Translate

perjantai 14. joulukuuta 2018

Paimion parantola on modernin arkkitehtuurin maineikasta historiaa. Entä tulevaisuus?

Tälle retkelle oli lähdettävä huolimatta kolmatta viikkoa kestäneen flunssan honteloittamasta olosta. Artek vei sisustustoimittajien yhdistyksen jäseniä tutustumaan Paimion parantolaan. 

Kun haalin netistä tietoa blogiini, näin kirjoituksen, jonka mukaan tiettyjen arkkitehtuurista kiinnostuneiden piirien mielestä Paimion parantola on kohde, joka on nähtävä ennen kuolemaa. On pitkään ollut omallakin toivelistallani. 

Parantolan omistaa Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri. Parantola ja muut alueen rakennukset ovat myynnissä. Tarjousten jättöaika on päättynyt. 
Kukaan ei tiedä tulevasta. 

Nyt suuri osa tiloista on tyhjänä. Parantolarakennus on suojeltu riippumatta tulevasta toiminnasta. Huoli on irtaimistosta. Säilyneet alkuperäiset kalusteet ovat ajalta ennen vuonna 1935 perustettua Artekia.



Paimion parantolaa ei mitenkään saanut mahtumaan pieneen kameraani. Kuvassa sisäänkäynti. Kokonaisuudesta saa käsityksen seuraavan kuvan pienoismallista.




Paimion parantolan suunnitteli kalusteita ja pienimpiä yksityiskohtia myöten nuori arkkitehtipariskunta Alvar (1898-1976) ja Aino Aalto (1894-1949). Aino Aalto oli miehensä työtoveri vuodesta 1925 alkaen kuolemaansa saakka. 

Parantolan toteutui vuosien 1929-1933 aikana. 

Suunnittelun lähtökohta oli funktionalismi, jonka mukaan arkkitehtuurin ja muotoilun tulee palvella käyttötarkoitusta. Aalto nimitti parantolaa mediciiniseksi instrumentiksi. Arkkitehtuurisen taistelun keinot tautia vastaan olivat hygienisyys, inhimillisyys, valo, ilma, aurinko, rauha ja lepo. 

Ensimmäiset potilaat tulivat helmikuussa 1933. Kaksi kuukautta myöhemmin kaikki 286 sairaansijaa oli täynnä.

Paimion parantola ja kaksi vuotta myöhemmin valmistunut Viipurin kirjasto nostivat Alvar Aallon toimiston kansainväliseen kuuluisuuteen.

Alvar Aallon toinen vaimo Elissa Aalto (1922-1994) aloitti työt Aaltojen toimistossa 1949 ja jatkoi toimiston johdossa Alvar Aallon kuoleman jälkeen.  

Pienoismallin kuvassa näkyy seinällä osaston kolme sininen lippu.



Parantola on ulkoa pääosin valkoinen. Sisällä oli kullakin kerroksella ja osastolla oma värinsä. Myöhemmissä remonteissa on seiniä maalattu valkoisiksi.



Lattioiden ja portainen kirpakka keltainen tuo auringon sisään, jopa vierailumme pilvisen hämäränä joulukuun päivänä. 

Hygieniasyistä kaikki kulmat ovat pyöristettyjä. Seinät ovat vaalean harmaat. Jotta koskettelun aiheuttamat tahrat eivät näkyisi, on pilarissa on tummempaa harmaata ja käsijohtimen taustalla vielä astetta tummempaa harmaata.





Pyöristettyjä muotoja. Lasikaide on lisätty lasten takia, sillä vuodesta 2014 alkaen parantolassa on toiminut Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö.



Ruokasalin tuolit  olivat alkujaan mustia. Kaikista remonteista ja kalusteiden muutoksista ovat vastanneet Aino Aalto, Elissa Aalto ja myöhemmin Alvar Aalto säätiö. 

Kaikki potilaat eivät mielellään istuneet ruokasalin päälle ulottuvan kirjaston alle, se tuntui pelottavalta. 





Valaisimet ovat lasikupujen sisässä hygienian vuoksi.


Ruokasalissa oli kasveja tunnelmaa luomassa, hygienian takia kahden ikkunan välissä. 


Päivällä potilailla oli mahdollisuus viettä aikaa seurustelusalissa. Tunnettu Paimio-tuoli on suunniteltu tähän huoneeseen. Seurustelusali oli täynnä Paimio-tuoleja. Niitä ei ollut muualla talossa. 


Alkuperäisiä Paimio-tuoleja on jäljellä enää yksi kappale, se on tässä. Tuolissa levätään  takakenossa, jotta voi katsella taivasta suurista ikkunoista.


Pöytä on suunniteltu seurustelusaliin Paimio-tuolin yhteyteen.



Oleskeluhuoneen takaseinällä on liukovi. Tarvittaessa huone muuttui kappeliksi.


Parantolan päiväohjelma oli tarkka. Potilaat viettivät kolmesti päivässä 1-2 tuntia kerrallaan ulkona hallissa, ellei pakkasta ollut yli 20 astetta. Laudoitetut osuudet ovat 1970-luvun sairaala-ajalta, niissä on talon ilmastointi. 

Seuraavan vanhan kuvan hallimakuusta kuvasin parantolan käytävältä.




Kukin potilas vei huoneesta omat peitteensä halliin. Lammasturkiksella vuoratut suojapussit olivat kylmien säiden varalle.






Monet potilaat viipyivät parantolassa pitkään, jopa vuosia. Syntyi omaa kulttuuria,  harrastuksia ja ystävyyksiä. Osastoilla oli omat liput. Kun joku pääsi lähtemään kotiin, oli ilon päivä. Silloin vedettiin osaston lippu salkoon hallissa.  


Paimoin parantola oli tuberkuloosiparantola 1960-luvulle asti ja sittemmin asteittain saneerattu Turun yliopistollisen keskussairaalan keuhko- ja sisätautisairaalaksi. 

Vuodesta 2014 parantolassa on toiminut Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö. Osa tiloista on tyhjinä.

Remonteissa on säilytetty kaksi potilashuonetta. Kuvassa alkuperäinen potilashuone. Potilaat olivat kahden hengen huoneissa, koska yhteisöllisyyttä pidettiin tärkeänä.




Potilashuoneiden kaapitkin oli suunniteltu hygieniaa ajatellen pyöreälinjaisiksi. Joillekin potilaille kaapeista tuli ikävä mielikuva ruumisarkusta.



Toinen säilytetty potilashuone on 1970-luvun sairaala-ajalta.





Parantolassa on Pohjoismaiden ensimmäinen maisemahissi. Koneen valmistaman hissiin mahtuu kolme henkilöä. Kuvassa odotellaan hissiä saapuvaksi.



Parantolan johtoportaan huoneessa oli mustat nahkatuolit ja -sohvat. 




Tätä kirjoituspöytää on tiettävästi valmistettu kaksi kappaletta. Mihin toinen on päätynyt, siitä ei ole tietoa.

 Tuberkuloosi oli pelätty, helposti tarttuva kansantauti, johon ei ollut lääkettä ennen antibiootteja. Bakteerien tuhoamiseksi yritettiin nostaa hygienian tasoa. Junissa ja autoissa oli kiellot: Älä sylje lattialle. Spotta ej på golvet.

Paimion parantolan perustamisen aikaan Suomessa oli noin 8000-9000 uutta tuberkuloositapausta vuodessa. Suomalaisista 80% kantoi tuberkuloosia aiheuttava bakteeria. Vuosisadan alussa tuberkuloosiin kuoli Suomessa noin 10 000 ihmistä vuosittain. Suomessa oli monta tuberkuloosiparantolaa, mutta Paimio oli ainoa moderni rakennus. 

Noin joka toinen potilas kotiutui parantuneena. Ensimmäiset tuberkuloosiin tehoavat lääkkeet tulivat vasta toisen maailmansodan jälkeen. Edelleen on vuosittain noin 150 uutta tartuntaa. Jos lääkehoito sopii, taudista paranee melko varmasti. Venäjällä ja Baltian maissa on lääkeresistenttiä tuberkuloosia.




Joulumerkkikodit perustetttiin pelastamaan vastasyntyneitä. Jos perheessä oli tuberkuloosia, vastasyntynyt siirrettiin laitokselta hoitokotiin niin pitkäksi aikaa kuin oli tarpeen. Hoitokoteja rahoitettiin postimerkkien viereen liimattavilla joulumerkeillä. 

Esimerkiksi Tampereen joulumerkkikodissa oli hoidettavana 2500 vauvaa. Hoitokodeissa pidettiin joukkokasteita, joihin vanhemmat antoivat nimitoiveen, mutta eivät voineet osallistua. Calmette-rokotusten aloittaminen kesällä 1940 laski kuolleisuutta.

Joulumerkkien kuva on puolisoni kirjasta Suomen kansan satuja ja tarinoita. Hänen vanhempansa alkoivat kerätä merkkejä kirjan alkulehdille pojan syntymävuonna 1938. 





Paimon parantolan jälkeen pääsimme Littoisiin a-factoriin näkemään, miten Alvar Aallon kalusteita valmistetaan ja miten koivu taipuu muotoon. Tehdaskäyntien toivelistallani on ollut tämäkin.

 Artek osti Korhosen huonekaluliikkeeltä Alvar Aallon kalusteiden valmistuksen. 

Artekin omistaa sveitsiläinen Vitra.

Kiitos Artekille hienosta päivästä.

Oppalta saamieni tietojen lisäksi haalin blogiini tietoja monilta nettisivuilta.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Tori.fi käy vertaiskauppaa kierrättämällä tavaraa ihmisten kesken


Vähän yllätyin, kun syksyisten Habitare-messujen lehdistökutsuissa oli kutsu osastolle Tori.fi. Kutsussa kerrottiin, että Tori.fi on Suomen suosituin kauppapaikka ja suurin huonekalu- ja sisustuskauppa. 

Olen innokas kierrätyksen kannattaja, mutta en ole ostanut, enkä myynyt Torin kautta. 
Otin vähän selvää, mistä Torissa on kyse. 

 
Alvar Aalto, tuolit ja pöytä hankittu 1980-luvun alussa

Torin ydin on kymmenen vuotta sitten aloitettu huonekalujen kierrätyskauppa. Tätä kirjoittaessa koko maan sivulla oli 1 154 600 ilmoitusta. Koti ja asuminen otsikolla 669 894 ilmoitusta.

Lundia, hankiittu 1970-luvun alkupuolella

Miksi kannattaa kierrättää, myydä ja ostaa?

Ilmastonmuutos ja kiertotalous. Resurssien tuhlaus on ilmastonmuutoksen suurimpia ongelmia. Tori edistää kiertotaloutta pidentämällä tuotteiden käyttöikää. Torin kautta käyty käytetyn tavaran kauppa säästi vuodessa ympäristöä 140 000 tonnilta hiilidioksidia. Päästösäästö vastaa vaikutukseltaan suunnilleen sitä, että Helsingin koko bensiinikäyttöisten autojen liikenne pysäytettäisiin kolmeksi kuukaudeksi.

Kierrätyskauppa ohjaa kestävämpään kuluttamiseen. Kierrätyskaupassa nousee haluttavaksi jo alkujaan kestäväksi valmistettu laatutuote. Vahvoilla on myös tuote, jonka voi korjata tai uusia vaikka verhoilemalla. 
Yksittäinen esimerkki halutusta tuotteesta on Stokken Tripp Trapp syöttötuoli. Voit vertailla, ostatko käytetyn vai uuden tuolin. Jos päädyt uuteen, saat hyvin pidetyn tuolin kaupattua 60-70% prosentin hinnalla ostohinnasta. 


