhdistyksen Toimittajien tusina-osastolta


 Sisustustoimittajien yhdistyksen Toimittajien tusina-osastolta


Sisustustoimittajien yhdistyksen Toimittajien tusina-osastolta



Pieniin asuntoihin, joissa myös kaappitilaa on niukasti, sopivat esillä pidettävät säilytysratkaisut. Riku Toivosen Iso-Taneli ja Pikku-Taneli, katso lisää tästä



Näppärä metallinen pikkunaulakko mmltr, Johan Samuli Pöllänen Oy.



Sisustusarkkitehti Hanni Koroma suunnitteli 20-vuotisen uransa kunniaksi ensimmäisen sarjatuotantoon tulevan kalusteensa. Linkissä lähempää tietoa Avata-kaapista.


Kuviokudotut matot ovat suosiossa.1980-luvun hitti, villainen dhurrie-mattokin on palannut. Väritykset ovat uusiutuneet. Hobby Hall.


Samettia, helmineulepeite, kuviomatto, pehmeitä sävyjä. Hobby Hall.


Lapuan Kankureiden pellavaa. 


Lapuan Kankureiden huippuosaamista. Kukat-kuosi, sunnittelu Makoto Kagoshima, materiaali puuvilla/pellava.



Messujen kiinnostavinta antia minulle oli tälläkin kertaa tulevaisuutta, asumisen, muotoilun  ja ylipäätään elämän megatrendejä luotaava Signals-vainunäyttely. Onnekkaasti sain kuulla näyttelyn koostajien, trendianalyytikko Susanna Björklundin ja muotoilija Sisse Collanderin vetämän esittelykierroksen. Signals-näyttelyn neljän erilaisen tilan kattoteemana oli kysymys  Millä laseilla katsot? 

OFFLINE
Digitaalisuuden, ikävien maailmantapahtumien ja valeuutisten vastatrendinä korostuu oman ajan, intuition, käsin tekemisen ja pehmeiden arvojen arvostus.

ONNI
 Jokainen koti on erilainen. Maailma muuttuu hiljalleen ja sen myötä arvot ja kulutuskäyttäytyminen muuttuvat. Mikä on kodin rooli onnellisuudessa?

AGE LESS
 Mikä on iän merkitys asumisessa? Ikäräjat murtuvat, Se, mitä missäkin iässä tehdään ja miten eletään on muuttumassa. Mummoilla ja teineillä on annettavaa. 

SATTUMA
 Elämä tapaa yllättää. Asuinpaikka, kumppanin löytäminen, kodin perustaminen. Vaikka miten aikataulutamme ja suunnittelemme, on sattumalla suuri osansa elämässä. Sattuma saa näkyä kodissa.
Itselle sopivia valintoja. Millä laseilla katsot? Toisen kodikkuus on toiselle kaaos. Juu, heti menisin oikomaan peitteet ja asettelemaan tyynyt. Signals-vainunäyttely


Vauhdin hiljentäminen. Oma aika, oma tekeminen. Signals-vainunäyttely




Toisen hurmaava minimaalisuus on toiselle ankeaa.Signals-vainunäyttely



 Täydellisyys on tylsää. Sattuma kutkuttaa ja voi tuoda vaikka pahkapöydän. Siis jos sellaisesta tykkää. Signals-vainunäyttely. 


Voiko kodista nähdä asukkaan iän? Väestö ikääntyy. Persoonallisuus ja maku pysyvät. Kotona asutaan yhä pidempään. Signals-vainunäyttely


 Miksi huonosti liikkuvien käyttöön tarkoitetut kalusteet ovat rumia? Näissä siirreltävissä kävelykeppi-pöydissä on asiaa pohdittu. Tuotekehittelyä kyllä kaipaavat. Omaishoitajakokemuksella en antaisi huonosti liikkuvan käyttöön





Missä iässä voi tehdä asioita? Kolmetoistavuotiaat yrittäjähenkiset  pojat suunnittelivat ja rakensivat vuoteen. Signals-vainunäyttely.



Mistä messuilla kohistiin eniten? No, se oli japanilainen Muji, joka harkitsee myymälän perustamista Suomeen. Mujin osasto ei varsinaisesti ollut messuosasto, vaan myymälä. Kassajono oli katkeamaton. Ovatko messut menossa pop up -myymälöiden suuntaan?  



Muji tarjoaa pelkistetyn kauniita arkisia esineitä




Mujin mökin muotokieli on kovin tutun oloista. 



 Antiikkimessujen puolella oli touhukas nallejen autokorjaamo.


Pienten astioiden tarkoitusta en tullut selvittäneeksi. Pakko ne oli kuvata. Vaikutti siltä, että on vahva ehdokas messujen kuvatuimmaksi kohteeksi.