Kirpputorilla kääntelin käsissäni pientä ryijyä. Kauniin haalistuneet värit, kasviväreillä värjätyn oloisia, Ryijy oli selvästi purettu tyynystä. Pohjan reunat olivat pahasti rispaantuneet.
Mitä ihmettä, ajattelin, miksi tätä hiplaan? Ryijytyyny, voiko mummompaa olla? Ei todellakaan, ajattelin. Vein ryijyn kassalle ja maksoin kolme ja puoli euroa. Minähän olen tanakasti mummo.
Vasta valmista tyynyä kuvatessani huomasin, että pieneen ryijyyn on solmittu nimikirjaimet EK. Tietäisinpä tarinan.
Korjailin ryijyn repsottavia reunoja useilla siksakompeleilla ja käsinkin kursien. Lankakorista löytyi sopivan sävyistä lankaa. Ryijytyynyn alapuoleksi tuli neule. Tyyny sisään ja napit kiinni. Tuli noillekin, ties miten kauan säilötyille napeille käyttö.
1960-luvulla sain ex-anopilta lahjaksi kuvan ryijytyynyn. Hän oli sen solminut seinäryijynsä jäännöslangoista. Käytin tyynyä aikansa. Sitten se tuntui vanhanaikaiselta. Ratkoin ryijyn irti kangaspäällisestä ja se hautautui kaappiin vuosikymmeniksi.
Löysin ryijyn kaappeja siivotessa. Katselin sitä uusin silmin. Taidan ottaa käyttöön. Kirpparilta löytyi sopiva pellavansävyinen tyyny, jonka päälle ryijyn ompelin.
Nyt vanha ryijytyynyni sai kaverin, joka on tyylistä päätellen solmittu jollain kuusikymmenlukua varhaisemmalla vuosikymmenellä. Kaksin on kauniimpaa.
1960-luvulla alkoi pahin sodan jälkeinen köyhyys hellittää. Oli kova halua saada koteihin muutakin kuin aivan välttämätön. Jotain kaunista ja arvokasta. Suomen Käsityön ystävien ryijymallistot tarjosivat moderneja malleja. Ryijyjä tehtiin ahkerasti sekä kangaspuissa, että valmiiseen ryijypohjaan. Omaan kotiini en seinäryijyä haikaillut.
Halusin suuren villaisen ryijymaton, nukkamaton, kuten silloin sanottiin. Kesällä 1968 solmimme ex-anopin kangaspuissa yhteistyössä kaksi suurta luonnonvalkoista mattoa. Yhteensä noin yhdeksän neliötä. Olin niistä niin ylpeä.
Hetken. Kunnes tuli 70-luku ja rullasin matot vintille paimentolaismaton tieltä. Jossain kodissa ryijymatot olivat välillä lattiallakin, mutta lukuisia vuosia ne viettivät vintillä.
Onneksi säilytin matot. Nyt en niistä luopuisi. Ne ovat paitsi kauniit ja lämpöiset, myös oiva akustinen elementti.
Gobeliinityyny. No ei ainakaan. Kirpparilla löysin piirongin laatikosta kuvan tyynynpäällisen. Un, deux, trois... teksti vetosi. Vetoketju oli rikki ja päällinen oli ilmeisesti saanut maistaa kissan kynsiä. Sain eurolla. Luulen, että oli roskiin menossa. Pesin, korjasin raavitut langat vetämällä ne nurjalle ohuella virkkuukoululla ja ompelin päälliseen uuden vetoketjun. Tyyny kotiutui olohuoneen sohvalle kuin olisi siinä aina ollut.
Myöhemmin gobeliinityynyjen kokoelma karttui. Nämä kaksi kuuluvat makuuhuoneen talvipetaukseen. Ihan pian taas. Mökilläkin on muutama. Kirppislöytöjä kaikki.
Päivitys 8.10.2016
Enpä arvannut tätä blogia lokakuussa 2015 kirjoittaessani, että vain muutaman kuukauden kuluttua, helmikuussa 2016 solmin innolla omaa ryijyä. Käytin ryijyyni lankakoriin kertyneitä sekalaisia käsityölankoja, eri laatuja ja vahvuuksia. Annoin ryjylleni nimeksi Helmikuun uni. Ajatuksissani oli kevään odotus. Aurinko on sulattanut lumeen pälven, josta nousevat ensimmäiset kukat.
Tästä ryijystä tein blogin 1.3.2016.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti