Mummi loikoili kauneushoitolassa. Mikä tässä oli moraalinen ongelma?

Sain kesällä seisemänkymppisilläni lahjakortin kauneushoitolaan. Toisen jalkahoitoon. Mieleisiä lahjoja, joista päätin nauttia täysillä vasta myöhemmin, kun syksyn pimeys alkaa painostaa.

Syyskuun loppuolella aloin tutkailla netistä lahjakortin osoittaman hoitolan tarjontaa. Iän tuomia ryppyja lukuun ottamatta minulla ei ole koskaan ollut kummempia iho-ongelmia. Rypyt eivät ole ongelma, niitä saa vain elämällä pitkään. Koen häiritsevinä lähinnä suupielistä alas lähtevät juonteet ja nenän yläpuolella otsalla syvän pystyuurteen, joka tekee ilmeestäni vihaisen. Tajuan, että ei niitä pois taiota, mutta ihon pieni kiinteytys olisi poikaa. 

Valitsin hoidon muodoksi mahdollisimman tehokasta uutta tekniikkaa, kiinteyttävän radiofrekvenssihoidon. Esittelyn perustella otin lisäksi ennen hoitoa ultraäänipuhdistuksen. Molemmat käsittelyt tehdään laitteilla, mutta tunnin hoitoon kuuluu myös runsaasti suloaineilla läträystä ja käsillä tehtyä rentouttavaa sivelyä.

Sovin hoitosarjan tehtäväksi kahden viikon välein. Lahjakorttini kattoi noin kolme kertaa. Pidin ihon virkistyneen napakasta tunnusta. Päätin jatkaa hoitoja kuuteen kertaan. Lisähoukuttimena oli ilmainen kuudes kerta. 

Jatkoksi suositeltiin ylläpitohoitoa noin kuukauden välein. Saatan hyvinkin palata asiaan.

Nyt paljastaviin selfiekuviin. Auts. Tässä kohtaa on taas hankaluutta selittää itselleni, miksi tätä teen. Toimittajaminä kieltää ottamasta henkilökohtaisesti. Juttu mikä juttu.

Kuvasin kasvoni jokaisen hoitopäivän aamuna ja hoidon jälkeen seuraavana aamuna. Kun sain kuvausidean, olin jo ehtinyt ruokaostoksille lähtöä varten ehostaa kulmat, silmät ja huulet. Iholla oli vain kosteusvoide. En viitsinyt puhdistaa kasvoja uudelleen. Otin kuvan ja päätin muistaa saman meikin joka kerta. 

Kuvasin aamuisin suunnilleen samaan aikaan. Otin kuvat puhelimella ikkunan ääressä kulloinkin satunnaisesti vallitsevassa valossa. En ole käsitellyt kuvia mitenkään. 

Itselleni armollisena aloitan tuoreella, 14.12., otetulla kuvalla. Kasvoillani on tavanomainen arkimeikki. Iholla on kosteusvoide, värillinen BB-voide, sipaus aurinkopuuteria ja poskipunaa. Viimeisestä hoitokerrasta on kulunut kaksi viikkoa.

Ensimmäinen hoitokerta 20.9., ennen hoitoa 

21.9., seuraava aamu hoidon jälkeen

Toinen hoitokerta 3.10., ennen hoitoa

4.10., seuraava aamu hoidon jälkeen

Kolmas hoitokerta 18.10., ennen hoitoa

19.10., seuraava aamu hoidon jälkeen

Tämän jälkeen elämässä tapahtui odottamatonta. Puolisollani on pitkäaikainen sairaus, mutta sen kanssa on pärjätty. Sunnuntai-iltana 23.10. hän sai vakavan sairaskohtauksen. Elämämme muuttui. 

Kauneuskuuri oli ongelmista pienin. Ei ongelma ollenkaan. Onnistuin kuitenkin kehittämään siitä pienen moraalisen pohdiskelun. Piti päättää, mitä teen sovittujen hoitojen kanssa. Jatkanko, kuten olin ajatellut? Onko ylipäätään sopivaa lekotella kauneushoitolassa, kun puoliso makaa tehovalvonnassa letkuissa ja piuhoissa? Kun oma mieliala poukkoilee toivon ja pelon aallokossa.

Oli pantava asioita järjestykseen. Tajusin, etten voi viettää päiviäni sairaalassa. Se ei ole hyväksi eikä hyödyksi kenellekään. Päivittäin sairaalassa noin kaksi tuntia, ellei ole hälyttävää. Vaikka minua on odotettu, potilaskin uupuu liian pitkästä vierailusta. 

Miten jaksan epävarmuuden, kun en ole paikalla? Mitä tarvitsen nyt? 

Tarvitsen lepohetkiä. Pieniä hyvän olon tuokioita. Rentoutumista. Hellin itseäni. Luovun kaikesta, mikä ei tunnu hyvältä. Jatkan hoitolakäyntejä. 

Neljäs hoitokerta 3.11., ennen hoitoa. Uupumus näkyy silmien turvotuksena. Kerroin hoitolassa tilanteeni.

4.11., seuraavana aamuna hoidon jälkeen

Viides hoitokerta 17.11., ennen hoitoa

18.11., seuraavana aamuna

Kuudes hoitokerta 1.12., ennen hoitoa

4.12., toinen päivä hoidon jälkeen (unohdin kuvata seuraavana aamuna) 

Mielestäni suupielten poimut ovat madaltuneet, samoin otsan ryppy. Leuan linja on napakoitunut. 

Virallisen kalenterin mukaan on menossa viikko 50. Uuden ajanlaskuni mukaan meillä eletään viikkoa kahdeksan. Jokainen päivä on erityinen. En suunnittele mitään päivien päähän. Joskus en edes tuntien päähän. 

Käyn puolison luona joka päivä. Kuluneiden viikkojen aikana hän on siirtynyt tehovalvonnasta vuodeosastolle. Kuntoutukseen terveyskekeskuksen osastolle. Tuli käyntejä päivystyksessä. Tällä hetkellä sairaalan vuodeosasto. Tehtäväni on tukea. Oman jaksamiseni tueksi yritän poimia jokaisen tarjoutuvan hyvän hetken. Kauneushoito ja jalkahoito olivat hyviä hetkiä. 

Läheiset. Ystävät. Harrastukset, taidemuseon senioripaja ja koukkuseura. Näyttely- ja kahvitreffit. Käsityö. Sauna. Pieni ulkoilu, kun siltä tuntuu. Päiväunet. Koti. 

Elämässä on paljon voimauttavaa hyvää.