Päivän asu. Muistatko vuoden 1987 pakkaset? Entä Bulan ja pinssit? Remembering the "coolest" winter of my life 1987

Koska ne eteläisen Suomen hirmupakkaset olivatkaan? Se talvi, jolloin lämpömittari tuntui unohtuneen ikuisuudeksi pakkaslukemaan -34 astetta. Helsingin Sanomien juttu talven 1987 pakkasista viritti eilen facekavereiden kesken hauskan muistelmien ketjun. 

Muistoihini tuolta talvelta liittyy Joutsenen untuvatakki. Ostin talvella 1987 koulua käyvälle tyttärelle untuvatoppiksen. Takki tuntui kirpaisevan kalliilta hankinnalta. Kouluvuodet menivät ja tytärkin lennähti kotoa elämään oma aikuista elämäänsä. 

Takki jäi äidille. On edelleen käytössä. Takki on todella laatunsa lunastanut ja hintansa huutanut. Joutsenen tehtaalla Riihimäellä tehdään huippulaatua.

Välillä takki oli vuosia mökillä. Naulakolta napattavissa mukaan talvella sekä kesällä. Takin suloisessa suojassa on hiihdetty ja luisteltu järvellä, valvottu kesäöitä terassilla ja tunnelmoitu rannassa juhannuskokoilla. Untsi pitää muuten hyvin hyttysetkin loitolla.

Monet konepesut käyneessä takissa näkyy tietenkin lähes kolmenkymmen vuoden jälkeen kulumisen merkkejä, mutta se on edelleen untuvaisen muhkea. 

Hihojen ja taskujen suita olen korjaillut. Viimeisimmän kunnostuksen ja pesun jälkeen päätin jättää takin taas kaupunkikäyttöön. 

Takin keltainen väri tuntuu aina vain yhtä aurinkoisen lämmittävältä. 

Villalapaset eivät yksinään ole kovin lämpimät. Niitä voi pukea kahdet päälekkäin tai vetäistä lämmikkeeksi vuorillisen nahkasormikkaiden päälle.

Kuvien pipo, lapaset ja sukat ovat Kodin kuvalehdelle tekemiäni käsityömalleja. Julkaistu numerossa 21/1976.

Entä muistatko Bulan ja pinssivillityksen? Niin kasaria! Edelleen lämmin. Pesun jälkeen kiinnitän tietenkin pinssit takaisin.

Päivän asu. Pakkasta -27 astetta. Vaatetta kerros toisensa päälle ja johan tarkenee.

Kunnollinen pakkaspukeutuminen tuntuu monella olevan hukassa. Ehkä leuto alkutalvi on tuudittanut siihen uskoon, että Keski-Euroopan talvet ovat tulleet pysyäkseen.

 Muutaman viime päivän aikana on talvi ollut pakko ottaa tosissaan. Paras suoja pakkasta vastaan on kerrospukeutuminen. Silloin on helppo riipiä uloimpia pois sisätiloihin mennessä.

 Kiittelin kerroksia, kun asioin useammassa paikassa. Ruokamarketissa tuntuu joskus kesällä hyytävän kylmältä. Tänään ei ollut siitä huolta. Vaikka riisuin kaulahuivin, pipon ja käsineet sekä avasin takkien vetoketjut, tuppasi hiki niskaan. No, takinkin oli voinut hetkessä nakata ostoskärryyn.

Lahjaksi saamani, pian kymmenen vuotta täyttävä kylmän sään ulkoilutakkini on ommeltu Kiinassa, mutta tunntetun tuotemerkin suunnittelija on hallinnut  kylmän vaatimukset. Takissa on paljon hyvää. 

Helman pituus suojaa myös takamuksen. Hihansuut saa suppuun taralla, helman ja vyötäiset kiristysnauhalla. 

Hupussa on tilaa pipolle ja siinä on leveä reuna suojaamaan kasvoja viimalta ja pyryltä. 

Takki ei ole topattu, vaan siihen kuuluu erillinen fleecejakku. Tarvittaessa alle mahtuu fleecejakkua lämpimämpi tuhti villapusero.

Pipo on villaa ja vuoriton, muttaa riitti, koska ulkona nostin hupun suojaksi. 

Pipon ja lapaset olen neulonut Kodin Kuvalehden käsityömalliksi vuonna 1975.

Lenkille laitan pipon alle trikoopannan, joka suojaa otsan, korvat ja niskan. Panta pipon alla on kätevä siitäkin syystä, että pipoa ei tarvitse pestä niin usein.

 Lämminvuoriset nahkarukkaset pitävät sormet lämpöisinä. Tiukalla pakkasella puen niiden alle vielä villalapaset.

Huivi pitää kaulan ja niskan lämpinä ja estää viiman pääsyn takin sisään. Huivi on helppo nostaa leuan ja suun suojaksi. 

Punainen värikin tuntuu lämmittävän. Sukat olen neulotu Kodin Kuvalehden käsityömalliksi vuonna 1975. Vanhoihin varsiin olen neulonut uudet teräosat puhki kuluneiden tilalle..

