Kesäkuun alkupuoli hellii pihan kukkatulvalla.

Ohhoh ja jopa jotakin! Edellisen kerran olen päivittänyt blogiani 22. helmikuuta. Jo on aika ryhdistäytyä.

Tässä päivityksessä on mökkipihamme tunnelmia tiistaina 11.6.2019. Jokainen, jolla on piha ja siellä kukkivia kasveja tietää, että tilanne vaihtuu huimaa vauhtia. Luonto ei odota. Olet poissa kolme päivää ja taas on tapahtunut. 

Muut syreenit ovat jo kukkansa kukkineet. Sisko sai syntymäpäivälahjaksi Tammelan kaunottaren. Se kukkii lohtuna vähän myöhemmin kuin isompikukkaiset pensaat. Tällä kertaa Tammelan kaunotar oli osuvasti uhkeimmassa kukassaan juuri siskon syntymäpäivänä, 11. kesäkuuta. Pensas täyttää 18 vuotta, sisko jokusen vuoden enemmän. Harmi, ettei tähän saa tuoksua mukaan. 

Syreenin huumaava tuoksu oli tietenkin tuotava myös sisälle. Tuntuu, että tänä vuonna kaikki kukkii ennätyksellisen uhkeana, myös lumipalloheisi, josta nappasin kimppuuni muutaman palleron. Samalla toin seuraksemme pieniä vihreitä kirvoja.

Päivänkakkarat ovat saaneet levitä laajoille alueille. Ne saavat vapaasti levitä ja rehottaa "asiattomilla paikoilla", kuten tätimme aikanaan tuskaili. Päivänkakkarat hohtavat valoisuuttaa kesäyön hämyssäkin. Kukinnan jälkeen leikkaamme matalaksi. 

Myös kaunokaiset, bellikset ovat vallanneet pihalla laajoja alueita. Kaunokaisten kohtalona on ruohonleikkuri. Kuvasin juuri ennen nurmen ajoa. Taustalla jo kuuluu leikkurin puksutus. Bellikset eivät vähästä masennu, ne punnertavat aina uudet kukat. Tuhatkauno on luokiteltu rikkaruohoksi. Sama koskee myös voikukkia. Niidenkin uudet kukinnot avautuvat leikkuun jälkeen aina vain lyhyempien varsien päähän. Voikukkien aika alkaa nyt olla ohi.

Alkukesän kasvu on voimallista. Edellisestä nurmikon leikkuusta on viikko. 

Juhannusruusussa on kaikki, kesä, lapsuus, mummola. Onneksi on vielä paljon nuppuja. Säästä edes muutama kukka  juhannukseen.

Jättiunikkojen aukeaminen on odotettu ihme. Kukinta on lyhyt. Toivon aina, ettei kohdalle osuisi rankempaa sadetta. Nyt oli tuuria.

Iiriksen kukka on melkoinen luomus. Ensin kukkii tämä kapealehtinen lajike pienemmin kukin. Eilen mökiltä lähtiessä oli leveämpilehtinen ja isokukkaisempi lajike avaamassa ensimmäisiä kukintoja, samoin rannan keltaiset kujenmiekat. En älynnyt niitä kuvata, kun en vielä tiennyt blogille alkavani.

Hulluna kukkimisesta. Mökille on kerääntynyt kahdeksan amaryllista, joita on jouluiksi hankittu. Talven ne kituvat kuivina mökin ikkunalla. Nyt ne äityivät punnertamaan kukkia yksi toisensa jälkeen, toinen toistaan uljaammin. Pisimmät kukkavanat olivat 80 cm korkeita ja niissä oli kuusikin kukkaa. Ne pääsivät leikkokukiksi maljakkoon, kun eivät jaksaneet pysyä pystyssä.  Viimeisenä näytteensä antoi ainoa punainen. Kesän amaryllikset viettävät terassilla. Aina ei tämäkään ihme ole tapahtut, lykkäävät vain lehtiä.

Nämä amaryllikset on kuvattu 21. toukokuuta. Yksi uhkeimmillaan, toinen avautumassa, kolmas tulollaan.



Päivän kimppu: päivänkakkara, kosmoskukka, iiris, akileija, 



Pienikin on somaa. Mårbckoja huoltaessa katkesi muutama kukinto. Vihreänä akileijan lehtiä.