Lippu liehuu ja lapio heiluu.

Vapunpäivänä ajelin kolmannen kerran mökille sitten syksyn. En todellakaan malttanut viettää vappua prosenttijuomia siemaillen. Liian viileää istuskella terassilla. Täydellinen työilma. Rivakka lapion heilutus sopii mainiosti työläisten juhlapäivään. 

Tervetulleeksi toivotti siskojen nostama lippu. 

Vapun kunniaksi päätin koota monta vuotta varastossa odottaneen Kekkilän kasvatuslaatikon. Kun hartaan pähkäilyn jälkeen vihdoinkin keksin sille paikan ja tarkoituksen. Tähän tulee salaatti- ja yrttiviljelmä. Enää ei tarvitse kipittää rinnettä alas kasvimaalle asti hakemaan vihreää aterian höysteeksi.

Tällaisia utukuvia tulee, kun luuri on työhousujen taskussa maata kaivaessa.

Kahdella ensimmäisellä mökkikäynnillä keskityin istutuspenkkien kunnostamiseen ja haravointiin. On suorastaan riemullinen tunne, kun kuivien rankojen alta paljastuu uutta elämää.

Raparperipenkki kitketty ja kantattu. Keväällä on oltava nopea. Tilanne oli tämä edellisellä käynnillä. Nyt raparpereissa on jo terhakat lehdet ja vartta pukkaa vauhdilla. 

Hetken aikaa on siistiä Tähän odottelen nousevaksi maa-artisokkaa ja perennoita. 

Rikkatuohoja en odota, ne tulevat varmuudella.

Tämä on vähän aiemmin otettu kuva. Kahden omenapuun välissä törröttää vuosia sitten kaadetun omenapuun kanto. Sekin on ollut ikuisuusprojekti. Ihan pahuksen kovaa puuta. Aina tiellä nurmea ajaessa. Edellisellä käynnillä kaivoin maata pois kannon ympäriltä. Nyt oli aika tarttua toimeen. Kuvaaminenkin unohtui.

Aseina maan mainio Logmatic-halkaisukiila, kirves, saha ja lapio. Lastu lastulta sinnitellen.

Voitto! Palasia montun täytteeksi. ja sivuun sirretyt maapaakut päälle. Aika kuluu, kohta ei enää muisteta koko kantoa.

Se on siinä. Kohti uusia seikkailuja.

Piha elää ja muuttuu. Menossa keväiset perennoiden muuttopäivät. Sisko kaivoi rusopäivänliljat talon seinustalta. Niillä alkoi olla ahdasta. Tehdään niiden tilalle peti iiriksille, joiden tilalle tulee taas jotain muuta.

Päivänlijoille tein uuden paikan kivikon reunaan, Paikka on viettävä ja hankala nurmea ajaessa. Saavat siinä rauhassa lisääntyä. Oikealla näkyy hieman ruusupuskaa, jota sisko perkasi ja peitteli hakkeella. Vuohenputki ja elämänlanka ovat ruusupuskan sitkeät riesat. Jälleen kerran, hetken siistiä. 

Liljojen juurakoita oli kukkurainen kottikärryllinen. Penkkiin mahtui jaettuna vain osa. Osan sisko pakkasi viedäkseen työkavereille. Hukkaan ei heitetä. Lopuille tein "varastopenkin" lehtikompostin lähelle.

Epätodellisen hieno illan tyven.  

Toukokuu!