Translate

perjantai 13. toukokuuta 2016

Pellavapää on rakastunut pellavaan. Tehdasvierailulla Lapuan Kankureilla.

Saimme Sisustustoimittajat Ry:n ryhmänä vierailla Lapuan Kankureiden kutomossa tutustumassa pellavatuotteiden valmistukseen ja mallistoon. Edellisessä kirjoituksessani sanoin pitäväni yritysvierailuista. 

Niin totta. Oli innostavaa nähdä ja kuulla, miten pellavatuotteet valmistuvat. Vierailu herätti ihmeellisen vahvoja muistoja lapsuudesta mummolassa. Kutomossa koneiden säksätys vei 60-luvulle, nuoruuteni työpaikalle villatehtaalla Hyvinkäällä. Ahkeraliisa-neulelehden toimittajana tulivat myös kehräämö ja kutomo tutuiksi. 


Lähetäänkö katsomaan, joko saadaan perunat seipäille, kiusoitteli eno. Minä kiljumaan, ettei perunoita seipäille panna! Pellavapää viljapellossa.


Pellavapää. Sen kuulin lapsena mummolassa. Se tuntui hyvältä, hellittelevältä. Siirtokarjalaisen mummolan pellolla kasvoi vaikka mitä, myös pellavaa. Pellava kukki sulokkaan sinisin kukin.  

Pellava korjattiin ennen siementen kypsymistä nyhtämällä nipuiksi. Rohkalautaa käyttämällä varsista rohkittiin pois lehdet. Jotta varren sisältämät kuitukimput erottuisivat, varsia liotettiin. Kuivattamisen jälkeen varsien puumainen pinta rikottiin loukuttamalla. Lihdatut pellavat häkilöitiin, kammattiin, jolloin arvokkaammat, pitkät aivinat ja karkeampi, lyhytkuituinen rohdin erottuivat toisistaan. 

Sitten mummo pääsi polkemaan rukilla hienompaa aivinalankaa ja karkeampaa rohdinlankaa. Langoista kudottiin kankaita. Aivinasta hienompia liinoja ja pyyhkeitä ja rohdinlangasta muuhun käyttöön. Kangaspuut olivat kapeat. Lakanassa oli pituussunnassa sauma keskellä. 

Muistanko kaiken tuon? Aika paljon muistan. Lapsena pyörin uteliaana ympärillä kaikissa maatalon puuhissa. Muistan työvaiheiden nimitykset ja työkalutkin tunnistaisin. Muistan kehruun ja kankaan kutomisen. Kaikkea en tiennyt. Sen, miksi mikin työvaihe tehtiin, opin aikanaan koulussa. Siitä on kauan, niinpä etsin tietoa täältä. 

Pellavan viljely kotitarpeisiin jäi pian rankimman sodan jälkeisen pula-ajan mentyä. Tulivat tehdaskutoiset puuvillakankaat. Pellava tuntui vanhanaikaiselta ja maalaiselta. Varsinkin kodin tekstiileissä pellava lähes unohtui. 

Nyt pellava elää uutta nousukautta. Pellavasta kudottu tuote on arvotekstiili. Miten onnekkaita olemmekaan. Meillä Suomessa on mahtavaa maailmanluokan pellavan kudonnan osaamista. Olen aiemminkin kirjoittanut pellavasta. Hyvää kehun estoitta.

 Kuvaraporttini vierailusta ohessa. Mutta ensin ihanin ostos.


Lapuan Kankureiden suuren, ohuen, kevyen, niin pehmeänlämpöisen pellavahuivin nimi on Halaus. Siltä tämä tuntuukin, siitä adjektiivipöhö. Olen huono ostamaan, nyt piti. Tiedän takuuvarmasti, että tästä huivista tulee pitkäaikainen lempiasusteeni. Värejä oli tarjolla toinen toistaan somempia, mutta valintani oli helppo.



Loimen luonti. Lapuan Kankureiden huippulaatuiset pellavalangat ovat Euroopan maissa kasvatettua ja kehrättyä pellavaa. Lankojen kasvatuksen ja kehruun alkuperä ja olosuhteet ovat tiedossa. Jos täysin kotimaista lankaa olisi saatavilla, sitä mieluusti käyttettäisiin.



Kaikki langat käsissä. 

 

Tässä syntyy hienoimmasta kampapellavasta kudottua kapeaa jacquardkangasta.



Leveää ruutukuosia kirjavaan loimeen.



Jatkuva pyykkipäivä. Kangas pehmenee ja irtonukkaa poistuu.





Viimeistelyä.



Lapuan Kankureiden tyylikäs myymälä Vanhan Paukun tiloissa Lapualla. Kuvassa yrittäjäpariskunta Esko ja Jaana Hjelt. Esko Hjelt on yrittäjä neljännessä polvessa. Yrittäjyys alkoi Esko Hjetin isoäidinisän Juho Annalan vuonna 1917 perustamasta villa- ja huopatossutehtaasta. 



Lapuan Kankureiden tuotannosta 60% menee vietiin. Kansainvälisesti kiinnostava huippudesign vaatii hereillä pysymistä ja kykyä uusiutua. Yhteistyötä tehdään useiden suunnittelijoiden kanssa, kuvassa heistä kaksi. Helsinkiläinen Reeta Ek on Aalto-yliopistosta taiteen maisteriksi valmistunut tekstiilisuunnittelija. Tokiosta kotoisin oleva Aoi Yoshizawa on Aalto-yliopistosta valmistunut tekstiilisuunnittelija, hänkin asuu Helsingissä. 












Tämän kuosin suuren pyyhkeen ostin itselleni. Monitoimitekstiili. Aika näyttää, mihin toimeen päätyy. Pöytäliina. Kesäinen torkkupeite. Kevyt rantapyyhe matkalle.





Lapuan Kankurit kutoo myös villaa.  


Esko ja Jaana Hjelt, kiitos antoisasta päivästä ja makeista unista pellavalakanoissa.