Translate

maanantai 19. tammikuuta 2015

Sukellus kaapppiin ja työarkistoon

Eilinen Helsingin Sanomien juttu miesten muodista herätti nostalgisen mielleyhtymän. Riemastuin shaaleihin kietoutuneiden miesten kuvasta. Kahdesta syystä. 

Italialainen mies on aina keikaroinut kaulaliinoilla. Suuri huivi on hauskaa ja uutta irrottelua. Firenzen talvessa shaali saattaa hyvinkin riittää takin korvikkeeksi. 

Lehtikuva vei penkomaan omaa kaappia.






Tein tämän blogijutun Firenzen muotikuvien innoittamana. Kuvausvalo on surkea. En malttanut odottaa huomiseen, jolloin luvatun pakkasen myötä saattaisi olla tiedossa pilkahdus aurinkoakin.

Olen aina tietyllä tavalla viehtynyt miesten asuihin. Paidoissa on paremmat kankaat kuin naisten paitapuseroissa. Hatut ovat reilumpia. Takeista trenssi on aina ollut suosikkini. Tämä kotimainen pitkä miesten nahkatrenssi, ilmeisesti 70-luvulta, on parin vuoden takainen kirpparilöytö. Huivi ja huopahattu ovat 80-luvulta.



Inspiraatiokuvani on leike Helsingin Sanomien miesten muotia käsittelevästä jutusta sunnuntaina 18.1.2015. Suuret huivit  ja huopahatut. 

Jännästi nousi mieleen kauan sitten Kodin Kuvalehteen kangaspuilla kudottavaksi suunnittelemani huivi. 



Tässä. Tiesin, missä yläkomerossa huivi on. Vuosikymmeniin en ole sitä käyttänyt. 



Mielessäni paikansin jutun ajankohdan 80-luvun alkuvuosille. Muutaman arkistovuosikerran selaamisen jälkeen oikeat revinnäiset löytyivät. Lehtileike on Kodin Kuvalehden numerosta 16 vuonna 1982. 

Olisin silloinkin mieluummin asustanut kuvaan huopahatut, mutta piti saada nuo neulebaskerit ja rusettihuivitkin kuvattua. toden sanoakseni tilanne oli niin, että ujutin ruutuhuivit kuvaan niiden siivellä. Kangaspuilla kutominen ei ollut mitenkään muodikasta 80-luvulla.



Sommittelin huiviin kaksi väritystä. Tähän kuvaan pääsi myös huopahattu, Kodin Kuvalehti 16/82. Vaalea huivi on nykyisin makuuhuoneen telkkarisohvalla jalkojani lämmittämässä.





Huivit toteutti Pirkanmaan Kotityö. Kangaspuilla kutominen ei 80-luvulla enää ollut joka naisen taito. Eikä todellakaan muodikasta. Äiti kävi ahkerasti käsityöasemalla kutomassa. Tiesin, että vastaavia kudonnan harrastajia ahersi kangaspuiden ääressä paljon joka puolella maata. 

Halusin tarjota käsityömalleja myös heille. Yritin keksiä myös villalangasta tehtäväksi muutakin kuin matkahuopia. Toki kutojan oli helppo halutessaan soveltaa nuo mallit myös matkahuovan tekoon. 

Ei kangaspuille suunnittelemistani kudontamalleista lehdessä järin innoissaan oltu. Tuohon aikaan, kun sanat brändi ja formaatti olivat vielä tulevaisuutta, sai toimittaja ihmeen vapaasti toteuttaa omia ajatuksiaan. Siitä olen työelämälle kiitollinen.


2 kommenttia:

  1. Tuula, raikas ja kiva juttu. Kiitos. Ja mukava nähdä sua mallina. Tulee ihan vanhat ajat mieleen.

    VastaaPoista
  2. Paula, olen tarkoituksella laittanut itseni peliin. Ajatukseni on, että vanhempikin ihminen pukeutuu joka päivä. Kuitenkin valtaosa pukeutumisen jutuista ja kauppojen vaatetarjonnasta on kohdistettu nuorille. Varttuneella iällä ihminen on jo tyylinsä löytänyt, tuntee mieltymyksensä ja on varmempi itsestään kuin nuorena. Ikääntyvällä ei ole mitään syytä muuttua näkymättömäksi.
    En myöskään kannata sitä, että pitäisi joka sesonki olla ostamassa uutta, tai että vaatteisiin pitäisi panostaa paljon rahaa "pysyäkseen muodissa".
    Muuten, leikearkistoja selatessa on tullut niitä vanhoja aikoja eteen :)

    VastaaPoista