Ikean Billy, hankittu 1990. Alvar Aallon jakkarat 1970-luvulta

Vähän Torin Habitaressa antamaa brändituotteiden ilmoitustilastoa:
Alvar Aalto 12 515 ilmoitusta
Ikea Billy kirjahylly 9993 ilmoitusta
Lundia 31 553 ilmoitusta
Yrjö Kukkapuro 2911 ilmoitusta

Miten tavaroihin nyt suhtaudutaan? Nyt pyritään rauhaan tavaroiden kanssa. Vältetään turhaa ostamista ja karsitaan liikaa tavaraa. Selkeyttämiseen opastavat esimerkiksi fengshui ja konmari.

Ketkä asioivat verkon kierrätyskaupassa? Vertaiskaupassa kuluttajat myyvät tuotteita toisilleen. Kauppaa käyvät kaikki ihmiset, riippumatta taustasta ja varallisuudesta. Torin sivustolla on noin  2,2 miljonaa käyntiä kuukaudessa.

Alvar Aalto, hankittu 1980-luvun alussa

Miten löydän etsimäni? Mieti hakusanoja. Tuotteen nimi, suunnittelijan nimi, brändi. Varsinainen valtti haun helppoudessa on Ikean tapa nimetä tuotteet. Tallennettuna haku on helppo toistaa nopeasti. Viikonloppu on otollisinta aikaa löytöjen tekoon, silloin ladataan eniten uusia ilmoituksia. Kun jätät ostetaan-ilmoituksen, kuvaile tarkasti, mitä etsit.


Alvar Aalto, pöytä ja lipasto vuodelta 1957

Tori on ilmiöiden peili. Kun Iittala Arabia toi kauppoihin yhden päivän myynissä olleen muumimukin, oli seuraavana päivänä muumimukille 290 000 hakua. 
Nettikaupassa näkyy suomalaisen elämäntavan rytmi, kuten lomat, koulujen alku ja vuodenaikojen vaihtelu.

Tori.fi kuuluu 28:ssa maassa toimivaan norjalaiseen Schibsted-mediakonserniin 

Jutun kuvitus on kodistani. Toistaiseksi pidän nämä itselläni.


lauantai 27. lokakuuta 2018

Amos Rexin rakentamisen yhteydessä uudistuivat myös koko Lasipalatsin tilat


Sisustusarkkitehti Päivi Meuronen esitteli Sisustustoimittajien ryhmälle Helsinkiläisen museo Amos Rexin, uusitun Bio Rexin ja Lasipalatsin tiloja.


Museo Amos Rex sijaitsee maan alla Lasipalatsin takana. Maan pinnalla ulkona museo näkyy kiipeilyyn ja istuskeluun kutsuvina aaltoilevina rakennelmina. Tötteröissä ovat museon pyöreät kattoikkunat. Aaltoilevat ja pyöreät muodot näkyvät myös sisällä museon arkkitehtuurissa ja sisustuksessa.



 Piippu on Amos Rexin maamerkki. Kun museon tiloja kaivettiin, lähti maa myös vanhan piipun alta. Rakennustöiden ajan piippu seisoi tuettuna telineiden varassa. Piippuun on sijoitettu museon ilmanvaihto.



Museo Amos Rexin sisäänkäynti on Mannerheimintien puolella Bio Rexin kohdalla. Valkoisia portaita laskeutuessa kannattaa pysähtyä katsomaan suuresta ikkunasta avautuvaa pihanäkymää. Lasipalatsin kantava ajatus on läpinäkyvyys, se toteutuu hienosti tässä yksityiskohdassa. 

