Kävin opastetulla kierroksella uljaasti uusitulla Olympiastadionilla. Tunnustan, kävin elämäni ensimmäistä kertaa Olympiastadionilla. Olen vaikuttunut.
Arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti voittivat 1930-luvulla stadionin suunnittelukilpaillun funktionalistisen tyylisuunnan ehdotuksella. Stadion valmistui 1938 vuoden 1940 olympialaisia varten.
Stadion valmistui, mutta odotettuja olympialaisia ei tullut. Tulivat sotavuodet. Helsinki sai olympialaiset vasta kahdentoista vuoden jälkeen,1952.
Uusittu uljas Olympiastadion avautui elokuussa 2020 ulkoasultaan entisen kaltaisena, täysin uusiutuneena. Uudistuksen arkkitehtisuunnittelusta vastasivat työyhteenliittymä K2S ja NRT yhteistyössä ruotsalaisen arkkitehtitoimisto White Arkitekten ja hollantilaisen Wessel de Jonge kanssa.
Kunnostuksen alkaessa stadion osoittautui olevan odotettua huonommassa kunnossa. Vanhasta jäi jäljelle käytännössä betonirunko.
Tästä linkistä löydät massiivista uudistusta hahmottavan videon. Hintalappu yli 300 miljoonaa euroa.
Puupenkit on korvattu yksittäisillä puukomposiitti-istuimilla. Katossa edelleen funkistyyliset selostuskopit.
Oppaan mukaan Helsingin Olympiastadion sai maailman ensimmäisen suuren digitaalisen näyttötaulun. Kiitos Nokian tekniikan.
Nyt siirrymme tiloihin, joihin tavallinen kävijä pääsee vain opastetuilla kierroksilla.
Henkilökunta ei kulje mittavan avainnipun kanssa. Yksi älyavain riittää.
Tätä käytävää joukkueet menevät areenalle. Siisteydestä pidetään erityishuolta. Sisääntulossa on kenkien pesupaikka. Käytävä oli pesty juuri ennen ryhmämme tuloa. Seinien koukut ovat suurten tapahtumien lähetysten vaatimia kaapelointeja varten. Kukaan ei saa kompastua.
Uudistuksen suurin myllerrys on tapahtunut maan alla ja stadionin vieressä. Uusia monitoimi- ja liikuntatiloja on rakennettu maan alle lähes toisen stadionin verran. Juoksurata on samanlainen kuin ulkona.
Kaikkialla on kaunista puupintaa. Säilytyslokerikkoja.
Monitoimihallissa kerättiin suojamattoja telineisiin.
Meditatiiviset valosiilot käytävän varrella tuovat päivänvaloa alas ja osoittavat, miten syvällä ollaan.
Tähtiraitin punaista mattoa pitkin tulevat stadionille suuret starat ja roudarit laitteineen.
Seinällä on menneiden konserttien julisteita. Uusia tapahtumia odotellaan.
Kauniita puuportaita takaisin maan pinnalle.
Jatkoimme Urheilumuseoon. Entisessä paikassa sijaitsevan Urheilumuseon tilat ovat laajentuneet ja uusiutuneet.
Vuoden 1952 Helsingin olympialaisten soihtua valmistettiin 23 kappaletta,16 hopeasta ja seitsemän hopeoidusta messingistä. Harvinaisin kaikista olympiasoihduista. Suunnittelija on taidemaalari ja -graafikko Aukusti Tuhka (1895–1973). Vuonna 2019 huutokaupassa maksettiin messinkisoihdusta 195 000 euroa. Soihduilla on maastavientikielto.
Päänäyttelyn, suomalaisen urheilun tarinan ytimessä ovat tunteet. Häpeän tunnekaapissa on tietenkin tämä lääkärinlaukku.
Cheek oli ensimmäinen kotimainen artisti, joka myi stadionin täyteen kahtena peräkkäisenä iltana. Cheekin stadionkeikan esiintymisasu
Stadionin tornin korkeus on 72 m. Vuoden 1940 olympialaiset peruuntuivat. Vuosina 1941-1944 torni oli tärkeä osa maamme ilmapuolustusta. Helsinki sai vihdoin olympialaiset vuonna 1952.
Vuoden 1957 alussa YLE aloitti torniin sijoitetun linkin avulla ensimmäiset televisiolähetykset.
Tornivierailusta, aukiolosta ja rajoituksista lähemmin täältä
Kun tänne on tultu, tietenkin torniinkin on mentävä. Myös iltanäkymä tornista on suosittu.
Bistrossa voi istahtaa ikkunapöytään seuraaman areenan tapahtumia.
Alkujaan betonista stadionia korotettiin näyttävällä puuverhouksella, nykyasuunsa1950-luvulla. Verhoilu on uusittu entisen kaltaiseksi ja sitä korotettu peittämään katsomon uudet katokset.
Opastetun kierroksen järjestämisestä kiitos sitkeydestä Sanomien Senioreiden aktivisteille. Yritys oli jo aikaisemmin, mutta sitten tuli tämä korona. Vihdoinkin tämä toteutui.