Neulelanka on sitä mukava materiaali, että kyllästymisen koitettua neuleen voi purkaa ja tehdä langoista jotain aivan muuta.
Vuosikymmenten saatossa olen harrastanut uudelleen luomista paljonkin. Hyvät langat ovat kalliita. Jos neuleelle ei enää ole käyttöä, mutta lanka on edelleen mielen mukaista, puran työn mieluummin kuin laitan kirpputorille.
Tämän neuleen upeassa mohairlangassa on paljon sävyjä: harmaata, luonnonvalkoista, keskiruskeaa ja hyvin tummaa ruskeaa. Näihin väreihin en voi kyllästyä.
Kiinnikkeitä en ikinä tähän neuleeseen saanut aikaiseksi. Leveä keskiruskea nahkavyö toimii tarvittaessa kiinnikkeenä. Lempiasusteeni tämän neuleen kanssa ovat luonnonvalkoinen villahuivi ja vaaleat käsineet.
Neuloin 80-luvulla tästä langasta villatakin, joka oli kokonaan palmikkopintaa. Etukappaleet olivat epäsymmetriset ja napitus toisella sivulla. Kyllästyin epäsymmetrisyyteen ja muutenkin neuleen mitoitukseen.
Takaisin langoiksi.Tajusin, ettei ole mitään järkeä kiertää työläitä palmikoita noin ilmeikkääseen lankaan. Kakkosversio on sileää neuletta. Säilytin edellisestä neuleesta vain taskut.
Lähikuvasta näkyy, miten huonosti työläs palmikkokuvio tämän kaltaisessa langassa erottuu. Turhaa tuherrusta.
Toinen vuosikymmenten suosikkini on tämän asun ranskalainen bouclé-lanka. Neulottuna kaksinkertaisena ja kahdella värillä. Sekä harmaassa että ruskeassa langassa on useampia sävyjä. Langan materiaali on puuvillasekoite.
Joskus 70-luvulla tein langoista neuletakin, jossa oli palmikkoraidat ja shaalikaulus. Hippityylin neulemallista aika ajoi ohi. Purkuun meni.
80-luvulla tein langoista sileällä neuleella puseron ja hameen. Hameen ja puseron helmasta hihoihin sakka neuloin ilman saumoja pyöröpuikolla.
Tytärkin käytti tätä asua ahkerasti kouluvuosinaan. Hyvä lanka on hyvä lanka. Ei nypyn nyppyä. Tämä on niin perusmalli, että neuleen voi aina ottaa esiin vuodesta ja vuosikymmenestäkin riippumatta.
Langan edelllisestä olomuodosta on kuva alempana. Neuletakista jäi silloin lankoja yli, Niiden avulla sain uuteen versioon neulottua puseron lisäksi hameenkin.
Palmikkokuvioinen tunikapituinen pusero ja palmikkoraitainen hame olivat aiemmin pohjemittainen neulemekko.
Täysvillainen lanka on makuuni väriltään vähän pliisu, mutta laadultaan kelvollista löyhäkierteistä, vähän kotikehruisen oloista peruslankaa.
Tämän asun langoista neulottu aiempi versio on tuossa alempana.
Jos vaatteen väri on pliisu, asiaa on helppo korjata asusteilla. kuvassa neuleen kanssa on villainen hapsureunainen ruusuhuivi, Moskovan tuliainen vuodelta 2005.
Auts, siitäkin jo kymmenen vuotta! No, perusasusteissa ei ole vuosileimaa.
Pehmeät vuorittomat siannahkahanskat ovat muisto eräästä kuvauksesta. Yleensä palautin tavarat, mutta nämä oli pakko ostaa. Onneksi. Ihanimmat hanskani.
Pilkullinen huivi on miehen äidin peruja. Ei aavistusta, miltä vuosikymmeneltä.
Kashmirhuivi on muisto Pariisista, Hermes-muotitalon näytöksestä. Ainoa tämän luokan merkkiasuni. Kun tuon kietaisen kaulaan, tiedän, miltä luxus tuntuu.
Jättisuuri kukonaskelkuvioinen huivi on kahden euron kirpputoriostos.
Tässä alla on palmikkoneuleen lanka edellisessä olomuodossaan. Toteutin mekon neulekoneella. Kuva on Kodin Kuvalehdestä 20/1976.
Tämä neuletakin malli julkaistiin Kodin Kuvalehdessä 1973. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin purin sen ja neuloin purkulangoista ja säilyneistä ylijäämäkeristä puseron ja hameen. Neuleen napit ovat vuonna -64 ostamastani mokkatakista. Otin napit edelleen talteen, niitä säilössä 7 kpl.
Mokkatakkikin koki kierrätysmuutoksen. Tein pitkästä takista vuonna -70 lyhyen jakun, johon ompelin silloin muodikkaat inkkarihapsut. Jakusta ei ole kuvaa. Joku vohki sen automatkalla leirintäalueella.
Purkuhommiin
Näin neule muuttuu takaisin lagoiksi. Eräänä iltana mökillä päätin vihdoin purkaa villatakin, joka oli muuten hyvä, mutta kooltaan toivottoman suuri. Kaikin tavoin liian lepsusti neulottu.
Eipä aikaakaan, kun neule oli vyyhteinä. Näin päin se sujuu vauhdilla.
Yleensä kastelen purkuvyyhdit perusteellisesti veteen upottamalla ja ripustan vyyhdet valuvina kuivumaan. Siinä oikenevat entisten silmukoiden kiharat.
Mökkioloissa sumuttelin vyyhdeille vettä ja jätin ne kuivumaan tuolien jaloille pingottuneina. Ei toiminut, vähän jäivät kikkuralle. Kastelen uudelleen. Joskus.
Keltainen ei todellakaan ole värini. Jostain syystä mielistyin tähän lempeään tipunkeltaiseen. Lanka on parasta superwash-villaa, purkamisen arvoista.
Mitä näistä seuraavaksi syntyy, sitä en vielä edes aavista.
Lisäys 6.1.2016. Vastaus siihen, mitä noista villatakin langoista syntyi löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti