Suursuosion saanut näyttely Näkyväksi neulottu 19.3. saakka Keravan Sinkassa.

"Käsintehty tulee iholle, henkilökohtaisen alueelle ja tunkeutuu tunnemuistiimme."

"Samaan aikaan kun kuvataide ja taideteollisuus ovat lähentyneet toisiaan, käsityö harrastuksena on noussut aivan uudelle tasolle. Sosiaalisessa mediassa käsitöistä on tullut yksi voimauttavan tee-se itse-kulttuurin muoto, johon liittyy taitojen jakaminen ja yhdessä tekemisen synnyttämä jaettu ilo. " 

Nappasin oheiset lainaukset Näkyväksi neulottu-näyttelyn esittelystä  Sinkan nettisivulta. 

Olin kuullut useilta kävijöiltä innostuneita kommentteja näyttelystä. Eilen oli sädehtivän aurinkoinen päivä ulkoiluun. Jospa vihdoin kävisin katsomassa näyttelyn. Olisi muuten ollut myös näyttelyn viimeinen päivä, mutta suuren suosion takia näyttely on saanut jatkoaikaa sunnuntaihin 19.3. saakka. 

Matkasin junalla Hyvinkäältä Keravalle. Asemalta Sinkkaan on vain jokusen minuutin kävelymatka. Radan ali pääsee etelänpuoleisen kävelytunnelin kautta ja siellä jo näkyykin oranssi Sinkka-opaste.

Liisa Hietasen virkattu ja neulottu Weijo, 2016, istuskelee aivan näyttelyn alkuosassa. Moni on varmaan käynyt kyselemässä neuvoa neulottuun kirjaansa uppoutuneelta mieheltä. 

Kaija Papun teos 1541, täysikokoinen poliisiauto vuodelta 2012. Tämän olen nähnyt aiemminkin. Ihastelin taas auton yksityiskohtia. Lamppujen heijastukset, renkaat. Huikea.  Pääosin virkatun, osin neulotun ja kirjotun auton tekemiseen meni taiteilijalta kolmisen työvuotta ja yli 20 kiloa villasekoitelankaa.

Nina Mantsisen käsin villalangasta tuftattu graffiti Tera I, 2013. 

Perintö, Elina Juopperi, 2011. Tämän teoksen luominen on menossa. Tavoitteena on kasvattaa 1,8 x 1,8 metrin kuutio pinottuja raanuja. 

Teoksen muoto on lainattu yhdysvaltalaisen Tony Smithin Die-veistoksesta vuodelta 1962. 

Kuution kasvattamiseksi voi lahjoittaa kaappien perukoille turhakkeena piilotetut raanut. Jokainen lahjoittaja saa nimensä messinkilaattaan. 

Raanukuution takana näkyy Sanni Wecmanin suuri kuvakudos Hillevi, 2016. 

Hillevi-mummon muotokuva on pujoteltu kehykseen pingotettuun loimeen vanhoista lakanoista ja vaatteista leikatulla puuvillakuteella. Koskettava.

Monet näyttelyn töistä kiinnostavat myös lapsia. Moni olikin tullut lasten kanssa. 

Teosta Still life with a blue plane lapset tutkailivat erityisen innostuneina. Virkattu akryylilanka ja metallinauha, Olek, 2016

Mukana on mutamia vain aikuisten katsottavaksi tarkoitettuja töitä. Akryylilangasta ja metallinauhasta virkattu työ Are you wet? kertoo, mistä on kyse. Olek, 2016.

Verholla eristetyllä K-18 osastolla on Kaija Papun eroottisia kanavatöitä.  

New Yorkissa asuva puolalainen Olek saapui Ruotsin Avestaan luodakseen virkatun version ruotsalaisesta kodista. Työssä oli avustajina Syyrian ja Ukrainan pakolaisia. Heidän tarinansa saivat taiteilijan valitsemaan installaatiolle uuden käänteen.

Lapset katsovat mieluusti Olekin hienoa installaatiofilmiä virkatusta kodista. Siitä pieni varoitus. Loppupuolen tapahtumat saattavat järkyttää herkimpiä.  

Palatessa istahdin sopivasti saapuneeseen junaan, tyytyväisenä näyttelyn annista ja siitä, että sain lähdettyä. 

Kuulutus: Seuraavana Haarajoki. MITÄ? Olin väärässä junassa. 

Minua kehotettiin jäämään pois Haarajoella ja odottamaan seuraavaa takaisin Keravalle menevää junaa. Muuten olisi käynyt kuin iskelmässä. Olisin joutunut Mänsälään. 

Seisoin tyrmistyneenä autiolla seisakkeella. Juna tulisi noin tunnin kuluttua. 

Parkkipaikalle tuli mies hakemaan autoaan. Kyselin, saisiko jostain taksin, pitäisi päästä Järvenpäähän. Mies sanoi, että juuri käveli sieltä, tunnin otti. 

No mikä, ilma oli aurinkoinen ja aikaa oli. Lähdin tallustamaan miehen viittomaan suuntaan. Kotoa lähtiessä olin jo ehtinyt ulos, kun palasin vielä vaihtamaan Icebugit nahkasaappaisiin. Jos tämän olisin tiennyt, olisin pitänyt visusti nastat alla. Pakkasen muhkuroittamalla kävelytiellä sai pitää varansa. Taipaleeseen meni puolitoista tuntia. 

Vaan Järvenpää löytyi ja kotimatka jatkui junalla.