Translate

torstai 16. lokakuuta 2014

Valoa, valoa, valoa!


Pimeä tulee yhä aikaisemmin. Hämärän hiipiessä kuljen ympäri kotia ja napsuttelen päälle valoja. Joka huoneeseen. Vaikka siellä ei kävisi kukaan.

Elokuvissa näkee, miten joku tulee kotiin ja kaikki valot syttyvät yhdellä kertaa. Varman meilläkin sellaista tekniikka on tarjolla. Vanhassa asunnossamme saan tyytyä napsuttelemaan katkaisijoita.

Olen erityisen mieltynyt tunnelmavaloihin. Varsinkin ikkunoilla. Joka huoneessa on kyllä ihan kelpo yleisvalaisin katossa. Niitä en napsuttele päälle. Ainoastaan tarvittaessa. Tästä on kotona välillä keskustelua. Minulle tunnelma on tärkein. Yleensä olen hyvinkin säästäväinen. Valoista en halua tinkiä. Se olisi poissa hyvästä olosta, viihtymisestä. 

Tunnelmavalojen lisäksi jokaisessa paikassa, missä tehdään jotain, on oltava riittävän tehokas ja helposti kohdennettava valaisin. Muuten ei tule mistään mitään. Molempia tarvitaan, tehoa ja tunnelmaa. 

Ärsyynnyn, jos valaistus ei ole kunnossa. Varsinkin ulkomailla on hotellihuoneissa useitakin tunnelmavaloja, mutta vuoteessa lukeminen on mahdotonta himmeän yötuikun kajossa.
Luin juuri, että pienikin valo yöllä heikentää melatoniinin tuotantoa. Ja voi lihottaa! Jestas. Tehköön niin. Olen syntynyt keskellä kesää. Ehkä siksi rakastan valoisten kesäöiden hämyä. Kaupungissa koti on katuvalojen piirissä. Niistä riittää sopivasti yövaloksi. Matkoilla jätän aina vessavalon päälle ja oven hiukan raolleen.

Vuosikymmenten myötä kotiin on kertynyt sekalainen kokoelma valon tuojia, parin euron kirppurorilöytöjä sekä kotimaisia design-valaisimia.  




Eero Aarnion Tuplakupla, Double Bubble, vuodelta 2001. Ensin en tykännyt, sitten mielistyin ja lopulta piti saada.



Yki Nummen ikinuori Modern Art on suunniteltu jo vuonna 1955. 


Harri Koskisen Block-valaisin vuodelta 1996 riemastutti ensinäkemältä.




Ikean alennuslaarista joskus 90-luvulla. Pinkinpunaiset jalat oli ajatus maalata. Sitten löytyivät passelit varjostimet jostain toisesta poistolaarista.






Keltaiset samaisesta Ikean alelaarista kuin punaiset.




Tulkoon mukaan yksi hyötyvalaisin. Klassinen messinkivartinen jalkalamppu Stockalta vuosia sitten. Varjostimen olen jo vaihtanut.



Led-valaisin "lähti mukaan" alakerran liikkeestä, kun hain himmenninsulaketta toiseen valaisimeen. Merkki on Wofi, kauppiaan messuilta hankkima näytekappale.



Keittiön ikkuna. Kirppislöydöt, varjostimet ja jalat, löysivt toisensa. 



Mistähän nuokin ovat ilmestyneet?


Ainoa kattovalaisin, jonka iltaisin laitan päälle on Yki Nummen Lokki vuodelta 1960.

Muuten, ei mikään muotovalio, mutta mainio hyötylamppu on työpaikalle hankkimani ja siellä monia vuosia valaissut Päivänsäde-kirkasvalolamppu. Edelleen toimii. Lohtuna syvimpään kaamokseen ja apuna tarkkaan työskentelyyn. En laita kuvaa. Jos kiinnostaa, nykyiset versiot löytyvät netistä. 

2 kommenttia:

  1. Kiitos Paula! Valo on kaikkialla. Työtöveri valokuvaaja sanoi kerran, että kuvaaminen avautui hänelle, kun hän oivalsi, mistä siinä on kyse. Valosta. Työssä kuvien kanssa opin itsekin, että miksi toisinaan mikään ei tunnu olevan oikein. Vaikka kaikki on, kuten on ajatellut. Väärä valo latistaa kaiken.

    VastaaPoista