Hopeahapset saa iän myötä. Jos on saadakseen. Jos ei jaksa odottaa, on harmaantuminen hiuksen hienosti haastavampaa.

Olen miettinyt harmaantumista todella kauan. Kipinä syttyi joillain messuilla kauan sitten.  Edelläni kulkevalla naisella oli pitkät hopeanharmaat hiukset. Tuijotin ihastuneena, saisinpa joskus tuollaiset. Isän sisko oli harmaantunut kauniisti. Aloin kasvattaa hiuksia. Toiveikkaasti odottelin, että geeniperimä olisi osunut kohdalle.

Ensimmäisen kerran pyysin harmaantumista kampaajalta vuonna 2007. Vastaus oli, että se saadaan. Sitä ei värjätä. Tyydyin siihen ja laitettiin vaalennusraitoja.

 Kuva on Kodin Kuvalehden joulunumerosta vuonna 2007, kuvaajana Arto Vuohelainen. Ajalta ennen selfiekameraa en juuri löydä omia kuvia itsestäni. Olen usein tilanteissa se, joka kameran kanssa heiluu. Olin jo alkanut antaa hiusteni kasvaa pituutta. Vuosia aiemmin olin luopunut vaalennuksesta ja raidoistakin. Samalla kun kävin siistiyttämässä latvoja kuvauskuntoon, otin vielä kerran vaalennusraitoja. Siis kun en silloin harmaata saanut.

Sen koommin en ole kampaajalla käynyt. Vuosien saatossa hiukset venähtivät sellaiseen mittaan, että pystyin itsekin napsimaan latvoja. Mökillä on sisko auttanut. Kuva on kesältä 2014. 

Vuosi vuodelta aloin nähdä joka puolella yhä enemmän kauniita harmaapäitä. Varsinkin mainoksissa. Olen kiltisti odottanut. Ilahtunut ohimoiden ja niskan alempien hiusten harmaantuvista suortuvista. 

Hikeennyttävän hidasta. Muualla päässä hiukset vain harventuvat tummuvat. Olisiko edistys edistynyt? Onnistuisiko harmaantuminen värjäämällä?

 

 Osuin sattumoisin kadulla kävelemään samaan suuntaan vuosikymmenten takaa tutun kampaajan Paulan kanssa. Kysyin harmaaksi värjäämisestä. Sain vähän mietiskelevän oloisen vastauksen. Voisihan sitä yrittää, jos sellaista tahdot. No yritetään! 

Pisimmät hapset olivat häntäluumitassa ja latvus aika rispaantunut. Olen ihan silkkaa uteliaisuuttani halunnut kokeilla, mihin asti hiukseni jaksavat kasvaa. Nuorempa se ei koskaan selvinnyt. Tuli aina vastaan kyllästyminen pitkiin hiuksiin ja sakset saivat töitä. Nyt on enemmän kärsivällisyyttä ja tällä iällä osaa arvostaa sitä, että hiukset ylipäätään kasvavat hyvin. Tätä pidemmästä tuskin olisi toivoa, luulisin.

Juuri nyt harmaat hiukset näyttävät olevan varsinainen supervillitys. Siksi tuntuu vähän tylsältä, että yritän tätä vasta nyt. 

Nyt se on kuitenkin menoa. Jänskättää. 

Ensimmäinen vaihe on oman pigmentin poisto. Eli voimakas vaalennus. Annettiin muhia  pitkään. Pesu, hoiteet, selvittely, kuivaus.

Onnistuiko? Vaaleniko tarpeeksi? Hupsista. Tässä sitä ollaan tipunkeltaisena. Paula sanoo, että värien maahantuojan kouluttajan ohjeistuksen mukaan pohjan pitää olla paperinvalkoinen, jotta värjäys harmaaksi onnistuu. 

Paula sanoo, että siltä pohjalta vaalennuskäsittely pitäisi tehdä ainakin toisen kerran. Ehkä peräti vielä kahdesti. 

Huh. Ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Vanhat hiusressuni. Tiedän, että voimakas vaalennus on todella rankka käsittely hiuksille. Samasta syystä kumpikin empii. 

Päädyimme jatkamaan harmaalla värillä. Kävi miten kävi. Nyt saa taas vaikuttaa pitkään. Pesu, hoide, selvitys, kuivatus. Miltä näyttää? 

Niissä osin, joissa vaalennus tehosi voimakaammin, eli päälaella, sivuilla ja niskassa näytti kohtuullisen hyvältä. Muuten väri ei riittävästi vaikuttanut. Meni niin jännäksi, että jäi kuvakin ottamatta. 

Paula lähti sekoittelemaan uutta väriannosta.

Taas odotellaan. Saas nähdä, harmaantuuko mummu. Kolmannen kerran pesu, tehohoidot, selvittely ja kuivaus. 

 Reilun neljän tunnin uurastuksen jälkeen on ylhäällä, sivuissa ja alemmissa hiuksissa  mukavasti harmautta. Hiukset tuntuvat hyviltä. 

Kaikkialle väri ei edelleenkään tarrannut yhtä hanakasti. Paula ei halua antaa periksi. Sovitaan muutaman päivän päähän korjausaika. 

 Hiukset lyhenivät häntäluuhun yltävästä mitasta lapojen alle. Teki vai hyvää. Nyt tiedän, että uusi kasvu on harmaudelle otollisempaa.

Jatkuu...

Uusi vaalennus. Ei vieläkään lähellä paperivalkoista. Saa riittää. Enää ei vaalenneta. Taas väri muhimaan.

Arvaas mitä, kysyy Paula hiuksia pestessä, täällä näkyy harmaata! Kuivaus jännittää. Olemme tyytyväisiä. Molemmat. Näyttää hyvältä, vaikka ei vieläkään ole täysin tasaisen harmaa. Mielestäni kivasti luonnollinen. 

Saan kuulla, että vastaisuudessa ei tarvitse vaalennusta, voidaan jatkaa harmaalla värillä. Aion torjua keltaisuutta sinisellä sampoolla. Sellaista olen muutenkin jo vuosia käyttänyt aina välillä. Kuten myös sinistä hoitoainetta.

Kiitos Paulalle sitkeydestä. Itseäni kiitän uskalluksesta. Kaksi vaalennusta, kolme värjäystä ja kuusi tuntia tähän meni.

Pyysin Paulalta luvan käyttää nimeä, joten kerronpa senkin, että tämän urakoi Kampaamo-parturi Paula Palmu Hyvinkäällä.

Viimeistelynä hiusvaurioita korjaava Fibreblex. Tähän voi jäädä koukkuun.