Sänkyelämää. Petasin tänään. Petaan joka päivä.

Nukkuminen on nautinnollista. Hyvän unen tuo ennenkaikkea hyvä mieli. Makuuhuoneen viihtyisyys on minulle tärkeää. 

Edellisekin kodin makuuhuone oli aika suuri. Erityisen iloinen olen nykyisestä makuuhuoneesta, jossa on tilaa vielä enemmän. Huoneessa on ovi kylpyhuoneeseen, parvekkeelle ja vaatehuoneeseen. Kaksoisovet olohuoneeseen ovat auki. Happea riittää. 
Kun herään, jätän peitteen auki aamiaisen ja pukeutumisen ajaksi. Kesällä saatan heittää peitot hetkeksi parvekkeen kaiteelle. Niin kiire ei ole, ettenkö ehtisi vuodetta pedata. Petaan aina. Silloinkin, kun olen yksin mökillä. Vuode on suurikokoinen sisustuselementti. Haluan sen näyttävän hyvältä ja kutsuvalta.
Kun vuosia sitten aloin tehdä asumisen juttuja, luin oppiakseni myös Feng Shui-kirjoja. Vuode on sijoitettu niin, että näen huoneen ovelle. Olen aina pyrkinyt siihen. Huomasin, että se on ihan Feng Shin mukainen perusneuvo. En myöskään laittaisi vuodetta niin, että pää on ikkunan alla. Pään yläpuolella ei saa saa olla mitään raskasta. Nekin ovat Feng Shuin mukaan alitajuntaan vaikuttavia turvajuttuja. Vuoteessa on hyvä olla pääty. Vuoteen alla ei pidä säilyttää mitään ikävää. Muistaakseni nuokin suunnilleen Feng Shuin mukaan. En sentään ole kompassin kanssa katsonut oikeaa ilmansuunta. Nuo vain ovat luontaisia ratkaisuja. Että asiat tuntuisivat olevan oikein. 
Vuoteessa on jostain alennusmyynnistä yli kaksikymmentä vuotta sitten ostettu irrallinen rottinkipääty. Sen piti olla väliaikainen ratkaisu. Tuli näköjään jäädäkseen. Toistaiseksi. Jouluiseen petaukseen olen ommellut päädylle irtohupun. Niitä voisi harrastaa useamminkin. Vuoteen yläpuolella on taulu, mutta se on kevyt. Ei häiritse unta. Vuoteen alla on tavaraa sängynaluslaatikossa. Ei hyvä ratkaisu, mutta tarpeen. Laatikossa ei kuitenkaan ole mitään epämieluista. 
Kuvasta näkyy, että makuuhuoneessa on televiso. Sekään ei varmaan ole ihan hyvä. Kahden hengen taloudessamme on kaksi televisiota, kummallekin omansa. Eikä kumpikaan televiso ole olohuoneessa. Tuo on minun. En kuitenkaan katso sitä vuoteesta. Nukahtamisleluni on kirja. Tarvitsen riittävän tehokkaan ja helposti kohdistettavan yölampun. Sellaisen puute tuottaa usein rumia sanoja matkoilla.

Tämä petaus lähti kirpputorilta. Mistäpä muualta. Olin usealla käynnillä katsonut tuota suurta mattoa. Se oli aika likainen ja hintaa oli mielestäni liikaa. Lopulta tein tarjouksen. Kirpputorin pitäjä soitti myyjälle ja matto oli minun. Ajattelin maton mökille. Minulla on höyryimuri, jossa on vesipesuominaisuus. Kone sai laulaa suolaisen hintansa eteen. Matto puhdistui niin raikkaaksi, että se pääsikin kodin makuuhuoneeseen. Sitten aloin kaivata jotain maton kanssa yhteen pelaavaa. Anttilassa oli tarjouksessa pellavalakanoita. Ostin hiekanväriset. Ohut pellava on ihana materiaali. Seuraavalla tarjouskerralla ostin valkoisen setin kesäksi ja vaalean harmaat vaihteluksi. Muut lakanat ovat jääneet lähes unhoon. Kävin eilen Anttilassa ja sain pidätellä itseäni. Lakanat olivat taas tarjouksessa. Torkkupeitteitä  on kertynyt melkein kokoelma. Mutta ei tähän settiin sopivaa. Tuo fleece saa kelvata, kunnes löydän jotain. Se näyttää kuvassa ikävästi sävyltään kirkkaammalta kuin mitä oikeasti on.

Koska luen illalla, tarvitsen selän taakse monta tyynyä. Onneksi tavanomaisen pussilakanasetin 50 x 60 tyynyllinan lisäksi samaan pellavasarjaan saa myös 60 x 80 cm tyynyliinoja. Valkoiset ovat unityynyt, joiden päällisen vaihdan useammin. Nyt sattuvat olemaan puuvillaiset. Niskatukena tärkeän makkaratyynyn päälle olen sitonut vanhan sohvatyynyn päällisen. 

Sitten muistin, että minulla on pari kirpputorilta ostettua koristetyynyn gobeliinipäällistä. Nyt niille vihdoin löytyi tehtävä. Ei menneet hukkaan nekään kahden euron kolikot, jotka noista molemmista joskus maksoin. Tunnustan, olen gobeliinipäälisiä ostanut enemmänkin. Ehkä näkyvät myöhemmin. Maku muuttuu. En olisi tuotakaan itsestäni uskonut.

Nyt on aika kaivautua tuonne. Hyvää yötä, kauniita unia!