Päivän asu. Pakkasta -27 astetta. Vaatetta kerros toisensa päälle ja johan tarkenee.

Kunnollinen pakkaspukeutuminen tuntuu monella olevan hukassa. Ehkä leuto alkutalvi on tuudittanut siihen uskoon, että Keski-Euroopan talvet ovat tulleet pysyäkseen.

 Muutaman viime päivän aikana on talvi ollut pakko ottaa tosissaan. Paras suoja pakkasta vastaan on kerrospukeutuminen. Silloin on helppo riipiä uloimpia pois sisätiloihin mennessä.

 Kiittelin kerroksia, kun asioin useammassa paikassa. Ruokamarketissa tuntuu joskus kesällä hyytävän kylmältä. Tänään ei ollut siitä huolta. Vaikka riisuin kaulahuivin, pipon ja käsineet sekä avasin takkien vetoketjut, tuppasi hiki niskaan. No, takinkin oli voinut hetkessä nakata ostoskärryyn.

Lahjaksi saamani, pian kymmenen vuotta täyttävä kylmän sään ulkoilutakkini on ommeltu Kiinassa, mutta tunntetun tuotemerkin suunnittelija on hallinnut  kylmän vaatimukset. Takissa on paljon hyvää. 

Helman pituus suojaa myös takamuksen. Hihansuut saa suppuun taralla, helman ja vyötäiset kiristysnauhalla. 

Hupussa on tilaa pipolle ja siinä on leveä reuna suojaamaan kasvoja viimalta ja pyryltä. 

Takki ei ole topattu, vaan siihen kuuluu erillinen fleecejakku. Tarvittaessa alle mahtuu fleecejakkua lämpimämpi tuhti villapusero.

Pipo on villaa ja vuoriton, muttaa riitti, koska ulkona nostin hupun suojaksi. 

Pipon ja lapaset olen neulonut Kodin Kuvalehden käsityömalliksi vuonna 1975.

Lenkille laitan pipon alle trikoopannan, joka suojaa otsan, korvat ja niskan. Panta pipon alla on kätevä siitäkin syystä, että pipoa ei tarvitse pestä niin usein.

 Lämminvuoriset nahkarukkaset pitävät sormet lämpöisinä. Tiukalla pakkasella puen niiden alle vielä villalapaset.

Huivi pitää kaulan ja niskan lämpinä ja estää viiman pääsyn takin sisään. Huivi on helppo nostaa leuan ja suun suojaksi. 

Punainen värikin tuntuu lämmittävän. Sukat olen neulotu Kodin Kuvalehden käsityömalliksi vuonna 1975. Vanhoihin varsiin olen neulonut uudet teräosat puhki kuluneiden tilalle..

Tuhdimmat pakkaskenkäni ovat jo aikaa ja sauvalenkkejä nähneet Pomarfinnin kaupunkimaasturit. Niissä on kosteudelta suojaava Goretex-kalvo ja hyvin lämpöä eristävä pohjarakenne. 

Kun valitset pakkaskenkiä, kysy pohjan rakenteesta. Ei paljoa lämmitä, vaikka varressa olisi tuhtisti karvaa, jos kengän pohja ei eristä kylmää. 

Liukkaille keleille minulla on nastalliset lämpöiset Ice Bug-kengät. 

Pakkaskengät kannattaa sovittaa villa- tai turkispohjallisen ja/tai ulkoilu- tai villasukan kanssa.

Farkut ja verkkarit saavat pakkasella jäädä. Nyt tarvitaan kerroksia. Alusvaatteiden jälkeen seuraava kerros on ulkoilukerrasto. 

 Hankin muutama vuosi sitten kerralla kaksi Rukka-kerrastoa. Ovat ahkerasta käytöstä nyppyyntyneet, mutta toimivat. Lenkillä hikoilee, vaikka tahti ei ole kävelyä kiivaampi. On hyvä olla vaihtovaraa, niin ulkoilu ei hyydy ainakaan siihen, että kerrasto on pesussa.

Seuraava kerros. Olen aikoja sitten ostanut tuhdit neuloslegginsit. Koska en omista toppahousuja, huomasin, että ne ovat oivat välihousut paukkupakkasilla.

Tähän vielä päälle vuorilliset tuulihousut, niin alkaa tarjeta.