Tuhdimmat pakkaskenkäni ovat jo aikaa ja sauvalenkkejä nähneet Pomarfinnin kaupunkimaasturit. Niissä on kosteudelta suojaava Goretex-kalvo ja hyvin lämpöä eristävä pohjarakenne. 

Kun valitset pakkaskenkiä, kysy pohjan rakenteesta. Ei paljoa lämmitä, vaikka varressa olisi tuhtisti karvaa, jos kengän pohja ei eristä kylmää. 

Liukkaille keleille minulla on nastalliset lämpöiset Ice Bug-kengät. 

Pakkaskengät kannattaa sovittaa villa- tai turkispohjallisen ja/tai ulkoilu- tai villasukan kanssa.

Farkut ja verkkarit saavat pakkasella jäädä. Nyt tarvitaan kerroksia. Alusvaatteiden jälkeen seuraava kerros on ulkoilukerrasto. 

 Hankin muutama vuosi sitten kerralla kaksi Rukka-kerrastoa. Ovat ahkerasta käytöstä nyppyyntyneet, mutta toimivat. Lenkillä hikoilee, vaikka tahti ei ole kävelyä kiivaampi. On hyvä olla vaihtovaraa, niin ulkoilu ei hyydy ainakaan siihen, että kerrasto on pesussa.

Seuraava kerros. Olen aikoja sitten ostanut tuhdit neuloslegginsit. Koska en omista toppahousuja, huomasin, että ne ovat oivat välihousut paukkupakkasilla.

Tähän vielä päälle vuorilliset tuulihousut, niin alkaa tarjeta.

Joulumuistoja 2015

Joulu on joka vuosi. Silti jokainen joulu on erilainen. 

Tänä vuonna vietimme aattoa tyttären ja vävyn kanssa. Hauskaa, sillä he ovat usein jouluna lomailemassa jossain kaukana. Joskus meitä on pöytämme ympärillä enemmän. Joskus olemme kahden. Joskus nautimme jouluaterian pojan perheen luona. 

 Pidän puitteiltaan perinteisestä joulusta. Perinteet luovat joulun tunnelman.

Tämä joulukuu on ollut historiallisen lämmin. Kuvakoosteeni aloittaa näkymä kirkolle. 

Valkoiset kukat saavat korvata lumen puutettaa.

Aaton kattauskin haki tällä kertaa lumen valkoisuuttaa ja jään kirkkautta.

Aaton ateria pelkistyy joulu jouluta ja keskittyy yhä tarkemmin perinteisiin 

Lähes parikymmentä vuotta vanha kestokuusikin on jo perinne.

Ystävän tuomat tulppaanit toivat kotiin lämmintä joulun punaa

Aaton aterian jälkeen kävimme nytkin, kuten jo monien vuosien ajan, sytytttämässä kynttilät läheisille. Haimme pojan hetkeksi seuraamme oman perheensä joulusta. Oli lunta tai ei, valomerenä tuikkivalla hautuumaalla kävely on koskettava ja rauhoittava hetki.

Tämän joulun ihanuus oli täysikuu. Nähty jouluna edellisen kerran vuonna 1977 ja seuraavan kerran jouluna 2034. 

Jos sen saan nähdä, on minulla silloin elettyjä vuosia 88.

Kiitollisena tästä joulusta.

Asuni tänään. Palapeliä.

Päivän asu, OOTD, outfit of the day. Hauskinta pukeutumisessa on mielestäni yhdistely.  Asukokonaisuuksien koostaminen on niin hauskaa, että sitä pitkään ihan työkseni tein. 

Omassa pukeutumisessani yhdistelyn hauskuus on siinä, että saattaa yhteen eri aikaan ja ehkä aivan satunnaisesti hankittuja asusteita uudella tavalla. 

Pukeutuminen on päivittäinen palapeli. Nyt on ollut harvinaisen leutoa aina joulukuulle saakka. Tämän syksyn ehdoton lempiasusteeni on ollut kesäisellä Irlannin matkalla ostamani Hanna Hat-tweedhattu.  

Hattu pelaa yksiin pari talvea sitten kirppikseltä ostamani ruudullisen villajakun sävyjen kanssa. Aikansa kaapissa oleentuneen jakun pariksi natsasi viime talvena kirppikseltä nappaamani nahkatakki. Jakku ja takki ovat satunnasia löytöjä molemmat, mutta en varmaan käyttäisi toista ilman toista näin ahkerasti, kuin nyt yhdessä ja hatulla täydennettynä.

Sanoo muoti vaikka mitä leveistä lahkeista, perussettiini kuuluvat sitkeästi kapeat farkut.  Saappaiden kanssa ihan ehdottoman kätevät. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että osaltani liehupuntit on niin eletty. No, aika näyttää. 

80-luvulla ostamani satulaukku oli vuosia kaapissa. Kävi jo tarjolla kirppikselläkin, mutta ei mennyt kaupaksi. Nyt se on taas ahkerassa käytössä. 

Saappaat täyttivät äskettäin kymmenen vuotta. Muistan tarkasti siksi, että ne ovat muisto hauskasta viikosta Pariisissa tyttären kanssa. Hänelle ostettiin morsiuspuku. 

