Translate

tiistai 17. marraskuuta 2015

Asioita, joista en pitänyt nuorempana. Osa 3: Puristelasi.

Juttelimme ystävän kassa siitä, miten kummallisia asioita ihmiset keräävät. Tunnustin kerääväni kolmijalkaisia puristelasisokerikkoja. Ystävän ilme oli paljon puhuva. 

No, näin on käynyt. Vähän vahingossa. Kirppiksillä kolmijalkaisia sokerikkoja tulee vastaan jatkuvasti. Hintapyyntö on kolmesta viiteen euroa. Kermakot ovat varmaan menneet rikki. Ostin kerran nostalgiafiiliksissä yhden tarjoiluastiaksi, vaikka pähkinöille tai joulusuklaille. Ja sitten toisen. 

Nyt sokkerikkoja on kymmenen. Ihan tarpeeksi. Kahden sokerikon mukana tuli settinä myös kermakko. Toisen setin hinta oli viisi euroa, toisen kaksi ja puoli euroa. Tänään jätin taas kerran yhden sokerikon kirppiksen hyllyyn, pyyntö oli neljä euroa. Olen useampaan otteeseen pyöritellyt sitä kädessä ja laittanut takaisin. Riittää. 

Jos myyjä laittaa pöytäänsä viimeisten päivien alennusmyynnin ja osun sopivasti paikalle, en ole ihan varma teoistani. 

Nuoruudessani puristelasinen sokerikko-kermakkosetti nökötti monen kodin kahvipöydällä. Kömpelö köyhän kristalli edusti silmissäni täydellistä menneen ajan kökkömuotia. 

Missä ja koska näitä settejä valmistettiin? Googlailin löytääkseni tämän aikansa hittituotteen tekijän. Kummallista, en saanut selville. Yhdessä kermakon kuvassa valmistajaksi oli merkitty Karhulan lasitehdas. Jos tiedät paremmin, kerro. 




Isänpäivänä söimme meillä mummilassa karjalanpaistia ja muusia sekä bonuksena aiemmin laittamaani kaalilaatikkoa. Kattauksessa laitoin perinneruokien lisukkeet tarjolle sokerikoissa. Maustekurkku, etikkapunajuuri, suppilovahverohilloke ja puolukkasurvos.

Suuri pellavaliina, Arabian Lotta-lautaset ja siniset vesilasit ovat myös kirpputorilöytöjä.

Marraskuun pimeät päivät ovat kuvausten kannalta toivottomia. Tänään, kesken  perunoiden kuorimisen, putkahti aurinko esiin. Muistin isänpäivänä mieleeni kypsyneen aiheen. Kädet kuiviksi, sokerikot kaapista ja pikainen kotistudio keittiön pöydälle. 

Kameran paristovalo sykki hätäistä oranssia. Ei ollut aikaa ryhtyä lataamaan, aurinko voi kadota minä hetkenä hyvänsä.. Sain kuin sainkin kuvat napsittua 










Kahdesta asetista maksoin yhteensä kymmenen senttiä. Alemman kuvan kaltaisia lokerikkovateja on kirpputoreilla usein tarjolla noin kolmen euron hintaan.


3 kommenttia:

  1. Hyvä kokoelma! Ei ollenkaan turhia ostoksia kun ne tulevat käyttöön. Ihania! En minäkään olisi näitä nuorempana tykännyt. 49-vuotiaana ostelin jo kristallimsljakoita! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari S, tätä tuntuu olevan ilmassa :) Ennen en pitänyt hiotuista kristallilaseistakaan. Kunnes joskus yli kymmenen vuotta sitten hankin aloituskuvan kattauksessa näkyvät lasit. Ehkä noista kristallilaseista lähti myös puristelasin huomaaminen. Ajatukseni on käyttää sokerikkoja monella tavalla. Ne toimivat myös salaattien ja jälkiruokien annosastioina. Kermakot sopivat niiden kastikkeille. Aiemmin ostamani asetit saivat käytön kermakkojen aluslautasina.

      Poista
  2. Sokeriastiasi ovat englantilaista puristelasia.

    VastaaPoista