Farkkupeitteen päivitys

Tarina lähtee aika kaukaa, 27 vuoden takaa, vuoden 1987 keväästä. Neljän hengen perheessä hylättyjen farkkujen pino karttui. Rispaantuneista housuista ei ollut kierrätykseen, mutta en osannut heittää poiskaan. Pinosin kellariin. Kerran mietin ideaa teinin huoneen sisustukseen ja muistin farkkupinon.

Tyttären luona kyläillessä olen huomannut, että heillä on sängyn päätypuolessa kauan sitten opelemani farkkupeite. Pesuista pehmeäksi hioutunut ja kuluneimmista kohdista reikiintynyt. Koska peite oli aikoinaan tehty yhden hengen vuoteelle, lupasin ommella heille kooltaan paremmin parivuoteeseen sopivan, jos materiaalia on kertynyt. Olihan sitä. Tässä farkkupeite mallia 2014.

Kuvasin peitteen omassa vuoteessa ennen pukin konttiin pakkaamista.

Valkoiset ja sinikuvioiset liinavaatteet näyttävät erityisen raikkailta farkkukankaan kanssa. Farkkujen käyttäjät tietävät, että melkein kaikki värit pelittävät.

Näin se käy, farkut peitteeksi. 

Materiaalia sain yllin kyllin. Tarkasti leikaten peitteeseen riitti seitsemän paria aikuisten farkkuja. Mukana oli melko leveälahkeisiakin malleja. Heti alkuun varoitus: tämä ei ole pikkutarkan tekijän puuhaa,  

Otin peiteen peruspalan kaavaksi tukevan pahvikansion, avattuna reilusti A3 kokoa. Homma alkaa ratkomalla tai leikkaamalla auki lahkeen helpompi sauma. Useimmiten se on puntin sisäsauma. Ulkosivun katesauma saa jäädä palaan. Sitten vain leikkaamaan paloja. Pidin homman suuripiirteisenä, lankasuorista ei nyt vähää väliä.

Puntin alapäästä saa ainakin yhden tai kaksikin kokonaista palaa. Puntin leveydestä riippuen vaakaan tai pystyyn. Sitten voi kaavana käyttää suljettua kansiota ja lisätä sentin verran saumanvaraa yhdistettävälle sivulle. Ylempää täytyy jo leikata useammasta osasta koottavia paloja. 

Koostin peitteeseen kaikkiaan 35 avatun pahvikansion kokoista palaa. Saumat ompelin siksakilla noin sentin saumanvaroilla niin, että varat tulevat työn päälipuolelle. Aloitus- ja lopetuskohdissa ompelin varmistukseksi vähän matkaa edestakaisin. 

Seuraavaksi suunnittelin palapelin kokoamisen. Levitin palat lattialle. Sommittelin vaaleammat palat keskelle. Taskupalat asettelin avautumaan samaan suuntaan, peitteen pääpuoleen, mikä olisi kuvan sommitelmassa oikealla. Peitteen korkeudeksi asettelin 7 vaakapalaa, eli kuvassa vasemmalta oikealle. Peitteen leveydeksi sommittelin 5 pystypalaa, eli kuvassa ylhäältä alas.Tuosta jo näkee, ettei homma ole millin, eikä ihan senttienkään päälle tarkkaa.

Kokosin peitteen ompelemalla ensin peitteen poikkisuuntaiset viiden palan koosteet. Siksakilla noin sentin saumanvaroin ja varat kaiken aikaa työn oikealle puolelle. Asetin valmiin kaitaleen takaisin lattialle, että järjestys säilyy. Sitten yhdistin kaitaleet toisiinsa aloittamalla aina samasta päästä. Kuvassa näkyy että toinen reuna jäi aika epätasaiseksi, koska palat eivät olleet täsmällisiä. Leikkasin tylysti reunan suunnilleen suoraksi. Ompelin vielä siksakilla koko peitteen ympäri ja saumakohdissa vahvistukseksi edestakaisin.
Nämä kokoamiskuvat ovat valitettavan huonoja. Oli varmaan talven pimein päivä. En malttanut odottaa suotuisempaa valoa. 

Seuraavaksi lykkäsin peitteen pesukoneeseen ja nappasin päälle pitkän 60 asteen ohjelman. Koneesta pullahti aika villin näköinen mytty. Tämän myllytyksen jälkeen pitää muistaa tyhjentää pesukoneen nukkasihti. Saumoista irtoaa tavaraa melkoisesti. Kun peite oli kuivunut, seurasi trimmaus. Poistin saumoista nyppimällä irtoavat langat ja leikkelin hurjimmat hapsut. Koska peite oli menossa lahjaksi, hienostelin ja silitin palat vältellen saumojen painamista.  

Ja mitäs näistä tekisin? 
Farkuista jäi jäljelle vain vyötärön osuus, edessä vetoketju ja taskut, takana kaarroke ja vyötärönauha. Nämäkin menivät vielä talteen. Jäi itämään pieni ajatus.

Jäi myös muutama pari takataskuja, joita en onnistunut sovittamaan paloihin. Valmiita pikkupussukoita. Jos keksisi käyttöä.

Tuunausvinkkejä villimpää tyyliä kaipaavalle. Peittoon voi ommella vyötärönauhoista ratkottuja farkkumerkkejä. Tekstiilitusseilla voi kirjoitella reissu- ja festaripaikkoja ja päivämääriä. 

Arkistosta. 

Tästä kaikki alkoi. Kuva on Kodin Kuvalehden numerosta 8 vuonna1987. Ompelin kuvaukseen lisäksi  kahdesta farkkujen yläosasta seinäpussukat.