Sain vihdoin ystävän kanssa aikaiseksi pistäytyä Tallinnasas katsomassa taidemuseo Kumun Art déco-näyttelyn. Onneksi.
Olen hengästynyt kaikesta nähdystä kauneudesta ja ajan loistokkaasta käsityötaidosta. En malta olla kirjoittamatta, vaikka moni onkin varmaan sunnuntaina 18.1. päättyvän näyttelyn nähnyt jo aiemmin. Sitä kelpaa muistella.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli valtaisa halu unohtaa sodan kauhut. Syntyi moderni tyyli, joka levisi koriste- ja kuvataiteisiin, muotoiluun, arkkitehtuuriin ja muotiin. Tuossa ajassa kahden traagisen sota-ajan välissä on luovaa hillittömyyttä. 1920-lukua ajatellaan aikana, jolloin juhlittiin kuin viimeistä päivää. Todellisuudessa arki oli sodan tuhojen jäljiltä varmasti melkoista kamppailua. Mutta oltiin elossa ja katse toiveikkaasti kohti uutta.
1920-luvun tyylin nimeä Art déco alettiin tosin käyttää vasta 1960 -luvun lopulla. Sana juontuu Ranskassa 1925 pidetystä taideteollisuusnäyttelystä Exposition Internationale des Arts Décoratifs et Industriels Modernes.
Ajan pukeutumisen tyyli-ikoni on moderni jazz-tyttö. Näillä eväin se onnistuu.
Vartalon ihanne on reippaan urheilullinen, hoikka ja pienirintainen.
Hiuksiin on leikattu niskasta lyhyt polkkatukka. Ehkä melkein silmille yltävä otsatukkankin. Juhlaaan loihditaan vedellä ja laineraudoilla taidokas litteä lainekampaus.
Olennaisin on mekko. Ja sen mullistunut ilme. Helma on lyhyt, polven alapuolelle. Korsetti on hylätty. Vyötäro on pudotettu lanteille. Tai mekko on vain suora laatikko. Mekon helma voi olla epäsymmetrinen. Mekko on kaulukseton ja usein myös hihaton. Huomion painopiste on usein lantiolla ja helmassa.
Jalassa on saumalliset silkkisukat.
Hattu on asusteista tärkein. Hatun muoto on kypärämäinen, syvälle päähän painettu. Hattu kuuluu myös juhlapukuun.
Kengät ovat tanssin vauhdissa hyvin jalassa pysyvät t-hihnakengät. Kengän kärki on sirosti pyöreä ja maltillinen muutaman sentin korko on kaareva.
Asuun kuuluu pieni laukku, jossa voi olla modernisti olkahihna.
Laukussa on ainakin koristeellinen puuterisasia, huulipuikko ja pitsinenäliina. Ehkä viuhkakin.
Kuumin koru on pitkä helminauha.
Takissa on pörröistä turkista kauluksessa ja hihansuissa.
Kapea pitkä silkkihuivi kruunaa tyyliin.
Suihkaus tuoksua, Chanel 5 tai Lanvin Arpége.
Riehakkaissa juhlissa soi jazz, charleston ja foxtrot.
Kumun näyttelyssä on 80 asua ja paljon asusteita. Näyttely on vain osa käsittämättömän suurta 1920-luvun muodin kokoelmaa, jonka on koonnut nykyisin Pariisissa asuva, Moskovassa 1958 syntynyt Aleksandr
Vassiljev. Lavastaja, dokumenttiohjelmien tuottaja, sisustussuunnittelija, opettaja, kirjoittanut muodista yli 40 kirjaa.
Haluaisin todella nähdä dokumentin tuosta herrasta ja siitä, mistä aarteet ovat löytyneet, kuinka ne ovat säilyneet, miten kaikki on tapahtunut.
Kuvasin asuja näyttelyn tungoksessa puhelimella. Tarkempia tuotetietoja ei siinä hulinassa tullut tallennettua. Mutta tässä tunnelmia. Nämä eivät ole mitään joka tytön mekkoja. Aikansa huippuluomuksia. Käsityön taidetta.
Puvuissa on valtava määrä silkille käsin ommeltuja paljetteja ja lasihelmiä. Vaikka itse kangas on henkäyksen ohutta, puvuilla on varmaan melkoisesti painoa.
Tämä selkämys kohauttaisi tänä päivänäkin. Saati joskus reippaat 90 vuotta sitten.
Yksi kauneimmista oli tämä herkän tyttömäinen mekko. Kuka onnellinen lie näitäkin helmoja liehutellut charlestonin tahdissa.
Charleston, hilpeän hippa-asun suora linja, helmahapsut ja pitkä helminauha.
Muotikuvan puku näyttäisi olevan takaa kovin avoin, Tarkkaan katsoen huomaa, että puvussa on ihonvärinen ohut selkäkappale. Kuvassa näkyy ajan kampaus- ja kenkätyyli.
Juhla-asujen hatut tehtiin pukuun sopivaksi. Ulkoiluhattu oli usein huopaa ja siinä saattoi olla myös kapea lieri.
Samettisessa iltatakissa on muhkeat pörröiset turkissomisteet. Mekossa hapsuhelma.
Samettisen iltaviitan selässä on loistelias ruusukirjailu.
Moderni jazztyttö harrasti myös reipasta ulkoilmaelämää suositussa lomakohteessa.
Yksi näyttelyn muotokuvista. Rouvalla on huippumuodikas lainekampaus.
Tämän viimeisen kuvan otin syksyllä mökillä. Sopii teemaan.Kampaajaäitimme loihti asiakkailleen vesilaineita tällaisilla laineraudoilla.
Tuula kiitos näyttelyn tunnelman välityksestä. Aivan läkähdyttäviä asuja! Niissä on jotain NIIN tyylikästä. 20-luku on ollut aina lempivuosikymmeneni.
VastaaPoista