Amos Rexin avajaisnäyttely, japanilaisen temLabin Massless (vailla massaa)- näyttely on ollut ennen näkemätön menestys. Museoon on jatkuva jono. Näyttelyn on jo vajaan kolmen kuukauden aukiolon aikana nähnyt yli 100 000 katsojaa. Hyvin ehtii odotella rauhallisempaakin hetkeä. Näyttely päättyy 6.1.-19. Näyttelyn huimat teokset kattavat museon tilat niin konaisvaltaisesti, ettei itse museosaleista nyt saa kuvia. Tulevista näyttelyistä on tietoa täällä.

Digitaalinen näyttely on elämys, mutta vaikuttavat ovat museon tilatkin. Kävin museossa kesällä ennen avajaisia. Jos haluat nähdä, miltä siellä näyttää, katso blogini täältä.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että museon rakentamisen yhteydessä suoritettu kunnostus kattaa koko Lasipalatsin. Alkujaan väliaikaiseksi suunniteltu Lasipalatsi valmistui vuonna 1936. Rakennus oli rapistumassa ja purku-uhan alla, kunnes se vihdoin päätettiin säästää. Peruskorjaus  valmistui vuonna 1998. 


Elokuvateatteri Bio Rex ja muut toisen kerroksen tilat kunnostettiin mahdollisimman alkuperäiseen 1930-luvun tyyliin. 


Bio Rexin aula





Bio Rexin salista tehtiin muuhunkin käyttöön mukautuva monitoimitila. Edestä poistetiin neljä penkkiriviä. Hauska yksityiskohta on, että tuolirivien numerointi on entinen, eli alkaa  alhaalta rivillä viisi.  


. Alkujaa Bio Rexin tuolit olivat kovat. Vuoden 1998 remontissa niihin laitetiin pehmusteet. Nyt tuolit on taas kunnostettu, pehmusteineen. Suunnitteluvaiheessa käytiin keskusteluja siitä, voiko elokuvateatteri, jossa ei ole nykytyylin löhötuoleja ylipäätään menestyä. Huh. Onneksi tähän uskottiin. Täällä ei myöskään ole popcornin hajua.


Bio Rexin kattovalaistuksessa on valeperspektiivi. Valaisinten koko pienenee kohti salin etuosaa.


Toisessa kerroksessa on Mannerheimintien puolella avoin monitoimitila. 


Kunnostettu kullan ja hopean sävyinen seinä on vuoden 1998 remontin peruja. Lattiamateriaali on alkuperäisen kaltaista kumimattoa.


Toisen kerroksen tilassa ovat tällä hetkellä säilytyksessä museo Amos Rexin istuimet.


Museon penkit on päällystetty hevosenjouhikankaalla.


Katutasossa on Mannerheimintien puolella myymälätiloja. Kuusikulmainen laattalattia on alkuperäinen. 


Lasipalatsin alkuperäiset valaisimet olivat varren päässä riippuvia klassisia valkoisia palloja. Uudessa sisustuksessa on säilytetty kaikki alkuperäinen, mikä on säilynyt. 
Tyylillinen linjaus tehtiin niin, että vanhan näköistä uutta ei haluttu teettää. Osa sisustuksen ratkaisuista on päivitetty tähän aikaan. Museokaupan valaisinryhmän suunnittelussa yhdistyvät valkoisten lasipallojen ja Bio Rexin aulan kirkkaiden rypälepallojen ideat.



Liikemies ja kulttuurimesenaatti Amos Andersonin nimeä kantanut museo on nyt uudessa paikassa nimeltään Amos Rex.

Museon perustaja Amos Anderson (1878-1961) omisti Kemiönsaaren kunnassa sijaitsevan Söderlångvikin kartanon. Museokaupassa on myynnissä Söderlångvikin  omenahilloa ja -mehua. Kartano on paikka, jonka halajaisin nähdä. Ehkä ensi kesänä.