Niisk, siitäkin on jo kymmenen vuotta.

Piia Kalliomäen kirja Aina oikein. Neuleita kotiin.

"Kodin laittaminen, sisustaminen, ruuanlaittaminen, leipominen, puutarhanhoito, runojen kirjoittaminen, neulominen - niissä kaikissa on samaa mietiskelevyyttä, ajatusta, rajattomuutta ja yksinkertaisen arjen ihmeellisyyttä."

Näin kirjoittaa sisustussunnittelija, toimittaja ja bloggari Piia Kalliomäki käsityöharrastuksensa myötä syntyneen neulekirjansa alkusanoissa. 

Aina oikein on Piian näköinen kirja, rentoja neuletöiden ideoita täydentämään kodin sisustusta. Ammattisisustajan varmalla tyylillä kuvitetettuna myös sisustuskirja. Nauttitavaa katsottavaa, vaikka ei puikkoihin tarttuisikaan.  

Hurraa ja onnea Piialle!

  Omaan työhistoriaani kuuluivat käsityöt vuosikymmeniä. Kirjaa en saanut aikaiseksi, vaikka sellainen mahdollisuus olikin tarjolla muutaman kerran. Osaan kohtuullisen hyvin kuvitella, millaisen työnmäärän kirjan synnyttäminen vaatii. 

Piia on omin käsin neulonut suuren osan kirjaan kuvatuista neuleista. Ja virkannut. Peitteitä, tyynyjä, mattoja. Jostain kummasta hän on neuleille tunteja pihistänyt. Samaan aikaan on hoitunut perhe, paneutumista ja luovuutta vaativa ansiotyö ja oman talon rakennusprojekti. Talosta Piia kirjoittaa blogissaan Pieni talo Helsingissä.   

Aina oikein -kirjan julkistamistilaisuus oli tänään Friz Hansenin myymälässä Helsingissä. 

Näppäsin maistijaisiksi muutaman kuvan julkistamistilaisuudessa esillä olleista kirjan mallineuleista. Blogini kuvat eivät siis ole kirjasta. 

  

Asioita, joista en pitänyt nuorempana. Osa 3: Puristelasi.

Juttelimme ystävän kassa siitä, miten kummallisia asioita ihmiset keräävät. Tunnustin kerääväni kolmijalkaisia puristelasisokerikkoja. Ystävän ilme oli paljon puhuva. 

No, näin on käynyt. Vähän vahingossa. Kirppiksillä kolmijalkaisia sokerikkoja tulee vastaan jatkuvasti. Hintapyyntö on kolmesta viiteen euroa. Kermakot ovat varmaan menneet rikki. Ostin kerran nostalgiafiiliksissä yhden tarjoiluastiaksi, vaikka pähkinöille tai joulusuklaille. Ja sitten toisen. 

Nyt sokkerikkoja on kymmenen. Ihan tarpeeksi. Kahden sokerikon mukana tuli settinä myös kermakko. Toisen setin hinta oli viisi euroa, toisen kaksi ja puoli euroa. Tänään jätin taas kerran yhden sokerikon kirppiksen hyllyyn, pyyntö oli neljä euroa. Olen useampaan otteeseen pyöritellyt sitä kädessä ja laittanut takaisin. Riittää. 

Jos myyjä laittaa pöytäänsä viimeisten päivien alennusmyynnin ja osun sopivasti paikalle, en ole ihan varma teoistani. 

Nuoruudessani puristelasinen sokerikko-kermakkosetti nökötti monen kodin kahvipöydällä. Kömpelö köyhän kristalli edusti silmissäni täydellistä menneen ajan kökkömuotia. 

Missä ja koska näitä settejä valmistettiin? Googlailin löytääkseni tämän aikansa hittituotteen tekijän. Kummallista, en saanut selville. Yhdessä kermakon kuvassa valmistajaksi oli merkitty Karhulan lasitehdas. Jos tiedät paremmin, kerro. 

Isänpäivänä söimme meillä mummilassa karjalanpaistia ja muusia sekä bonuksena aiemmin laittamaani kaalilaatikkoa. Kattauksessa laitoin perinneruokien lisukkeet tarjolle sokerikoissa. Maustekurkku, etikkapunajuuri, suppilovahverohilloke ja puolukkasurvos.

Suuri pellavaliina, Arabian Lotta-lautaset ja siniset vesilasit ovat myös kirpputorilöytöjä.

Marraskuun pimeät päivät ovat kuvausten kannalta toivottomia. Tänään, kesken  perunoiden kuorimisen, putkahti aurinko esiin. Muistin isänpäivänä mieleeni kypsyneen aiheen. Kädet kuiviksi, sokerikot kaapista ja pikainen kotistudio keittiön pöydälle. 

Kameran paristovalo sykki hätäistä oranssia. Ei ollut aikaa ryhtyä lataamaan, aurinko voi kadota minä hetkenä hyvänsä.. Sain kuin sainkin kuvat napsittua 

Kahdesta asetista maksoin yhteensä kymmenen senttiä. Alemman kuvan kaltaisia lokerikkovateja on kirpputoreilla usein tarjolla noin kolmen euron hintaan.